The Dark Pictures Anthology: House of Ashes
Kehittäjä: Supermassive Games Julkaisija: Bandai Namco Entertainment
Alustat: PS5, PS4, XSX/S, XOne, Win Julkaisu: 22. lokakuuta 2021
Paha muhii maan alla
Ilmat kylmenevät, illat pimenevät ja pelko hiipii sydämiin. Syksy on kauhun kulta-aikaa, ja sitä tarjoilee nyt jo kolmatta vuotta putkeen Supermassive Gamesin The Dark Pictures Anthology. Kahdeksanosaiseksi kaavaillun kauhusarjan puitteissa on vierailtu jo aavelaivalla ja noitavainojen ajassa, ja lokakuussa ilmestyvässä House of Ashesissa miljöö vaihtuu jälleen. Pääsimme tällä viikolla maistelemaan pelistä lyhyttä ennakkodemoa, joka vei meidät The Descentin hengessä syvälle maan alle. Heti kättelyssä varoitettakoon, että luvassa on juonipaljastuksia pelin ensihetkiltä, eli jos tahdot kokea sen täysin sokkona, kannattaa tämä juttu jättää lukematta.
House of Ashes sijoittuu vuoteen 2003, Zagrosvuorille Irakin sodan laitamille. Joukko amerikkalaisia sotilaita ja tutkijoita hyökkää vuoristossa sijaitsevaan maanalaiseen asesiiloon, joka paljastuukin tuhansia vuosia vanhaksi sumerilaiseksi temppeliksi. Vastassa on odotetusti irakilaisia, mutta paljon painavammaksi uhaksi osoittautuvat temppelin alkuperäiset asukkaat, pimeässä kaikuluotauksen turvin sukkuloivat lepakkohirviöt.
Supermassivelle tyypilliseen tapaan pelissä paimennetaan monenkirjavaa porukkaa, jonka keskinäiset suhteet ja karmeat kohtalot ovat hyvinkin tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Keltanokkasolttu Nick ja tämän kokeneempi toveri Jason vääntävät keskenään kättä auktoriteetista, eivätkä kireät välit paranna heidän selviytymismahdollisuuksiaan. Tieteellisempää kulmaa pyssyjen paukkeen vastapainoksi tarjoavat “siilon” löytänyt tutkija Eric sekä tämän ex-vaimo Rachel, jota esittää entinen Disney-tähti Ashley Tisdale. Näiden tietämättä luolissa seikkailee myös tovereistaan eksynyt irakilaissotilas Salim, jonka mukanaolo epäilemättä mutkistaa asioita ennemmin tai myöhemmin.
Kuten moni muistanee, The Dark Picturesin parin vuoden takainen debyytti oli monella tapaa katastrofi. Man of Medan oli äärimmäisen rujo niin tekniseltä kuin kerronnalliselta toteutukseltaan, ja sitä oli yksinkertaisesti epämukava pelata. Laivan kapeat käytävät, kankea kamera ja tankkimaiset kontrollit tekivät kokemuksesta tuskaisen, ja reaktiominipelien ja haarautuvien valintojen seuraukset jäivät surkean käyttöliittymän ja huonojen leikkausten vuoksi monesti täysin pimentoon.
Viime vuonna ilmestynyt jatko-osa Little Hope pyrki korjaamaan monia näistä epäkohdista, ja osittain onnistuikin: pelaaminen tuntui sutjakammalta ja viestintää pelaajan suuntaan parannettiin. Siksi olikin erityisen hämmentävää huomata, että House of Ashes vaikuttaa ottaneen jälleen askeleen taaksepäin. Ahtaissa luolissa navigointi on jälleen väärällä tavalla hankalaa ja soltut liikkuvat kuin täi tervassa, mikä nosti kiukkuhien pintaan jo tunnin mittaisen demon aikana. Ohjauksen tahmeus on toimintapainotteisemmissa peleissä toki toisinaan omiaan aiheuttamaan pakokauhua, mutta House of Ashesin kaltaista elokuvamaista kävelysimulaattoria se vain rampauttaa.
Kummoisia pelillisiä uudistuksia House of Ashesilta ei tarvitse muutenkaan odottaa, sillä studio teki jo edellisen osan kohdalla selväksi, että antologia vietäisiin loppuun asti pitkälti yksillä ja samoilla mekaniikoilla. Yhden kiintoisan kierrepallon demo kuitenkin tarjoili. Reaktiohetket voivat nimittäin House of Ashesissa olla suorastaan petollisia. Oletus on, että teknisesti täydellinen suoritus johtaa aina täydelliseen lopputulokseen, mutta ennakossa törmäsimme tilanteeseen, jossa peliä sokeasti tottelemalla saattaa vahingossa tappaa toverinsa. On hauska nähdä, että studio uskaltaa jo ryhtyä leikittelemään sarjansa lainalaisuuksilla tällä tavoin, sillä aika saattaisi muutoin käydä pitkäksi niin pelaajilla kuin kehittäjilläkin jo kauan ennen kahdeksatta osaa.
Pelin juonesta on vaikea kapean siivun perusteella sanoa mitään, mutta koska edellinen osa teki vaikutuksen yllättävällä loppuratkaisullaan, sopinee House of Ashesiltakin toivoa kiinnostavaa kerrontaa. Toisin kuin esimerkiksi studion mainio Until Dawn, peli paljastaa hirviönsä heti alkumetreillään, ja melkoinen infopläjäys saadaan miltei samaan syssyyn myös temppelistä itsestään ja sitä 1940-luvulla tutkineesta arkeologiryhmästä. House of Ashes ei tunnu panttaavan salaisuuksiaan ollenkaan, mikä toivottavasti kielii niitä olevan rutkasti enemmän kuin päällepäin vaikuttaisi.
Demo antoi välittömästi tuta myös narratiivisten valintojen raskaat seuraukset. Rachelina pelatessani en hennonnut paljastaa häntä takaisin anoneelle eksä-Ericille, että nainen oli eron jälkeen ryhtynyt jo tapailemaan ylempänä mainittua solttu-Nickiä. Eric oli kuitenkin sen verran terävää sorttia, että osasi kiusallisten hiljaisuuksien perusteella päätellä jääneensä toiseksi jollekulle muulle, ja viitisen minuuttia myöhemmin uhrasikin jo tunnekuohuissaan jyrkänteeltä roikkuvan ex-vaimonsa hengen pelastaakseen omansa.
Koska The Dark Pictureseissa käänteet ovat kuitenkin ani harvoin aivan näin suoraviivaisia, Rachelin lopullinen kohtalo selvinnee vasta 22. lokakuuta, kun House of Ashes ilmestyy pc:lle, PlayStation 4:lle ja 5:lle, Xbox Onelle ja Xbox Series -konsoleille. Pisteet tyylipuhtaasta cliffhanger-hetkestä!
Johanna Puustinen