Peliarvostelu ei armahda
Pelien tekeminen on työlästä ja vaikeaa, olipa kyse isoista tai pienistä projekteista. Ja kuten aina elämässä, välillä asiat sujuvat ja välillä kaikki tuntuu menevän pieleen. Pelimaailma on täynnä tarinoita vaikeista tai muuten vain venyneistä peliprojekteista, jotka monesti tarkoittavat sitä, että peli on käytännössä tehty kokonaan uusiksi kehityksen aikana, joskus jopa useampaan kertaan. Isoista peleistä viime aikojen hyviä esimerkkejä ovat Blizzardin lopulta lopetettu Titan, Bungien Destiny ja Dambustersin Homefront: The Revolution – monista edelleen kehityslimbossa olevista ”tulevista” peleistä puhumattakaan.
Titanin suhteen ymmärrettiin lopulta niellä tappio ja panna pillit pussiin. Blizzard onkin kertonut sen kehityksen menneen pieleen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Destiny oli julkaisussaan teknisesti toimiva mutta sisällöllisesti ontto ja kaukana niistä visioista, joita sille alun perin epämääräisesti maalailtiin. Se on kuitenkin löytänyt pelaajansa ja suuntansa julkaisun jälkeen tehtyjen päivitysten ja lisäosien muodossa. Jatko-osan kehitysongelmat tosin jatkuvat edelleen.
Homefront: The Revolutionille on käynyt ehkä huonoimmin. Julkaisupäivän myynti ei povaa pelistä erityistä menestystä, eikä se ole onnistunut herättämään suuria tunteita pelaajissa tai kriitikoissa. Siihen verrattuna esimerkiksi juuri Destiny on menestynyt, sillä vaikka sen vastaanotto oli ristiriitainen, niin se ainakin herätti mielenkiintoa.
Alun perin Homefront: The Revolution oli kehityksessä THQ:n omistamalla Kaos Studiosilla, josta se uudelleenjärjestelyiden kautta siirtyi ulkopuoliselle Crytek UK:lle eli entiselle TimeSplitters-studio Free Radical Designille. THQ:n konkurssin jälkeen peli uhkasi jäädä limboon, mutta Crytek osti Homefrontin oikeudet ja kehitys jatkui. Vaikeudet eivät kuitenkaan loppuneet siihen, sillä reilun vuoden kuluttua myös Crytek oli taloudellisissa ongelmissa ja joutui lopulta myymään pelin oikeudet kehitysversioineen Koch Median omistamalle Deep Silverille. Koko Crytek UK:n studio siirtyi myös Deep Silverin alaisuuteen Dambusters Studion nimellä, ja se sai kehityksen viimein maaliin saakka.
Homefront: The Revolution on kehityshistoriaansa nähden kelpo peli, ja on oikeastaan ihme, että se on saatu ulos näinkin kokonaisena kaikkien myllerrysten jälkeen. On tietenkin vaikea sanoa, miten paljon kaikki tämä lopulta vaikutti lopullisen pelin laatuun, mutta ikävä totuus on, ettei sillä ole mitään väliä. Kuluttajat eli pelaajat eivät voi jakaa sympatiapisteitä ostopäätöksiä tehdessään. Ei heidän edes tarvitse tietää, mitä kaikkea pelin kehityksen aikana on tapahtunut. Heitä kiinnostaa vain se, saavatko he ostamastaan tuotteesta vastinetta rahoilleen.
Sama pätee myös arvosteluihin. Itsestäni on aina ikävää, kun tietää jonkun pelin kehityksen tai kehittäjien ongelmista, mutta arvosanoihin sympatia ei voi eikä saa vaikuttaa. Minusta on todella sääli, ettei Homefront: The Revolution ole niin hyvä kuin toivottiin ja haluttiin. Voin vain kuvitella, miltä vaikeudet kokeneista kehittäjistä tuntuu, kun he lukevat pelin arvosteluita kriitikoilta ja pelaajilta. Heistä ne saattavat tuntua jopa epäreiluilta. Joskus kehittäjät ovat jopa purkaneet turhautumistaan sosiaalisessa mediassa.
Se on kuitenkin turhaa. Epäreilua tai ei, arvosteluissa pelaajia ja pelitoimittajia kiinnostaa vain se, kuinka hyvä tai huono peli on ja mitä se tarjoaa. Surullinen tarina sen synnystä voi toki olla oman juttunsa paikka.
Miika Huttunen
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Kirjoitus on julkaistu pääkirjoituksena Pelaaja-lehden huhtikuun numerossa 165, joka on nyt kaupoissa!
