Lihava chocobo jaksaa bailata
Miellän itseni Final Fantasy -sarjan faniksi, mutta Final Fantasy XIV on peli, jonka suhteen joudun myöntämään olevani aikamoinen ummikko. Olen viettänyt A Realm Rebornin parissa kyllä muutamankin tunnin, mutta kuten monien kuukausimaksullisten massiiviroolipelien kanssa, minun on hankala löytää sopivasti aikaa siitä täysin rinnoin nauttimiseksi. Tämä on harmittanut useasti, sillä ajatus verkossa pelattavasta Final Fantasysta kutittelee jatkuvasti mielenkiintoani.
Nyt alkuvuodesta sain mahdollisuuden tutustua peliin uudella tavalla. 18.-19. helmikuuta järjestettiin Frankfurtissa Square Enixin toimesta Final Fantasy XIV Fan Festival -tapahtuma, joka kokosi yhteen satamäärin Final Fantasy XIV -faneja nauttimaan yhdessäolosta ja tapaamaan pelin avainkehittäjiä. Pääsin siis lähietäisyydeltä tutkailemaan, miltä Final Fantasy XIV -yhteisön maailma näyttääkään.
Square Enix käynnisti tapahtuman noin tunnin pituisella avajaispuheella. Yhtiö käytti tilaisuuden hyödykseen puhumalla erityisesti Final Fantasy XIV:ään kesäkuussa saapuvasta Stormblood-laajennuksesta, mikä saikin yleisön heti innostumaan. Sekä pelikuvapaljastukset että pienetkin uudet yksityiskohdat esimerkiksi tavaravalikon kasvattamisesta otettiin vastaan äänekkäästi riemuiten, mihin järjestäjät rohkaisivat myös esiintymismallillaan. Pelin tuottaja ja ohjaaja Naoki Yoshida otti lavan haltuun kuin rokkitähti kiihkeän valoshow’n saattamana ja pukeutuneena pelin uutta samurai-hahmoluokkaa mukailevaan näyttävään asukokonaisuuteen.
Meno rauhoittui hieman alkupuheen jälkeen kävijöiden hajaannuttua tutkimaan festivaalialueen tarjontaa. Erityisesti oheistuotekauppa veti heti iltapäivästä kävijöitä puoleensa, sillä yksinomaan jo kassajonoon päästäkseen täytyi ensin jonottaa. Ruuhka onneksi hälveni iltaa myöten, ja sain näin haettua itsellenikin lopulta oman pehmo-mooglen.
Alueella oli kyllä tarjolla paljon sivuaktiviteettejakin. Iso osa tapahtuma-alueesta oli omistettu pelipisteille, jossa Final Fantasy XIV:ää pääsi pelaamaan erilaisten haasteiden muodossa. Tarjolla oli esimerkiksi luolastojen pikapelaamista sekä haasteruletti, jossa pelaajaryhmälle arvottiin joukko satunnaisia selviytymisolosuhteita.
Erikoisimmat ilmestykset aktiviteettien osalta olivat niin sanotut minipelit, jotka olivat käytännössä Final Fantasy XIV:n mukaan teemoitettuja karnevaalipelejä. Sellaisenaan ne eivät varsinaisesti tarjonneet pitkällistä hupia, mutta niitä useampia pelaamalla kävijät keräsivät leimoja, joilla pystyi lunastamaan haltuunsa tarrojen ja avaimenperien kaltaista pikkukivaa.
Final Fantasy XIV:n konseptitaitelija Yusuke Mogi vieraili myös molempina päivinä tapahtuma-alueella piirtämässä livenä kiinnostuneelle yleisölle. Samalla pääsi harrastamaan omaa tuhertelua, sillä kävijöille oli omistettu valkotaulu, johon sai rustailla mitä mieleen ikinä juolahtikaan. Itse aloitin suomalaisten keskuudessa ”kiivaan” keskustelun mooglejen parhaudesta.
