25-vuotista taivaltaan juhlistavan Falloutin viimeisin osa Fallout 76 vei sarjaa uuteen suuntaan. Loikkasimme tuoreeltaan pelin pariin osana Bethesdan kanssa kaupallisessa yhteistyössä toteutettua näkyvyyskampanjaa. Selvittimme, millaiseksi peliksi Fallout 76 on vuosien aikana kehittynyt.
Olen pelannut kaikkia Fallout-pelejä sarjan ensimmäisestä osasta asti jo 25 vuoden ajan. Ainoa poikkeus säännöstä on Fallout 76, jonka ristiriitainen ja teknisesti vaikea julkaisu sai minut jättämään pelin väliin marraskuussa 2018. Tiesin pelistä silloin, että se on käytännössä Fallout 4:n pohjalta kehitetty moninpeli, joka painottaa selviytymiselementtejä ja tukikohdan rakentamista. Fallout 76:een on sen jälkeen tullut kolmetoista suurempaa nimettyä päivitystä, joten aloin pohtia, onko pelikokemus muuttunut oleellisesti. En ole kuitenkaan seurannut kehitystä lainkaan, joten päivitysten sisältö oli täysi mysteeri.
Annoin nyt itselleni haasteeksi pelata Fallout 76:a viikon ajan ilman ennakkotietoa ja ennakkoluuloja, jotta voisin arvioida pelin nykykuosissaan. Pelaamisosuuden jälkeen selvitin, mitkä kokemani ominaisuudet olivat tulleet päivityksissä. Rahaa en sijoittanut lainkaan pelin ATOM-kauppaan, sillä halusin kokea kaiken perusostoksen hinnalla.
Elävämpi maailma
Peli alkaa Vault 76:sta, ja koska MMO-pelissä oma hahmo on aina päähenkilö, jokainen pelaajahahmo on viimeinen sieltä ulkomaailmaan lähtevä ihminen. Robotit toivottavat iloista ulkoilupäivää, jonka jälkeen päästään vuoriston metsäisimmälle alueelle. Se on noob-vyöhyke, jonka vihollisiin ei kuulu mininukeja kylväviä mutantteja tai deathclaw-laumoja, ja puun sekä veden kaltaisia resursseja löytyy runsaasti. Odotin julkaisuarvostelujen perusteella kuollutta maailmaa, jossa ainoat ihmiskontaktit olisivat veivinsä heittäneiden selviäjien ääninauhoja, mutta toisin kävi. Ensimmäiset uudisasukkaat tulivat vastaan viidessä minuutissa. Fallout 76:ssa vaikuttaa olevan yhtä paljon paikallaan nököttäviä ja ympäriinsä harhailevia ihmisiä kuin Fallout 4:ssa.
Kävi ilmi, että pelille ovat antaneet eloa Wastelanders- ja Steel Dawn- ja Steel Reign- päivitykset. Ensimmäinen toi mukaan uudisasukkaat ja maantierosvot, ja kaksi jälkimmäistä keskittyivät Appalakeille tukikohdan perustavaan Brotherhood of Steeliin. Monenlaisia ihmisiä tapaa jo ensimetreillä, mutta tason 20 jälkeen käynnistyvät erityisesti ihmisryhmittymiin liittyvät tehtävät. Silloin avautuu myös mahdollisuus liittyä Brotherhoodiin lisätehtävien toivossa.
Alkuperäinen päätehtäväketju saa pelaajan toistamaan Vault 76:n salaperäisen Overseerin matkan halki vuoriston, jotta voitaisiin torjua Scorchbeast-hirviöiden uhkaa. Se on juuri pelkäämääni ääninauhojen kuuntelua. Nykyisin heti alusta asti tarjolla on kuitenkin vaihtoehtoisena sisältönä uudisasukkaiden tai rosmojen auttamista. Tekemistä ja tehtäviä on alusta asti todella paljon, ja valinnanvaraakin riittää. Lisäksi pelaajia ja NPC-hahmoja pyörii ympäriinsä sen verran rutkasti, ettei maailma tunnu lainkaan tyhjältä.
Leiri sinne, leiri tänne
Merkittävä siivu pelistä on omistettu CAMP-systeemille, jossa pelaaja luo oman tukikohtansa. Olen pelannut valtavia määriä selviytymis- ja rakentelupelejä, ja halusin nähdä, kuinka Fallout 76 vertautuu niihin. Eroja on yllättävän paljon.
