Ensitestissä Watch Dogs: Legion – peli, jossa jokainen vastaantulija on pelattavissa / Artikkelit / pelaaja.fi

Ensitestissä Watch Dogs: Legion – peli, jossa jokainen vastaantulija on pelattavissa

12.10.2019 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
0
Ensitestissä Watch Dogs: Legion – peli, jossa jokainen vastaantulija on pelattavissa

Ubisoftin avoimen maailman lippulaivoista kenties aliarvostetuin, huippumoderni hakkeriseikkailu Watch Dogs, on taas täällä. Pelisarja nähtiin kauppojen hyllyillä viimeksi vuonna 2016, mutta tuolloin ilmestyneen Watch Dogs 2:n myyntiluvut jäivät ilmeisesti sen verran vaatimattomiksi, että pidempi tuotekehitystauko oli paikallaan. Luova retriitti näyttää tuottaneen tulosta, sillä sarja on nyt tekemässä paluuta muodossa, jota harva uskalsi ounastella.

Watch Dogs: Legioniksi ristitty uusi osa sijoittuu lähitulevaisuuden Lontooseen, jota ei voi enää hyvällä tahdollakaan luonnehtia hyvinvointiyhteiskunnaksi. Poliittinen ilmapiiri on ruudinkatkuinen Brexitin jäljiltä, tekoäly on syrjäyttänyt oikeat ihmiset työmarkkinoilla ja yleinen kurjuus kukoistaa kaupungin kaduilla. Järjestyksenvalvojan roolin on ominut itselleen isovelimäinen jättikorporaatio Albion, jonka valvontakoptereita ilmatila on mustanaan.

Sorretun kansan sydämissä kytee luonnollisesti kapina, jonka johdossa on aiemmistakin Watch Dogseista tuttu hakkeriyhteisö Dedsec. Tällä kertaa vastarinnan keulakuvana ei kuitenkaan toimi Aidenin tai Marcuksen kaltainen valmiiksi kirjoitettu hahmo, vaan Ubisoft lupaa jokaisen vastaantulijan olevan vapaasti ohjastettavissa. Pelaajan tehtävänä Watch Dogs: Legionissa onkin rekrytoida Dedsecin joukkoihin pienen armeijan edestä eteviä jäseniä, joiden voimin Lontoo lopulta otetaan takaisin.

Melko kunnianhimoisesta uudistuksesta saatiin esimakua jo viime kesän E3-messuilla, mutta me Pelaajalla pääsimme kokemaan sen hiljattain myös käytännössä.

Gamescom-messuilla pelaamamme demo alkoi peribrittiläisestä pubista, jonka asiakaskunnasta saimme valita ensimmäisen pelattavan hahmomme. Tiskillä nuokkui jos jonkinmoista tallaajaa harmaahapsisista mummoista entisiin sotilaisiin, mutta oma valintamme kohdistui kokeilumielessä hyvin tavanomaiseen pukumieheen. Niin hauska ajatus kuin toimintapeliä tähdittävä täti-ihminen onkin, emme tahtoneet sen värittävän mielikuviamme pelistä.

Tylsilläkin hahmoilla on Watch Dogs: Legionissa kuitenkin omat erityispiirteensä. Ohikulkijoiden puhelimet hakkeroimalla jokaisesta vastaantulijasta voi tuttuun tapaan kaivella esiin pienen tietopaketin, johon kuuluvat nyt myös hahmon pelimekaaniset vahvuudet ja heikkoudet. Nämä ovat suoraan kytköksissä kunkin henkilön taustatarinaan. Oma pukumiehemme paljastui asianajajaksi, joka ei paperinpuskijana ollut kovinkaan kummoinen tappelija, mutta hyödyllinen silloin, kun häkki heilahtaisi toiminnan tuoksinnassa jollekin Dedsecin jäsenistä.

Hahmokehitys ei jää valmiiksi jaettuihin kortteihin. Uudelle alokkaalle pääsee heti kättelyssä valitsemaan hahmoluokan, joita on tarjolla kolme erilaista: hakkerit hallitsevat ympäristöään turvallisen välimatkan päästä teknologian avulla, voimankäyttäjät turvautuvat tuliaseisiin ja soluttautujat välttävät yhteenottoja mielellään kokonaan. Ajan myötä agentit voivat ansaita uusia ominaisuuksia, ja heitä voi lisäksi tuunata myös visuaalisesti erilaisin vaattein ja asustein. Tietyllä tapaa hahmon perusominaisuudet ovat vasta kivijalka, jonka päälle pelaaja sitten rakentaa tarpeidensa mukaisen tekijän.

Kaikkia paukkujaan ei kannata kuitenkaan laittaa yhteen tai kahteen hahmoon, sillä kuolema on Watch Dogs: Legionissa lopullista sorttia. Poliisien nappaamat kapinalliset palaavat kyllä kehiin jonkin aikaa lukkojen takana lusittuaan, mutta tulitaistelussa kaatunutta raukkaa ei elvytä mikään. Turvallisin ja kenties myös tehokkain tapa edetä on siis värvätä mukaan monia eri tehtäviin erikoistuneita, mutta toivon mukaan täysin korvattavissa olevia henkilöitä.

