Vanhat ja uudet sotaratsut
World of Warcraft täyttää marraskuussa 12 vuotta. Se on pelimaailmassa ikuisuus pelille, jota miljoonat ihmiset pelaavat edelleen. Toki WoW on ollut jo hiipumassa pelaajamääriltään viimeisten vuosien ajan, mutta uusin Legion-laajennus näyttäisi ainakin toistaiseksi onnistuneen kehityksen suunnan kääntämisessä. Samoihin aikoihin WoWin kanssa Pelaaja täyttää 14 vuotta. Olemme siis pari vuotta World of Warcraftia vanhempia, joten olemme kyenneet seuraamaan sen vaiheita alusta pitäen. Sen rinnalle ovat puolestaan nousseet modernit hybridiverkkoroolipelit, kuten Destiny ja The Division, jotka ovat vielä taipaleensa alussa, eivätkä taatusti jää viimeisiksi peleiksi lajityypissään.
Alkuperäinen World of Warcraft on monille rakas muisto, mutta nykypäivän valossa se on pelillisesti hyvin kömpelö ja – no, vanha. Legion on saanut monet WoWiin kyllästyneet palaamaan ainakin toistaiseksi takaisin sen pariin, mukaan lukien toimituksen Janne Pyykkösen ja graafikkomme Minna Erkolan. Etenkin Pyykkösellä kynnys palata pelin pariin on ollut korkealla, sillä mies päätoimitti WoW-lehteä neljän vuoden ajan. Tätä numeroa tehdessämme selailimme yhdessä sen vanhoja numeroita ja hämmästyimme pelistä kirjoitettujen mitä erilaisimpien juttujen määrää. WoW-lehden tekeminen oli työläs urakka, mutta ainakin tällä hetkellä hieman harmittaa, ettei sitä tehdä enää. Sen verran mielenkiintoista tavaraa pelistä saimme irti, vaikka itse sen sanonkin.
Nykypäivän pelimaailmassa, jossa monet pelit on tarkoitettu World of Warcraftin tavoin pelattavaksi enemmän tai vähemmän jatkuvasti, niiden kohtalosta päättävät pelaajat muodostamillaan yhteisöillä. WoWin kaltaisissa verkkoroolipeleissä yhteisö muodostuu tietenkin pakostakin, mutta muiden verkkopelien kohdalla se ei ole itsestäänselvyys. Vaikka jokainen pelintekijä yrittää rakentaa yhteisön valmiiksi jo ennen pelin julkaisua ja pyrkii harrastamaan mahdollisimman paljon vuoropuhelua pelaajien kanssa, ei ikinä voi tietää varmasti, mistä pelaajat innostuvat.
Hyvä esimerkki ja eräänlainen uuden ajan WoW on juuri laajennuksen saanut Destiny. Monet pettyivät, kun peli ei vastannutkaan Bungien alkuperäisiä ja hyvin epämääräisiä lupauksia tai puheita, mutta se ei silti flopannut – päinvastoin. Destinyllä on yksi pelimaailman aktiivisimmista ja omistautuneimmista pelaajayhteisöistä, ja Bungie on nopeasti tajunnut, miten siitä pitää huolehtia. Kenenkään on kuitenkaan vaikea sanoa, miksi näin on tapahtunut pelille, jota monet pitivät julkaisussa pettymyksenä. Varmaa on vain se, että monet pelintekijät ja kustantajat seuraavat Bungieta ja Destinyä tarkasti löytääkseen sen reseptin, jolla moinen yhteisö saataisiin rakennettua. Se kun takaisi menestyksen melkein pelille kuin pelille.
Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, missä muodossa Pelaajaa luetaan seuraavien 14 vuoden kuluttua. World of Warcraft on silloin varmaan viimeinkin jo päässyt eläkkeelle, mutta kuinka lienee Destinyn laita? Vieläkö sitä pelataan niin kuin WoWia nykyään, kun vanhemmiksi kasvaneet pelaajat opastavat jälkikasvuaan sen pariin? Pelimaailmassa kaikki on mahdollista.
Miika Huttunen
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Kirjoitus on julkaistu pääkirjoituksena Pelaaja-lehden lokakuun numerossa 169, joka on nyt kaupoissa!