Leirejä voi perukseltaan rakentaa kaksi (maksusta lisää), ja ne ovat helposti siirrettäviä. Ilman lisäsijoitusta pelaaja voi käytännössä rakentaa esimerkiksi yhden pysyvän leirin, jonka ympäristöön hyötykama ja koristeet sijoitellaan estetiikkaa painottaen. Toisen leirin voi muuntaa maastoon läntättäväksi linnoitustorniksi, jonka joka kulmalla nököttää ohjuslavetteja. Jos joku ulkoilmatehtävä tuntuu liian haastavalta, taktisesti sijoiteltu taistelutorni voi tasoittaa puntteja.
Leirissä käydään varastoimassa tavaraa, parantelemassa varusteita ja hakemassa ruokaa ja lääkkeitä, sillä kantokyky on selviytymisgenrelle tyypillisesti rajallinen. Kuukausimaksulliset Fallout 1st -pelaajat saavat ilmeisesti myös helposti siirreltävän aputeltan, mutta selvisin hyvin ilmankin. Uuteen paikkaan sijoittuminen ei hiosta liikaa, sillä mikä tahansa perustuksille rakennettu talo muuntuu huonekaluineen yhdeksi palikaksi leiriä siirtäessä.
Päädyin lopulta rakentamaan maatilan Charlestonin kaupungin laidalle. Tyhjälle pellolle sai tehtyä todella nätit rivistöt maissia ja tato-juureksia pullollaan olevia pensaita. Taloon muutti myös satunnaistehtävän aikana tapaamani pappa, joka käy kuokkimassa peltoa, soittaa pianoa ja muistelee äänekkäästi sotaa edeltävän ajan paremmuutta. Naapurin juna-asema on niin suosittu paikka, että farmini edustalla käy usein vierailevia pelaajia, jotka ihailevat rakennelmia ja heiluttavat iloisesti mennessään.
Toinen tukikohtani on bunkkerimainen betoniläjä, jonka keskellä on tykkien ympäröimä luukku pommisuojaan. Nämä Shelterit ovat Steel Dawn -päivityksen lisäämiä maanalaisia asumuksia, joilla on omat varastonsa ja rakennusbudjettinsa. Shelter-luukut johtavat aina samaan paikkaan, joten farmiltani ja taisteluleiriltä pääsen samaan Vault Tek -tyyliseen huoneeseen. Nämä Steel Dawn -päivityksen lisäämät Shelterit ovat todella turvallisia paikkoja, ja ne tuovat rakentamiseen vaihtelua sekä hyötykulmia.
Yleisesti ottaen rakentaminen ja CAMP-mekaniikka toimivat todella hyvin ja tukikohtien rakentaminen on niin mukavaa, että välillä minut ajoi ulos leiristä vain lisäresurssien tarve. Leireistä saa todella nättejä, mutta se vaatii pitkää panostusta. Blueprint-kaavoja avautuu tehtävien ja satunnaiskohtaamisten kautta, mutta niitä on paljon. Näen itseni keräämässä kaavoja vielä kuukausien päästä. Pidän erityisesti esineistä, jotka antavat bonuksia seikkailuja varten. Tieteellisten työkalujen käyttö, kitaran tai pianon soittaminen sekä sängyssä nukkuminen antavat tunnin tai puolen tunnin bonuksia, joten kodissa vierailu on sekä tunnelmallista että järkevää.
Totuttelua vaatii selviämispelaajalle se, että Fallout-hahmot ovat genren muiden pelihahmojen rinnalla kädettömiä roskisdyykkareita. Pelissä ei esimerkiksi hakata puita vaan kaikki on keräilyä. Jopa puut kerätään noukkimalla maasta kaatuneita risuja tai romppaamalla saharakennelmista löytyviä halkokasoja. Se sopii toisaalta Falloutin “kaikki oli ennen parempaa” -teemaan. Tiettyä resurssia paljon tarvitseva pelaaja opettelee näin esimerkiksi reittejä, joissa kerätään kaikki tietyn reitin varrelta löytyvät betonisäkit, jonka jälkeen samaa toistetaan kerran päivässä.
Uusi yhteiskunta
Pelin moninpelipuoli oli yllättäen sataprosenttisesti positiivinen. Se kertoo, että Fallout 76:lla on laadukas pelaajayhteisö, mikä on elintärkeää tällaiselle pelille. Periaatteessa pelaajat voisivat murhailla toisiaan jatkuvasti, mutta minut ammuttiin tällä tavalla tasan kerran. Sekin taisi olla tulitaistelun keskellä käynyt vahinko.
Sen sijaan kohtaamiset muiden pelaajien kanssa olivat lyhyitä ja miellyttäviä tapauksia, vaikka en koskaan varsinaisesti vaihtanut sanaakaan kenenkään kanssa. Saatoin liittyä täysin satunnaisten tyyppien joukkoon public event -tehtävissä, joissa kaikki saavat suorittaa yhdessä noin vartin verran runsaan palkkion toivossa. Pääsin tasolle 27, mutta monesti tehtävillä näkyi jopa yli tason 400 pelaajia, jotka räimivät miniguniensa ja power armoriensa kanssa kuin metalliset jumalat. Nämä veteraanit avustivat minua poikkeuksetta, jos koin ongelmia ylitasoisten vihollisten kanssa.
