Avaruustaistelun parhaimmistoa, osa 1/3

Kolmiosaisessa erikoisartikkelisarjassamme Janne Pyykkönen pureutuu avaruustaistelupelien parhaimmistoon. Tässä kolme ensimmäistä valintaa.

4.12.2015 12:15

Pelaaja-lehden joulukuun 2015 erikoisartikkelissa tutustumme avaruuspelien historiaan, kehitykseen ja tulevaisuuteen. Tässä kolmiosaisessa jatkojutussa nostamme esiin avaruustaistelun helmiä vuosien varrelta, ja kuten näkyy, moniin niistä pääsee helposti käsiksi tänäkin päivänä.

Toinen osa julkaistaan huomenna lauantaina 5.12. ja päätösosa itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta.

Elite: Dangerous (2014)

Saatavilla nyt: Frontierstore.net, Steam

Kaikkien uskottavien avaruuspelien lista alkaa Elitellä, mutta tässä tapauksessa ei ole tarvetta pysyä menneisyydessä. Vasta Xbox Onellekin ilmestynyt Elite: Dangerous on vähemmän jatko-osa ja enemmän moderni tulkinta klassikosta. Niinpä alkuperäiseen klassikkoon tarvitsee palata nyt vain nostalgiamielessä, vaikka se on ladattavissa maksutta Frontier Developmentsin nettikaupasta.

Elite: Dangerous on tämän hetken puhtain tiivistelmä avaruussimulaattorista, joka tekee uskottavaksi täysin kuvitteelliset avaruusalukset. Pelin avaruuslaivat saavat tekijöiltä samanlaista yksityiskohtaista rakkautta kuin autot Forzassa tai Gran Turismossa. Toki peli kaipaa monipuolisempaa sisältöä, mutta lentomalli, avaruustaistelu ja kylmän realistinen maailmankaikkeus luovat tunteen pelottavan uskottavasta ja oikean tuntuisesta avaruudesta. Tämä ei ole kuitenkaan peli, johon voi hypätä helposti kylmiltään, vaan se vaatii paljon – ehkä liiankin paljon – asennetta ja kärsivällistä opettelua.

Parasta pelissä: Lennät aluksellasi kaukaiseen, tuntemattomaan aurinkokuntaan ja ihastelet tähtien valoa planeettaa kiertävässä renkaassa.

Star Wars: TIE Fighter (1994)

Saatavilla nyt: Steam, GoodOldGames

On vaikea uskoa, että kaikkien aikojen parhaassa Tähtien sota -pelissä ei lennetä X-Wing-hävittäjällä tai Millennium Falconilla. LucasArtsin kulta-aikana tehtiin kuitenkin peli, joka ottaa kaiken irti Imperiumin halpatuotantohävittäjästä. Twin Ion Engine -hävittäjät ovat lentäviä ruumisarkkuja, joissa ei ole suojakilpiä, kovin tehokkaita aseita tai edes kunnon näkymää ulos ikkunasta. Ehkä siksi niiden pilotit nousevatkin pelissä sankareiksi, todellisiksi todennäköisyydet voittaviksi altavastaajiksi.

TIE Fighter tarjoaa kiehtovan näkymän sekä keisarin kätyrien sielunelämään että Imperiumin laivastotaktiikkaan. Pelaaja aloittaa patrioottisena aloittelijapilottina, joka taistelee enemmän valtion korruptiota kuin kapinallisia vastaan ja päätyy lopulta lentämään kaikkia TIE-malleja pommittajista todella kumman muotoisiin prototyyppeihin. Taistelu on juuri sopivan selkeää ja monipuolista. Menestys riippuu siitä, miten nopeasti ja hyvin pelaaja jakaa aluksen varallisia energiavaroja moottorien, suojien ja aseiden välillä, ja vaikka samaa on koetettu monessa muussa pelissä, LucasArts teki sen parhaiten. Varhainen 3D-grafiikka on hämmästyttävän selkeää ja pelin tarina on upea. Tähtien sodan ”expanded universen” rakastetuimpiin hahmoihin kuuluva amiraali Thrawn on mukana toiminnassa.

Sarja huipentui vuonna 1999 julkaistuun X-Wing: Allianceen, jota jotkut pitävät pelillisesti sen parhaana osana. Pelissä otettiin hansolomaisen salakuljettajan rooli ja avustettiin Kapinaliittoa monenlaisissa tehtävissä.

Parasta pelissä: Pelastat ässätaidoillasi Darth Vaderin maanpettureilta ja saat vihdoin ansaitsemaasi tunnustusta.

Wing Commander II: Vengeance of the Kilrathi (1991)

Saatavilla nyt: Origin, GoodOldGames

Jos ihmettelit, miksi avaruuspilotit vaahtoavat Star Citizenistä ja sen joukkorahoituskampanjasta, tässä vastaus. Chris Robertsin Wing Commander -sarjan kakkososa määritteli sen, miten avaruustaistelu ja eeppinen tarinankerronta yhdistettiin peleissä. Kun Kilrathi-kissaoliot uhkaavat ihmiskuntaa, pelaaja on ässäpilotti ”Maverick” Blair tarinassa, joka on käytännössä USA:n ja Japanin merisota tulevaisuuteen siirrettynä ja yhdistettynä Top Gunin ”kuka on viilein pilotti” -nokitteluun. Peli sai taitavasti pelaajan tuntemaan itsensä tärkeäksi. Hävittäjät ja pilotit taistelusta toiseen kuljettava tukialus on tukikohdan lisäksi koti, jonka turvallisuus on uhattuna pelaajan sössiessä. Avaruuspelit saattavat näyttää ulkopuolisten silmissä mekaanisilta ja kylmiltä, mutta tosiasiassa monet parhaista ovatkin tunteikkaita kokemuksia.

Wing Commanderin ykkös- ja kakkososat saa ostettua itselleen nykyisin pilkkahintaan, mutta tulokkaita odottaa kulttuurisokki: eihän näissä peleissä näe mitään! Järkyttävän iso osa ruudusta on varattu hävittäjien ohjaamoille ja mittaristoille, joten vihollisen pitäminen pienen tuulilasin keskellä on työn ja tuskan takana. Alukset voivat taas näyttää puuroiselta pikselimössöltä, mutta ihmeen hyvin erottaa edelleen, mikä Kilrathien lautasista pyörii tähtäimissä.

Parasta pelissä: Kun tiputat paljon enemmän vihollisia kuin taitojasi epäilevät kollegat.

Janne Pyykkönen

Toinen osa julkaistaan huomenna ja päätösosa ylihuomenna!

Lisää luettavaa