ANTHEM
Kehittäjä: BioWare Julkaisija: EA
Alustat: Pc, PlayStation 4, Xbox One Julkaisu: 22.2.
BioWaren Anthem on monin paikoin yllättävä ilmestys studiolta, joka on erikoistunut vahvaan kerrontaan panostaviin roolipeleihin. Mass Effect -konkareiden hiljattain valmistunut ja kuun lopulla julkaistava scifi-räiskintä ei hylkää täysin studion tarinavetoisia juuria, mutta se tavoittelee perinteisten BioWare-fanien huomion sijaan enemmänkin samaa yleisöä Bungien Destinyn ja Ubisoft Massiven The Divisionin kaltaisten yhteistyövetoisten verkkoräiskintöjen kanssa. Kävimme testaamassa pelin ongelmien kanssa paininutta VIP-demoa, miten tyyli istuu BioWarelle ja mistä Anthemissa todella on kyse.
Lontoossa viime viikolla järjestetyssä tapahtumassa pääsimme tutustumaan Anthemin alkutaipaleeseen ja joissain määrin jopa loppupelin sisältöön, josta BioWare ja julkaisija EA ovat pitäneet ja joiltain osin pitävät yhä suunsa supussa. Vaikka pelin tarinasta, rakenteesta ja tyylistä saatiin hieman esimakua, tapahtuman keskipisteessä olivat kolmen hahmoluokkaa, kerättävät varusteet ja pelimekaniikka, jotka kaikki kehittyvät pelin aikana.
Vaikka Anthem on täysiverinen toimintapeli, pelin alkutaipaleella oli tyydyttävissä määrin BioWarelle tyypillistä tarinankerrontaa. Pelaaja toimii äärimmäisen harvinaisia Javelin-voimahaarniskoja ohjaavana freelancerina maailmassa, jonka rakentaminen on jäänyt puolitiehen sen luoneilta jumalilta. Aikoja sitten kuvioista kadonneet jumalolennot ovat kuitenkin jättäneet jälkeensä maailman rakentamiseen tarkoitettuja työkalujaan, jotka luonnollisesti vetävät puoleensa niin hyvää tarkoittavia kuin vallanhimoisiakin tahoja.
Hampaisiin asti aseistautuneet freelancerit puolustivat ennen vanhaan ihmisasutuksia kesken jääneen maailman vaaroilta, kuten hirviöiltä ja Dominionin kaltaisilta vihamielisiltä sotilaallisilta ryhmittymiltä, mutta entisaikojen kunnioitettu ammatti ei ole Anthemin tapahtumien aikaan enää yhtä suuressa arvossa. Pelaajan ohjaaman freelancerin on elettävä toisinaan kädestä suuhun ja tartuttava hanttihommiin tuodakseen leipää pöytään. Hahmoa ja tämän taustatiimiä esitellään sopivissa määrin tehtävien aikana, mutta suurin osa oleellisemmista taustoista tuntuu tulevan tutuksi pelaajan tukikohtana toimivassa Fort Tarsiksen asutuksessa. Sen muurien sisällä kerätään tarvittavaa tietoa, hierotaan tuttavuuksia ja valmistaudutaan tuleviin haasteisiin.
Juuri siellä Anthem näyttää ja tuntuu eniten BioWaren peliltä, vaikka aivan roolipelimäisiin syvyyksiin ei sukelletakaan. Alkutaipaleilla tutustutaan muun muassa muihin freelancereihin ja heitä muurien suojasta avustaviin ciphereihin, kuten pelaajahahmon kumppaneihin Fayeen ja Oweniin, joista jälkimmäinen tuo roolinsa ja äänensä puolesta vahvasti mieleen Destinyssa mukana leijuvan Ghost-apulaisen. Fort Tarsis on alueena pyhitetty puhtaasti itse pelaajalle, ja sen uumenissa voi selata rauhassa tehtäviä, keskustella hahmojen kanssa ja uppoutua pelimaailmaan – elleivät verkon päässä olevat joukkuetoverit hoputa jo mukaan toimeksiannoilleen.
Ben Irving ja muut BioWaren tuottajat lupailivat yhteen ääneen, että Anthem on pelattavissa helpommilla vaikeustasoilla myös täysin itsenäisesti, mutta kokonaisuus on rakennettu täysin yhteistyön ympärille. Nopean testin perusteella omatoimisesti pelatessa vihollislaumojen energiapalkkien tyhjentäminen kieltämättä tuntuu hitaalta ja puuduttavalta, sillä useimmat vihollistyypit kaatuvat helpoiten yhteistuumin erilaisia haarniskoja ja kykyjä hyödyntäen. Alkuun pelaajat pääsevät Ranger-luokan Javelinin eli käytännössä hahmoluokkien jokapaikanhöylän ohjaksiin.
