Kirvesten kalinaa – ensifiilistelyssä Assassin's Creed Valhalla / Artikkelit / pelaaja.fi

Kirvesten kalinaa – ensifiilistelyssä Assassin's Creed Valhalla

13.07.2020 // Kirjoittanut: Markus Heino
3
Ennakko Assassin's Creed Valhalla

Kirvesten kalinaa

Ubisoftin salamurhaajasaaga Assassin’s Creed palaa takaisin Britteinsaarten sateisiin maisemiin. Sain kokeilla Valhallan tarinan alkupuolelle sijoittuvaa osuutta Ubisoftin järjestämässä etäpelisessiossa heinäkuun alussa. Kokeiltavissa oli lyhyt Raid-tehtävä ja reilun tunnin pituinen juonipainotteinen tehtäväsarja.

Assassin’s Creed Valhalla asettaa pelaajan viikinkisoturi Eivorin saappaisiin. Geneerisen parrakkaan miehenkörilään sijaan valitsin Raid-tehtävään Viikingit-sarjan Katheryn Winnickiä muistuttavan naispuolisen soturin.

Tehtävä aloitettiin oman viikinkilaivan kannelta, jonka jälkeen rysäytettiin vauhdilla pahaa-aavistamattomien vihollisten rantaleiriin oman viikinkimiehistön mukana. Soturit ryntäsivät karjuen vihollisen kimppuun tulinuolten sinkoillessa ympärillä ja sotatorvien soidessa taustalla. Tunnelma oli eittämättä varsin viikinkimäinen.

Taistelu toimi Valhallassa pitkälti samalla perusidealla kuin Odysseyssa. Eivor pystyi tosin käyttämään molemmissa käsissään kaikkia pienempiä aseita, kuten kirveitä, miekkoja, nuijia ja kilpiä. Vaihtoehtoisesti voi käyttää kahden käden raskaita versioita kyseisistä aseista. Vaihtelua taisteluun toivat eri aseiden ominaiset voimaiskut ja vihollisen puolustusenergiaa verottavat torjunnat. Rivivihollisen hyökkäyksen torjunta avasi suoraan mahdollisuuden vastata kerrasta tappavalla vastaiskulla, tietenkin näyttävän kamera-ajon saattelemana.

Oma lukunsa olivat myös Eivorin erikoisiskut, kuten heittokirveiden viskely, vihollisen selälleen lennättävä potku tai hupaisa baaritappeluista tuttu taklaus, jonka eteen joutuva vihollinen ottaa valtavasti vahinkoa. Kaoottisessa taistelutilanteessa ryntäyksen uhriksi saattoi joutua myös saman puolen onneton taistelutoveri.

Raid-tehtävä huipentui vihollisjoukkojen niittämisen jälkeen varsinaiseen ryöstöpuoleen, jossa rakennuksiin piilotetut aarteet kerättiin parempaan talteen niitä vartioivien eliittisotilaiden taltuttamisen jälkeen. Mukaan tarttui kasapäin puutavaraa ja muuta roinaa, jonka tarkkaa käyttötarkoitusta en yhteyshenkilöltäni vielä saanut.

Muutaman pääjuonta seuraavan tehtävän aikana Eivor kumppaneineen matkusti alavalla maaseudulla tavoitteenaan joukkojen kokoaminen vihamielisen viikinkiheimon kukistamiseksi. Paikallisten värväämisen jälkeen Eivor johtaa sotaretkeä valtaisan linnoituksen komentajaa vastaan. Portinmurtajan saattamisen ohella ja erikokoisten taistelukenttien keskellä pääsin tottumaan entistä enemmän Valhallan taistelun nopeutettuun rytmiin.

Linnaa komentavan pomovastuksen kukistaminen oli saavutus sekin. Eivorin kallisarvoisimpiin resursseihin kuuluneet parannusesineet olivat loppua kohden nollissa, eikä voimakkaita iskuja jakanut viikinkipäällikkö antautunut helposti kirveeni uhriksi. Onnistuneista torjunnoista ja perille menneistä perusiskuista latautuvat erikoisiskut olivat voimakkaampien vihollisten heikkous koko session ajan.

Kaiken kaikkiaan viikinkipainotteinen salamurhatuokioni jätti jälkeensä varovaisen innostuneen ja odottavan tunnelman. Eivorin seikkailu keskiaikaisen Englannin maaseudulla vaikuttaa aihepiiriltään juuri oikealta siirrolta vuodelle 2020. Pelituntumaltaan raivoisalla viikingillä taistelu tuntui juuri niin vauhdikkaalta ja painavalta kuin pitikin. Maisemat toivat mieleen Witcher III:n Velenin rehevän maaseudun, ja kuhisevien asutusten läpi ratsastaessa tulee olo elävään menneeseen maailmaan osallistumisesta. 

