Pelaaja-lehden joulukuun 2015 erikoisartikkelissa tutustumme avaruuspelien historiaan, kehitykseen ja tulevaisuuteen. Tässä kolmiosaisessa jatkojutussa nostamme esiin avaruustaistelun helmiä vuosien varrelta, ja kuten näkyy, moniin niistä pääsee helposti käsiksi tänäkin päivänä.
Juttusarjan ensimmäinen osa julkaistiin perjantaina ja toinen osa eilen.
Colony Wars (1997)
Saatavilla nyt: vain käytettynä
Avaruuspelit on tavattu laskea tietokonepelaajien harrastukseksi, mutta kyllä konsoleillakin osataan. Lajityypin klassikoihin kuuluu alkuperäisen PlayStation-konsolin Colony Wars, jonka kehitti legendaarinen Psygnosis-studio. Sen tehtävärakenteesta saisi moni muu peli ottaa oppia. Tavoitteissa epäonnistuminen ei aina johda game overiin, vaan tarina sen sijaan haarautuu pelaajan suoritusten perusteella, ja loppuratkaisujakin on useita erilaisia. On myös turha luulla, että peli olisi ollut jonkinlaista yksinkertaista ”konsolitauhkaa”. Käytössä oli monia erilaisia asejärjestelmiä, eikä lentomalli ollut lainkaan hullumpi.
Avaruuspelien ja virtuaalitodellisuuden noustessa yhä trendikkäämmäksi olisikin Sonylta todellinen kulttuuriteko elvyttää Colony Wars uuteen aikaan. Alkuperäisen pelisuunnittelija Mike Ellis tosin läksi 343:lle kehittämään Halo-pelejä.
Parasta pelissä: Taistelet tiesi parhaimpaan mahdolliseen voittoon tarinan lopussa.
Star Trek: Bridge Commander (2002)
Saatavilla nyt: vain käytettynä.
Tähtien sodan ystävillä on helppoa, kun joka toinen latauskauppa myy vanhojen pelien deluxe-versioita. Se ainoa oikea Star Trek -taistelusimu taas katosi kuin V’gerin nielemänä. Activisionin julkaisema Bridge Commander onnistui ihmeen kaupalla mallintamaan Next Generation -ajan avaruustaistelut sellaisena kuin Picard ne kokisi. Pelaaja voi ohjata Enterprisea manuaalisesti tai antaa miehistön hoitaa hommansa, ja tarkoitus olisi pitää vihollisen kolmiulotteisten kilpien heikoin kohta tähtäimissä.
Cardassialaisten Galorien tiputtaminen kävi toki nopeasti tylsäksi, mutta Bridge Commander onnistui kokoamaan lyhyessä ajassa omistautuneen modaajayhteisön. Sen ansiosta peli monipuolistui valtavasti, mutta se ei paljon lohduta tässä vaiheessa. Peliä ei saa järkevästi mistään, ja jopa GoodOldGames myy vain heikompaa Starfleet Academy -edeltäjää. Uteliaat voivat raahautua YouTubeen, jossa on yllättävän paljon pelille omistettuja videoita. Vaihtoehtona on myös täysin moninpelinä pelattava (ja halpa) Artemis Starship Bridge Simulator, jolla koko kaveripiirin voi työllistää tähtilaivaston upseereiksi.
Make it so!
Parasta pelissä: Kun istut ensi kertaa kapteenin tuoliin ja katsot komentosiltaa.
Evochron Mercenary (2012)
Saatavilla nyt: Starwraith.com, Steam
Avaruuspelien kadottua kaupoista vain tosiuskovat jatkoivat niiden tekemistä. Paras esimerkki järkkymättömästä uurastuksesta on Starwraith-studio, joka on käytännössä yhden miehen orkesteri. Sitä ei tosin uskoisi järkyttävän pitkästä julkaisujen listasta, joka huipentuu tällä hetkellä Evochron: Mercenary -peliin. Se jatkaa Eliten linjalla, jolla pelaaja voi valita itse omat tavoitteensa. Pelin ominaisuuksien ja erikoisuuksien lista jatkuu metrikaupalla, ja avaruudesta voi lentää planeetoillekin täysin vapaasti.
Toisin kuin monet Steamin Greenlight-osastoon ja early accessiin ilmestyvät avaruuspelit, Evochron ei ole sisällötön bugiläjä, vaan vuosien väännöllä viilattu kokonaisuus. Siihen on vain jopa Elite: Dangerousia ja X-sarjaakin vaikeampi päästä sisälle, ja alku voi tuntua sekä mahdottomalta että täysin päämäärättömältä. Aloittelijat voivat varautua siihen, että aikaa tulee vietettyä Starwraithin apu- ja opastusfoorumeilla. Tarinaa on myös turha etsiä. Evochron on kylmä ja asiallinen simulaattori tosilentäjille.
Parasta pelissä: Tajuat vihdoin, mitä voit ja haluat tehdä.
Janne Pyykkönen