Alussa kranaattien ja hakeutuvien ohjusten kaltaiseen perinteisempään aseistukseen turvautuva Ranger soveltuu kaikenlaisiin pelitilanteisiin, ja sen puikoissa saadaan varsin hyvä ote Anthemin toimintaan. Ensikosketus ohjaukseen tuo vahvasti mieleen huomattavasti hiotumman Mass Effect Andromedan tuplahyppyjen ja hahmon takaa kuvatun toiminnan takia, mutta pelin rakenteen ja toiminnan rytmi ja luonne ovat vahvasti samoilla linjoilla Destinyn kanssa. Partioivat viholliset saavat usein taustatukea toisinaan jopa tuhottavien portaalien kautta, ja hektisimmät yhteenotot on suljettu alueille, joissa uudelleenherääminen ei ole mahdollista. Toimintaa saatetaan myös värittää koneistoja tai ovia käynnistävien valonlähteiden keräämisellä.
Merkittävin ero lajityypin muihin edustajiin on Javelin-haarniskojen lentokyky, joka lisää kahakoihin ja etenemiseen riittävissä määrin omaa otettaan. Se tuo maailman tutkimiseen paljon puhuttua pystysuuntaisuutta, mutta pidin erityisesti siitä, että lentokyky mahdollistaa nopean vetäytymisen tiukoista tilanteista. Vauhdikkaassa pyrähdyksessä voi jäädä myös kätevästi liitämään ilmaan, mikä helpottaa vihollisten räiskimistä. Lento- ja liitämiskyvyt ovat luonnollisesti rajallisia, ja niiden virtamittaria on syytä pitää jatkuvasti silmällä. Siksi perinteinen maasota on myös oleellisessa roolissa, minkä lisäksi eräät testatuista luolastoista ja vihollisleireistä olivat avoimien alueiden sijaan liikkumatilaltaan ahtaita tunneleita.
Arvoltaan vaihteleva lootti on luonnollisesti Anthemin keskiössä, sillä saaliilla voi muovata omaa hyökkäysarsenaalia omaan makuun sopivaksi. Siirryimme nopeasti alkuosiosta tappiin asti kehitetyn hahmon ohjaksiin ja loppupelin vaikeampiin tunnelmiin, joissa eri erikoishyökkäykset olivat huomattavasti kiintoisampia, monipuolisempia ja tuhovoimaisempia. Alun Ranger vaihtui Storm-luokan Javeliniin, joka täysillä asetuksilla on hurja elementaalinen voimapesä. Jää-, tuli- ja sähköhyökkäysten varalle vihjailtiin olevan jatkokehitystäkin tulevaisuudessa, mutta yksityiskohtiin ei vielä menty.
Kun muut neljän hengen testiryhmästä tyytyivät Rangereiden räjähteisiin, itse sinkoilin ympäri pelialuetta jäädyttäen tuhovoimaisia tykkitorneja ja kilpien taakse suojautuvia vihollisia seisoviksi maalitauluiksi. Tämä osoitti nopeasti, että loppupuolen vaikeammissa tehtävissä yhteistyö ja koordinointi on Destinyn tapaan elintärkeää. Colossus-haarniskoilla voi toimia perinteisessä tankin roolissa, kun taas Interceptorit soveltuvat nopeisiin hyökkäyksiin ja vetäytymisiin.
Pelaajien mielenkiintoa tunnutaan pitävän loppupuolella yllä tehtävien ja aktiviteettien useilla vaikeustasoilla, jotka palkitsevat pelaajaa eritasoisella lootilla. BioWaren väki lupaa, että pelaajilla on jatkuvasti jotakin tavoiteltavaa erilaisten varusteiden ja varustekokonaisuuksien osalta, mutta mittakaavasta kysyttäessä vastauksessa kierreltiin melkoisesti. On siis epäselvää, loppuuko tekeminen tietyn pisteen jälkeen seinään samalla tavalla kuin Destiny 2:n emopelissä vai onko luvassa älytön määrä grindausta The Forsaken -lisäyksen tapaan.
Pelattu pc-versio oli äärimmäisen näyttävä ja BioWarelle tyypilliseen tapaan varsin mielikuvituksellinen tieteishaarniskoja ja vihollissuunnittelua myöten. Destiny-vertailut ovat tässäkin suhteessa oikeutettuja, vaikka tyylillisesti läheisempi vertailukohta olisikin Mass Effect Andromeda tai jopa Warframe. Testisession suljetusta luonteesta huolimatta teknisiltä ongelmilta ei säästytty useiden verkkopelitestien tapaan, mutta yhteysongelmien korjaannuttua ryhmien kasaaminen ja yhteistyö toimi saumattomasti.
Tapahtumaan lähtiessäni en oikeastaan tiennyt, mitä Anthemilta odottaisi nähtyjen videoiden perusteella, mutta pelin parissa vietetyt tunnit onnistuivat herättämään varovaisen mielenkiinnon sen maailmaa ja toimintaa kohtaan. Kokonaisuus kieltämättä tuntuu rakenteensa ja monien ideoidensa puolesta kolmannesta persoonasta kuvatulta Destinylta perinteisen BioWare-kokemuksen sijaan, mutta mukana on sopivissa määrin studion omaa kädenjälkeä ja persoonallisuutta.
Verkkopelien tapaan suurimpiin kysymysmerkkeihin kuuluu julkaisun sujuva käynnistyminen, mutta BioWarella on vielä jokunen viikko aikaa valmistautua ja saada teknisiä ongelmia korjattua. Esimerkiksi uusin avoin testi on jo käynnissä tänä viikonloppuna.
Anthem julkaistaan 22. helmikuuta pc:lle, PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle.
Ville Arvekari