Ensitestissä Final Fantasy VII Remake – legendan paluu vai pyhäinhäväistys? / Artikkelit / pelaaja.fi

Ensitestissä Final Fantasy VII Remake – legendan paluu vai pyhäinhäväistys?

29.09.2019 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
1
Ensitestissä Final Fantasy VII Remake – legendan paluu vai pyhäinhäväistys?

Kenties maailman rakastetuimman roolipelin, Squaren legendaarisen Final Fantasy VII:n, kauan kaivattu paluu on vihdoin käsillä. Vuonna 2015 julkistettu uusioversio tuntuu olleen kehityksessä jo pienen iäisyyden, ja tietoakin tekeleestä on jaeltu toistaiseksi melko kitsaasti. Ensimmäinen kunnon katsaus peliin saatiin vasta tänä kesänä, vaikka odotettuun julkaisuun on kirjoitushetkellä enää muutamia kuukausia.

Tämän vuoden E3-messuilla valokeilaan nostettiin pelin modernisoitu taistelujärjestelmä, jolla ei ole juuri yhteistä alkuperäisen kanssa. Hyvin toimintapainotteinen Final Fantasy VII Remake ammentaa inspiraatiota pelillisesti jostain aivan muualta kuin nostalgian syvistä vesistä, ja tämä paljastus sai vanhan koulukunnan kannattajat suorastaan suunniltaan.

Pelaaja pääsi kokeilemaan mielipiteitä jakanutta demoa omin käsin elokuisilla Gamescom-messuilla. Samalla puntaroimme, oliko fanien pöyristys todella aiheellista.

Aivan pelin alkupuolelta lohkaistu demo alkaa tutuissa merkeissä. Tapahtumapaikkana toimii moraalittoman megayhtiö Shinran voimala, jonka miekkasankari Cloud kumppaneineen on aikeissa räjäyttää taivaan tuuliin. Klassikkopelin avaushetket ovat ikimuistoisia monille jo alkuperäisessä muodossaan, mutta nykysukupolven visuaalinen loisto tekee niille oikeutta aivan uudella tavalla. Ohjaukseltaan elokuvamainen Remake tuo elävästi mieleen Final Fantasy X:n melodraaman, eikä se ole laisinkaan huono asia.

Shinran ikeen alle joutunut Midgarin kaupunki oli neonhehkussaan kaunis myös 22 vuotta sitten, mutta samaa ei voinut sanoa sen asukkaista. Ikonisia hahmoja on toki nähty sittemmin niin valkokankaalla kuin muiden pelien vierasrooleissakin, mutta tähän päivään tuotujen vanhojen tuttujen tapaaminen saa hengen silti salpautumaan hetkeksi. Jopa Jessien kaltaiset pienemmät sivuhahmot ovat kokeneet melkoisen vaikuttavan muodonmuutoksen, itse päähenkilöistä puhumattakaan.

Lienee oleellista huomauttaa, että maaliskuussa ilmestyvä Final Fantasy VII Remake on itse asiassa episodimaisen sarjan ensimmäinen osa, jossa ehditään käsitellä vasta alkuperäisteoksen Midgarissa tapahtuva prologiosio. Pelillä on mittaa kuitenkin useita kymmeniä tunteja, minkä vuoksi myös sivuhahmoille onkin suotu huomattavasti aiempaa enemmän ruutuaikaa. Pidennettyjen ja kokonaan uusien välianimaatioiden ohella Cloud heittää huulta matkakumppaneilleen myös pelaajan ollessa puikoissa, ja hauskat pikku keskustelut auttavat tutustumaan hahmoihin uudenlaisella tasolla.

Remake vaihtaa alkuperäisen Final Fantasy VII:n staattiset ympäristöt vapaasti tutkittaviin 3D-kenttiin, joista voi kuitenkin helposti tunnistaa tuttuja elementtejä ja alueita. Maailmassa seikkailemisesta tekee vielä astetta mukavampaa se, että lähtöpassit ovat saaneet myös satunnaiskohtaamiset näkymättömien vihollisten kanssa. Taistelut käynnistyvät nyt saumattomasti vihulaisten kävellessä fyysisesti vastaan, eikä niitä varten siirrytä enää erilliselle areenalle.