Nyt karkaamme kuitenkin asioiden edelle. Kaikki hahmot eivät nimittäin suinkaan ole valmiita liittymään kapinallisten riveihin heti kättelyssä, joten heitä täytyy osata käsitellä oikein. Lakimiesystävämme pyysi panoksestaan vastapalvelukseksi apua Albionin kanssa. Isoveli oli onnistunut saamaan haltuunsa arkaluontoista materiaalia miehestä, ja meidän tehtävänämme oli piipahtaa poliisiasemalla pyyhkimässä palvelimia hänen puolestaan.

Meitä demotilanteessa avustanut Ubisoftin edustaja suositteli lähestymään tinanappeja kuhisevaa rakennusta aluksi huomiota herättämättä. Watch Dogs: Legion tuo mukanaan paljon uusia tapoja kylvää tuhoa teknologian voimin, ja näistä hauskimpiin kuuluu ehdottomasti pieni kauko-ohjattava hämähäkkirobotti. Pikku ystävän avulla pelaaja pystyy kartoittamaan ympäristöään, avaamaan lukittuja ovia ja jopa tainnuttamaan vihollisia – ainakin teoriassa.

Omalla kohdallamme yhteys robottiin kuitenkin katkesi kriittisellä hetkellä, joten jouduimme hädässä turvautumaan kovempiin otteisiin. Kutsuimme paikalle merikotkan kokoisen, terroritilanteisiin suunnitellun muskelidroonin, jolla kelpasi rysäyttää poliisiaseman etuovista suoraan sisään. Kahden kerroksen edestä Albionin öykkäreitä kaatui alle minuutissa, ja matkaa palvelinhuoneeseen mutkistivat lopulta vain käytävillä lojuvat ruumiit. Moisella lähestymistavalla on Legionissa kuitenkin omat seurauksensa, sillä Dedsecin maine kärsii jokaisesta veriteosta, eivätkä uhrien läheiset ole lähtökohtaisesti kovinkaan värväyskelpoista väkeä.

Valitsemamme agentinalku suostui kuitenkin liittymään kapinallisten riveihin vielä kaiken välillisesti aiheuttamansa tuskan ja tuhon nähtyäänkin, ja siirtyi siltä seisomalta suoraan kenttätehtäviin. Tässä vaiheessa oma pelivuoromme lähestyi jo loppuaan, mutta vieressämme päivystänyt demovalvoja pikaesitteli auliisti vielä melkoisen liudan erilaisia leluja vihollishoukuttimista hakkeroitaviin valvontakameroihin ja kaukolaukaistaviin pommeihin. Moni niistä oli tuttu aiemmista Watch Dogseista, mutta oli silti hyvä huomata, että ratkaisuja erilaisiin pattitilanteisiin on yhä monia.

Jo lyhykäisen ennakkotestin perusteella erityisen kunniamaininnan ansaitsee Watch Dogs: Legionin virtuaalinen Lontoo, joka muistuttaa tosielämän esikuvaansa suorastaan erehdyttävästi. Ubisoftin pelien kartat ovat tätä nykyä lähes säännönmukaisesti megalomaanisia, ja vaikka metropolia ei oletettavasti olekaan mallinnettu Watch Dogsiin aivan laitojaan myöten, riittää lääniä varmasti tutkittavaksi. Lontoota tuntevalle saattaa myös olla jopa pienoinen järkytys nähdä kaupunki rappion kourissa, mikä auttaa alleviivaamaan tarvetta radikaaleille toimenpiteille.

Nähtäväksi tosin jää, miten pitkälle Legionin poliittisuuden kanssa aidosti uskalletaan mennä. Ubisoft on viime vuosina julkaissut useita poliittisesti latautuneita pelejä, joiden tarkoin harkittuun keskitien puolueettomuuteen moni pelaaja on lopulta kuitenkin pettynyt. On ymmärrettävää, ettei Ubisoftin kokoinen yhtiö tahdo loukata tai vieraannuttaa tiettyjä osia kohdeyleisöstään, mutta Watch Dogs: Legionin kaltaisen pelin kohdalla absoluuttinen poliittinen korrektius olisi yksinkertaisesti hukattua potentiaalia.

Mikäli pelin sanoma kuitenkin jää pinnalliseksi, voi vain toivoa, että sen pelimekaaniset uudistukset kantavat. Gamescomissa tapasimme vasta mikroskooppisen pienen murto-osan Lontoon yhdeksästä miljoonasta virtuaalisesta asukkaasta, ja moisen otannan perusteella on vaikea tehdä johtopäätöksiä simulaation vedenpitävyydestä. Särkyykö illuusio, jos kahdelle hahmolle sattuu sama ääninäyttelijä? Kauanko kestää, ennen kuin kadunvarsilta alkaa bongata klooneja?

Se nähdään 6. maaliskuuta, kun Watch Dogs: Legion ilmestyy pc:lle, PlayStation 4:lle, Xbox Onelle ja Google Stadialle.

Johanna Puustinen

Nostoja