Pelijätti Electronic Arts tuo vuotuiseen jääkiekkopelisarjaansa tukun fanien toivomia parannuksia, joihin Pelaaja pääsi tutustumaan EA:n Helsingin-päämajassa. Paikalle saapuneita kehitystiimin jäseniä pommitettiin kysymyksillä pelisarjan suunnasta, ja uteluihin saatiin vastauksia NHL 18:sta asti rakennetun kehityskaaren lopputuloksista.
Itse keskityin testaamaan, sillä edellinen pelaamani sarjan peli oli NHL 17. Paljon on muuttunut, mutta samalla tuttuuden tunne on vahvasti läsnä. Demolaitteiden vieressä virnisti pelin tuore kansikuvapoika Patrik Laine isossa bannerissa, joskin mies oli testihetkellä vielä vailla NHL-sopimusta.
Ensimmäisenä oli helppo huomata päävalikossa erityisen korostetut Ones-, Threes- ja World of Chel -pelimuodot, joita myös Electronic Artsin henkilökunta innokkaasti usutti testaamaan. World of Chel näyttää ja kuulostaa NHL 19:n vastaavan parannetulta versiolta, johon on ängetty mukaan enemmän avattavia kosmeettisia lisiä ja viikoittain vaihtuvia haasteita oman pelaajan voitettavaksi.
Suomalaisille kotoista ”pipolätkää” eli paikallisen pikkukaukalon tai järven jäällä verryttelyasuissa pelattuja pelejä edustavat puhtaimmillaan Ones ja Threes, joihin on tuotu mukaan ainakin pari mielenkiintoista uudistusta. Kolmen pelaajan yhteen maaliin pelaama Ones on saanut yleisön pyynnöstä paikallisen moninpelitilan, eli kisailu ja kuittailu onnistuvat nyt samalta sohvalta. Threes on hieman perinteisempää kahteen maaliin pelattavaa kolmen kenttäpelaajan joukkueiden mittelöä, jota voi pelata verkossa kavereiden kanssa jokainen omaa pelaajaansa ohjaten. Sekä Onesin että Threesin sisään on rakennettu myös battle royale -henkinen Eliminator-tila, jossa voittajat etenevät ja häviäjät karsiutuvat, kunnes tarvittavat voitot määrittävät parhaan pelaajan tai joukkueen.
Uteluni tarinavetoisesta uratilasta saivat esittelijän kiireesti näyttämään Franchise Moden uudistuksia. Manageripuolen pelitilasta innostuneet pelaajat voivat nyt palkata oman valmennustiiminsä ja luotsata omaa seuraansa NHL:n kausien läpi eri mittareilla vahvojen luotsien avustuksella.
Varsinainen pelituntuma vaikuttaa parin vuoden NHL-tauon jälkeen napakalta, ja peli soljuu hyvin. Tempo on melko lailla sopiva ainakin tekoälyä vastaan, eikä perinteistä sähläystä ja flipperikiekkoilua näy, kuten sumeissa muistikuvissani aiemmista osista.
Peruspelailun merkittävä uudistus ovat tähtipelaajien, kuten juuri Patrik Laineen, omintakeiset laukausanimaatiot, jotka jääkiekkofani tunnistaa oitis aidoista pelitilanteista ja hidastuksista. Esimerkiksi Laineen p-pisteen paikkeilta lähtevä laserinomainen lyöntilaukaus on toteutettu hienosti miehen eleettömään tyyliin, lähti laukaus sitten seisaalta tai vähän etupainoisesti polveen tuettuna.
Myös maalivahtien toimintaa on tehostettu, ja tekoäly kimmottaa kovia laukauksia hienosti nurkkiin puolustajien siivottaviksi, kuten Pohjois-Amerikassa on tapana. Pelin kääntäminen sujuu nopeammin, kun vauhtia ei tarvitse hakea aina maalivahdin syötöstä lähtien. Winnipegillä ja Laineen ketjulla Nashvillen Pekka Rinnettä moukaroidessa tuli aidosti olo, että NHL-peliin voisi alkaa taas panostaa, olipa kyseessä sitten aidosti uutuuksia pursuava kokonaisuus tai vain NHL 19 uusissa kuorissa.
Lisää kokemuksia ja näkymiä eri pelimuotojen parannuksista, uudistuksista ja puutteista saadaan, kun EA toimittaa lopullisen arvosteluversion testiin ennen julkaisupäivää. NHL 20 julkaistaan Xbox Onelle ja PS4:lle 13. syyskuuta.
Pelaaja.fi julkaisee huomenna tiistaina myös NHL-sarjan pitkäaikaisen tuottajan Clement Kwongin haastattelun.