Kuten mainittua, Remaken taistelujärjestelmä eroaa alkuperäisestä monin muinkin tavoin. Miekkaa heilutellaan nyt pääosin reaaliajassa hyökkäysnappeja rämpytellen, ja pelaajan vastuulla on pitää itsensä pois turmion tieltä väistelemällä ja torjumalla vihollisten iskuja oikea-aikaisesti. Erimittaisilla painalluksilla voi vaihdella nopeiden ja raskaiden iskujen välillä, mutta väärin arvioidulla ajoituksella tai etäisyydellä saattaa olla ikäviä seurauksia.

Vaihtelua takomiseen tuovat myös erilaiset taistelutyylit, joiden välillä Cloud voi loikkia tarpeen mukaan. Operator-tilassa hahmo liikkuu ja lyö näppärästi, mutta hitaampi ja vaikeammin ohjattava Punisher-tila tekee tämän iskuista todella voimakkaita. Myös muilla hahmoilla on omat erikoisuutensa, mutta meille tarjotussa demossa näiden hyviä ja huonoja puolia ei vielä tuotu esiin. Mekaniikan voisi kuvitella tarjoavan fiksulle pelaajalle tilaisuuksia muokata tappelustrategioitaan tilanteen mukaan.

Taktikointia on tarjolla toisessakin muodossa. Perusmähinä kasvattaa alkuperäisestäkin Final Fantasy VII:stä tuttua ATB-kertymää, jonka voimin pelaaja voi käyttää hahmojen erikoisliikkeitä, taikoja ja parannusesineitä. ATB-komennot poimitaan erillisestä taktiikkavalikosta, jonka avaaminen käytännössä pysäyttää pelin kulun. Valikossa ollessaan pelaaja voi rauhassa miettiä seuraavaa liikettään, ja kaoottisen rämistelyn keskellä valita juuri oikean hetken käyttää vahvimpia kykyjään.

Ratkaisu on monin tavoin toimiva. Reaaliaikainen tappelu pysyy sulavana, koska monimutkaisia näppäinyhdistelmiä ei tarvita, mutta toiminta ei kuitenkaan tule taktikoinnin tielle tilanteen sitä vaatiessa. Mikäli ajatus ATB-mittarin manuaalisesta täyttämisestä silti inhottaa, on perinteitä vaaliville pelaajille tarjolla myös perustaistelun automatisoiva Classic-pelitila.

Vaikka pelaaja ohjastaa taistelukentällä vain yhtä hahmoa kerrallaan, voi poppoon jäsenten välillä hyppiä kuin Lego-peleissä konsanaan. Demossa Cloudin kumppanina toimi Barret, jonka erikoisalaa ovat tuliaseet. Railakas räiskintä eroaa tuntumaltaan melkoisesti Cloudin harrastamasta lähitaistelusta, mutta sille todella tulee tarvetta esimerkiksi lentäviä vihollisia kohdatessa. Osa pelaajista tulee epäilemättä viihtymään suuren osan pelistä jonkun muun kuin Cloudin nahoissa, ja se on Remakessa täysin validi vaihtoehto.

Mekaniikan varsinainen hienous on kuitenkin siinä, että vaikka muut hahmot hyörivät pelaajan ympärillä lähtökohtaisesti itsenäisesti, komentovalikon avulla kaikki taistelukentällä tapahtuva on jatkuvasti pelaajan hyppysissä. Muiden taistelijoiden ATB-kykyjä voi käyttää silloinkin, kun heitä ei juuri sillä hetkellä suoraan ohjasta. Pelidemo havainnollisti tarvetta mikromanageroinnille varsin mainiosti mekaanisella pomohirviöllä, jonka suurin heikkous oli vain Barretin taitama ukkostaika. Cloudin mukiloidessa peltiä ruttuun piti siis muistaa jatkuvasti pitää silmällä myös kaverin ATB-mittaria.

Taistelu tuntui välillä melkoiselta jonglööraukselta jo kahden hahmon kanssa, mutta parhaalla mahdollisella tavalla. Tavanomaisen taktisen silmän lisäksi hybridijärjestelmän taitaminen vaatii myös moniajokapasiteettia ja kykyä hahmottaa kunkin hahmon paikka kokonaisuudessa riippumatta siitä, seuraako kamera heitä juuri sillä hetkellä.

On mahtavaa, etteivät Final Fantasy VII Remaken uudistukset jää pelkästään visuaaliseen antiin. Narratiivisten ja pelillisten mullistustensa ansiosta sillä on kaikki eväät tarjota pelaajille palkitseva kokemus, joka saattaa ylittää vanhojenkin fanien korkeat odotukset. Identtinen peli ei luonnollisesti tule esikuvansa kanssa olemaan, mutta on täysin mahdollista, että Remake nousee vastakkainasettelussa kaikkine parannuksineen pelaajien suosikiksi - mikäli kunnianhimoinen episodiprojekti joskus valmistuu.