Pelaajien leirit voi merkitä vapaaehtoisesti kartalle kaikkien näkyville, ja niihin voi nykyään rakentaa ostosautomaatteja, joissa muille myydään mitä tahansa resursseista aseisiin ja piirustuksiin. Se antaa loistavat syyn vierailla muiden pelaajien leireissä ihailemassa arkkitehtuuria ja sisustusta, mikä luo yhteisöllisyyden tunnetta.
Tuomion aika
Pelaajan arvostelussa moitittiin aikanaan eniten pelin teknistä puolta. Ilmeisesti 13 päivitystä on todellakin saanut jotain aikaan, sillä viikkoni oli lähes ongelmaton. Tipahdin kerran pois pelin palvelimilta yhteisvirheen takia ja pelin tietokoneterminaalit tuntuivat hitailta, mutta muuten minulla ei ole mitään naputtamista. Tehtävät eivät rikkoutuneet, leirit pysyivät kuosissa, NPC:t toimivat aivan samoin kuin Fallout 3:ssa ja 4:ssä, eikä peli kaatunut kertaakaan.
Vielä enemmän lämmittivät kuitenkin oleelliset elämäniloa tuovat ominaisuudet, joista ei tiettävästi ollut tietoakaan alkuvaiheessa. Nyt pelihahmon voi esimerkiksi resetoida SPECIAL-numeroiden ja kykyjä antavien Perk-kortien osalta milloin tahansa tason 25 jälkeen. Tarvitsee vain käyttää Punchcard-terminaalia, jonka voi myös rakentaa omaan tukikohtaan. Tämä mahdollistaa erilaisten pelityylien kokeilemisen ilman stressiä. Ilman lisämaksua näitä ns. loadouteja voi olla tallennettuna kaksi, joten pelaajalla voi olla esimerkiksi kyvyt lähitaistelua, hiiviskelyä, power armor- taistelua tai resurssien tehokasta keräämistä varten, eikä niiden muuttaminen maksa koskaan mitään. Buildien tehokkuutta rajoittavat Perk-kortit, joita saa tasaisesti tasoja noustessa. Käytännössä jo alkuaikana voi kehittää yhden todella tehokkaan Perk-setin, ja seuraavien viikkojen aikana avautuvat vaihtoehtoiset pelityylit. Järjestelmä toimii todella hyvin.
Millaiselle pelaajalle suosittelisin nyt Fallout 76:tta tämän viikon perusteella? Ainakin kehottaisin unohtamaan ennakkoluulot maailman tyhjyydestä tai teknisistä ongelmista. Selviämiselementit ovat sen verran esillä, ettei ainakaan saa pelätä rakentamisen ja resurssien keräämisen tuomaa etenemisen hitautta. Toisaalta selviämispelin tunne sopii erittäin hyvin Falloutin maailmaan, ja on mukava käpertyä oman kodin suojaan atomimyrskyn raivotessa ulkona. Pelialue on vaikuttavan iso ja monipuolinen, ja Brotherhood of Steelin kaltaiset tehtäväketjut tuntuivat hyvin perinteiseltä Falloutilta. Mielekkäinä pitkän tähtäimen tavoitteina peli on antanut minulle useamman eri pelityylin perk-korttien keräämistä, kaavojen ja materiaalien haalimista sekä isompien tarinaketjujen selvittämistä.
Kaikkiaan Fallout 76 oli näin sokkona testatessa yllättävän miellyttävä kokemus, ja aion jatkaa sen pelaamista jatkossakin täysin vapaaehtoisesti. Pelaajia saattavat huolestuttaa kosmeettista tavaraa ja helpotuksia jakavan ATOM-kaupan hinnat, mutta ainakaan ensimmäisen viikon aikana minulle ei tullut koskaan tunnetta, että mitään tarvitsisi ostaa. Aloitusrahoilla ja Season Pass -ilmaisbonuksilla sain hankittua nätit seinät farmilleni, ja se riittää.
Tarkoitus oli myös testata upouutta The Pitt -tehtävää, jossa palataan Fallout 3:sta tutun Pittsburghin raunioihin. Sille varattuna iltana päädyin kuitenkin valtaamaan tunneiksi ison Red Rocket -megahuoltiksen, josta kerätyllä metallilla askartelin farmille kunnon latobunkkerin. Asiat tärkeysjärjestykseen, eikö vain?
Janne Pyykkönen