Fan Festivalin selkärangan muodostivat lavashow’t, jotka osoittautuivat tapahtuman mielenkiintoisimmaksi anniksi ainakin itselleni. Se alkoi käydä selväksi jo ensimmäisessä paneelissa, jossa taiteilija Mogi keskusteli Yoshidan kanssa työstään pelin parissa. Paneelin rakenne oli periaatteessa suunniteltu valmiiksi ennakkoon, mutta silti siitä loisti läpi tietynlainen vapautuneisuus. Oli erityisen kiehtovaa huomata suuren japanilaispelitalon työntekijöiden puhuvan avoimesti työskentelytavoistaan, tehtyjen töiden hylkäämisestä ja innoituksen kohteista. Kiertelemättä Mogi toi esimerkiksi esille, kuinka Mass Effectin ja Call of Dutyn pelaaminen on vaikuttanut hänen töihinsä. Miehellä vaikuttaa olevan historiaa Street Fighterinkin kanssa.
Vapautuneisuus ja avoimuus olivat kantavia teemoja myöhemmissäkin tapahtuman paneeleissa. Yoshidalle omistetulla kyselytunnilla mies ei kaihtanut kertoa, miksi joidenkin monimutkaisempien asioiden lisääminen peliin voisi olla haasteellista. Säveltäjälegenda Nobuo Uematsun ja Final Fantasy XIV -ääniohjaaja Masayoshi Sokenin välisessä keskustelussa kuultiin siinäkin yksityiskohtia niin sävellysprosesseista kuin ihan rehellisestä alkoholin nauttimisestakin.
Paneelien lisäksi lavalla oli tarjolla kilpailullista toimintaa cosplayn ja PvP-turnauksen merkeissä. Cosplay-kisassa voittajaksi selviytyi massiivilla siivillä varustettua Garuda-hahmoa esittävä asuste. Parhaiten monien mieleen jäi varmasti kuitenkin äärimmäisen sympaattinen Fat Chocobo, joka pitkin ensimmäistä tapahtumapäivää toi paljon iloa kävijöille ihan tapahtuma-alueellakin kävellessään. Oikeutetusti se palkittiin kisan viihdyttävimmäksi luomukseksi.
Molemmat tapahtumapäivät päätettiin noin tunnin mittaisilla konserteilla. Ensimmäinen ilta laitettiin pakettiin pianolle sovitetuilla Final Fantasy XIV -kappaleilla, joista osaa oli mukana laulamassa pelin tunnareissa aiemminkin jo kuultu Susan Calloway. Räväkämmäksi meno meni viimeisenä iltana, jolloin Masayoshi Sokenin oma The Primals -bändi toi rokkaavampaa näkökulmaa pelin kappaleisiin. Calloway pääsi tuolloinkin esiintymään pari kertaa, joskin show’n varasti laulamassa – ja välillä örisemässä – ollut Michael-Christopher Koji Fox, joka pitkin viikonloppua oli toiminut lähinnä vain tulkkina lavatapahtumissa.
Final Fantasy XIV Fan Festival oli tapahtuma, jossa oli vaikea olla hymyilemättä jatkuvasti. En kuulunut missään nimessä sen ensisijaiseen kohdeyleisöön, mutta tapahtuman päätähtien ja kävijöiden into oli sen verran mukaansatempaavaa, että olostaan oli helppo nauttia. Yoshida mainitsi ensimmäisen päivän päätteeksi järjestetyssä lehdistötilaisuudessa, että tällaisia tapahtumia ei järjestetä vain ja ainoastaan faneille vaan myös motivoimaan kehittäjiä. Siihen oli helppo uskoa tapahtuman viimeisenä päivänä, kun Yoshida päätöspuheessaan kiitti osallistujia ja tiimiään selvästi hieman liikuttuneena.
Näkemykseni Final Fantasy XIV:stä avartui reissun myötä melkoisesti, ja siksi paluu pelin pariin houkuttaakin nyt kahta kauheammin. Enää vain pitäisi löytää sitä aikaa Eorzeaan palaamiseen.
Panu Saarenoja