Final Fantasy VII Remake ilmestyy yksinoikeudella PlayStation 4:lle 3. maaliskuuta 2020. 

Kommentit

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death

Itse en ole tätä ihan heti ostamassa, kiinnostuksen tappoi lähes täysin pelin episodimaisuus, lisäksi lienee todennäköistä että peli nähdään PS5:llä, kuten mahdolliset jatkoepisoditkin. En tiedä haittaisiko episodimaisuus niin paljon jos en tietäisi mitä tuleman pitää, voi olla että tätä pelatessa tulee useamminkin mieleen "menkää jo eteenpäim, ..rkele!" koska tiedän kohta tapahtuvan jotain siistiä tai mikä pahinta "to be countinued" rävähtää ruudulle cliffhangerissa, nähdään X vuoden päästä tai ei koskaan ellei myynnit ole tarpeeksi hyvät.

Peli vaikuttaa sen verran tyyriiltä tehdä että oikeuttaakseen jatko-osan pelkät erinomaiset myynnit eivät riitä vaan pelin pitää rikkoa ennätyksiä tai sitten pelistä löytyy runsaasti monetisaatiota vai onko tämä sitten jonkinlainen games as service-mallilla menevä tapaus jossa jatkoepisodit tippuvat ajan kuluessa (oletan että ei koska PS5 on nurkan takana)?

Koska tämä on rankasti venytettyä juonta pelkään että päätarina hyytyy kulkemaan etanan vauhtia ja se että nyt näytetään enemmän muusta hahmokaartista vie pois päähahmoista kun fokusta ei ole koska jokainen vähänkin merkittävä saa osuutensa valokeilasta sillä muuten peli olisi läpi liian nopeasti.

AAA-puolella ei ole muuta kuin näppäinten rämpyttelyä ja näköjään tämäkin liittyy siihen reaaliaikaisten roolipelien massiiviseen joukkoon, tosin eipä kovin moni taida rauhallisemman pelityylin pelejä enää ostaa, joten siinä mielessä ymmärrän koska oletan myyntipaineiden olevan valtavat.

Lainaus

Ohjaukseltaan elokuvamainen Remake tuo elävästi mieleen Final Fantasy X:n melodraaman, eikä se ole laisinkaan huono asia.

Riippuu henkilöstä, överiksi vedetty melodraama on käynyt voimille sen jälkeen kun Final Fantasyihin tuli ääninäyttely vaikka pidän ääninäytellystä paljon enemmän kuin pelkästä tekstien lukemisesta, jos joka kohdasta itketään se vie tehoa niistä kohtauksista jossa on oikeasti itkun aihetta. Ilman ääninäyttelyä oma pää asettaa sen itselle oikean emotionaalisen tason pelin hahmoille ja näin ollen homma toimii paremmin. Kuitenkin on vaikea edes kuvitella mitään AAA-peliä ilman ääninäyttelyä ja ilman sitä nykygrafiikoilla varustetut pelit näyttäisivät oudolta (kuvakulmasta riippuen tosin). Tämä on kuitenkin sellainen ongelma johon ratkaisua ei ole, on väistämätöntä että jotain alkuperäispelin "taikaa" häviää modernisoinnissa.

Squaren etiikkaosaston veikkaan tekevän tuhojaan jossain vaiheessa ja Honey Bee Inn lienee aika reilusti erilainen, dialogian lienee siistitty moneltakin osin ja veikkaan myös että Hojon yritykset saada Red XIII pistämään Aeris paksuksi on myöskin poistettu jos pelisarja saadaan jatkumaan sinne asti. Lieneekö pelissä edes samaa määrää verta, sillä jo Midgar osion aikana pelin ikäraja hipoisi alkuperäiselle uskollisena vähintäänkin 16 tai ehkä jopa 18?

Kuitenkin ainoat merkittävät ongelmani pelin kanssa ovat episodimaisuus, mahdollinen sensuuri ja pelin venyttäminen, aika paljon filleriä pitää olla jos pelin Midgar-osuus meinataan sinne 60 tienoille saada.

Veikkaan että lopputulos on teknisesti upea suoritus josta kuitenkin puuttuu paljon alkuperäisen lumoa. Ei taatusti ylitä alkuperäistä, mutta se olisikin ajan kultauksen takia mahdotonta.