Assassin's Creed Valhalla julkaistaan PlayStation 4:lle, Xbox Onelle, pc:lle ja Stadialle 17. marraskuuta. Myös PlayStation 5- ja Xbox Series X -versiot ovat tulossa. Pelin edelliselle sukupolvelle ostaneet saavat uuden sukupolven version veloituksetta.

Kommentit

Käyttäjän Nelia19 kuva
Nelia19

Ottaen huomioon kuinka paljon tässäkin puhutaan taisteluista ja toiminnasta, lienee turha odottaa perinteisempää AC-hiippailua sen enempää. Harmi, salamurhaaminen ja hiippailu kun ovat aina olleet minulle Se Juttu tässä sarjassa. Trailereissakin oli huomattavasi enemän ruutuaikaa annettu taisteluiden esittelemiselle, kuin hiippailumekaniikoille.

Odyssey saattoi vielä käyttää ajanjaksoaan tekosyynä, mutta tässä vaiheessa historiaa Brotherhood oli jo vankasti pystyssä. Saa nähdä miten näkyy pelissä.

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Myönnän että eihän nämä uudemmat AC-pelit ole enää sitä samaa olleet ja lähinnä tuntuu että ratsastavat nimellä sekä tutuilla mekaniikoilla mutta mieluummin minä tätä pelaan kuin niitä aiempia "salamurhauspelejä".

Lainausmerkit siksi, että ovat kaukana nekin salamurhauspeleistä. Kunnollisia jos kaipaa niin katseen voi kääntää esim. Hitmaneihin, Dishonoredeihin tai miksei vaikkapa Shadow Tacticsiin. Jokaisessa onnistuu hiippailu ja salaa murhailu paljon paremmin ja viihdyttävämmin kuin AC-peleissä, joissa "salamurhaus" on lähinnä sitä, että kävelet hahmon luo, pistät veitsellä ja juokset hirveää laumaa vihollisia karkuun, ellet jää niitä siihen tappamaan, sillä sekin onnistuu salamurhaajalta.

Tietenkin jos se "salamurhaus" kiteytyy vain siihen tarinaan eikä pelimekaniikkoihin, niin sitten en tiedä. Odysseyssa se tarina oli jo vähän parempi kuin Originsissa ja siellä oli jo taas vähän reilummin sitäkin mukana. Suunta siis voi olla parempaan jos sitä kaipaa.

Käyttäjän Nelia19 kuva
Nelia19
Lainaus zappah

joissa "salamurhaus" on lähinnä sitä, että kävelet hahmon luo, pistät veitsellä ja juokset hirveää laumaa vihollisia karkuun, ellet jää niitä siihen tappamaan, sillä sekin onnistuu salamurhaajalta.

Huh, itse kun en nimenomaan pelannut näin, ja myöhemmissä peleissä se oli jo melkein mahdotonta :D Valinnanvapautta löytyi näissä myös paljon aiempaa enemmän. Esimerkiksi Syndicatessa - joka on suosikkini heti AC2:n jälkeen - vietin paljon aikaa seuraten kohteen ja vartijoiden kulkureittejä, hiippailen piilosta toiseen, punniten harhautuksia ja välineitä, yksi kerrallaan vartijoita varovaisesti nitistellen, ja muutenkin suunnitellen taktiikkaa ennen kuin homma onnistui. Jos sinut huomattiin tai alkaa tappelu, kohde livistää vikkelästi karkuun samalla kun koko pitäjän armeija hyökkää päällesi, ja vaikka siitä voikin vielä eeppisen takaa-ajon saada aikaan, useimmiten tämä tarkoitti auttamatta tehtävän epäonnistumista. Että suoraan kohteen luo kävely ei todellakaan enää ollut vaihtoehto :D Tarinapuolen murhissa taasen oli erilaisia tapoja lähestyä kohdetta, mikä lisäsi myös läpipeluuarvoa. Tällaista minä nimenomaan kaipaan nykyisen toiminnallisen fokuksen sijaan!

Ja olisi pitänyt olla tarkempi; pidän nimenomaan historiallisista assassiineista. Itse salamurhaaminen ei niinkään ole yksin Se Juttu, siksi nämä modernimmat salamurhauspelit eivät niin kiinnosta, mutta historiallisessa kontekstissa nämä murhahiippailut ovat suoraan sokeria suoneen minulle. Varsinkin kun Ubi aina panostaa mahdollisimman autenttiseen ympäristöön.

Lainaus

Odysseyssa se tarina oli jo vähän parempi kuin Originsissa ja siellä oli jo taas vähän reilummin sitäkin mukana. Suunta siis voi olla parempaan jos sitä kaipaa.

Mielestäni Odysseyn tarina oli nimenomaan aika meh. Onneksi Valhallan stoori sentään tuntuu hieman mielenkiintoisemmalta ennakkojen perusteella, assassiinimystiikka mukaanlukien.

Nostoja