Kevät käynnistyy satumaisesti
Uusista metroidvania-tyylin peleistä ei ole ollut viime aikoina pulaa, mutta Ori and the Blind Forest on silti iskostunut mieleni syövereihin. Moon Studiosin viiden vuoden takainen esikoisteos imaisi mukaansa tunnelmallisella äänimaailmalla ja kauniilla taiteella sekä piti lopulta otteessaan tasoloikkatoiminnalla, joka ei pelännyt välillä haastaakin pelaajaansa.
Silti missään vaiheessa en kokenut, että kaipaisin seikkailulle jatko-osaa. Näin alkuvuodesta katseeni on ollut kiinnittynyt aivan toisiin peleihin, ja olin pitkään jo unohtaa, että Ori and the Will of the Wisps on edes tulossa. Mahdollisuus testata peliä ennakkoon noin kolmen tunnin verran osoitti kuitenkin, ettei sitä kannata tyystin sivuuttaa.
Ori and the Will of the Wispsissa tiedostetaan selvästi alkuperäisen pelin vahvuudet. Uusi seikkailu ei lähde käyntiin aivan yhtä surullisissa merkeissä kuin edeltäjänsä, mutta se tarjoaa silti jälleen katkeransuloisen alkuasetelman, joka toimii oivana motiivina vielä yhdelle hyppelymatkalle. Jo alkumetreillä on myös selvää, etteivät nätit ympäristöt ole olemassa vieläkään vain katselua varten, vaan niiden koluaminen on yhtä jatkuvaa akrobaattista juhlaa.
Jatko-osan keskeinen lisäys tähän kaikkeen on muokattavuus. Päähenkilö Ori avaa seikkailun varrella haltuunsa edelleen erilaisia etenemiseen vaadittavia liikkeitä, mutta samalla maailmasta on löydettävissä myös hyökkäyksiä ja muita taitoja, joita voi ottaa hahmon käyttöön oman maun mukaisesti. Pelkästään erilaisia aktiivisia hyökkäys- ja puolustusvaihtoehtoja satelee alussa tarjolle jo useampia, ja lisäksi niitä tuetaan passiivisemmilla Spirit Shard -tehosteilla. Spirit Shardit voivat esimerkiksi nostaa Orin elinvoimaa ja hyökkäystehoa tai mahdollisesti auttaa sitä vaikkapa tarraamaan tiukemmin seinistä kiinni. Kaikki nämä eivät voi olla käytössä yhtä aikaa, vaan pelaajan on pohdittava, mitkä tukevat aina parhaiten milläkin hetkellä.
Monipuolisempi kykyarsenaali tuo parillakin tapaa lisäpontta varsinaiseen pelaamiseen. Valinnanvapaus houkuttelee kokeilullisuuteen ja tarjoaa tarvittaessa myös vaihtelua, jos käytössä oleva kykysetti alkaa tylsistyttää. Seikkailu on yleisesti samalla palkitsevampaa, sillä jo pelkkä pelimaailmassa harhailu johtaa jatkuvasti pelaamiskokemusta muokkaaviin löytöihin. Kykyjä voi myös ostaa vihollisilta saatavalla valuutalla. Näin jo varhaisessa vaiheessa peliä pelaajalla on mahdollisuus napata haltuunsa esimerkiksi kolmoishypyn kaltainen etu, jos valuuttaa haluaa varta vasten säästää siihen halvempien vaihtoehtojen sijaan.
Will of the Wispsin tavoitepuoli on muutenkin monipuolistunut. Maailmasta löytyy nyt pieniä sivutehtäviä tarjoavia hahmoja, joilta voi ansaita käyttöönsä erilaisia matkaa helpottavia palkintoja. Pääosa niistä on pienempiä hanttihommia, mutta eräänä isompana kokonaisuutena vastaan tulee myös pienen kylän uudelleenrakennushanke. Sen kautta saa jo varhaisessa vaiheessa käyttöönsä pikamatkustusmahdollisuuden, joten odotan mielenkiinnolla, miten aina vain pitkäkestoisempi puurtaminen mahtaakaan vaikuttaa pelaamiseen.
Alustavien merkkien perusteella Ori and the Will of the Wisps vaikuttaa fiksulta seuraajalta Ori and the Blind Forestille. Peli on päältä päin turvallisen tuttu paketti, mutta se tuntuu pelillisen puolen virkistyksillään myös tehokkaalta kehitysaskeleelta edeltäjäänsä nähden. Vähintään se toiminee taas hyvänä muistutuksena siitä, kuinka Microsoftin kaltaisilta isoilta julkaisijoilta näkisi mieluusti myös vähän pienempiä hankkeita Halojen ja Gearsien rinnalla.
Ori and the Will of the Wisps julkaistaan Xbox Onelle ja pc:lle 11. maaliskuuta.