Pokémon GO – takaisin taskuhirviöjahtiin, mars mars!
Mobiilipelimaailman täysin myllännyt Pokémon GO viettää heinäkuussa kaksivuotispäiväänsä. Pelinkehittäjä Nianticin vuonna 2016 julkaisema ikonisten taskuhirviöiden keräilyyn perustuva hittipeli aiheutti pelaajakuntansa suuruuden vuoksi myös huomattavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia lieveilmiöitä.
Älypuhelinten akunkestoa verottanut sovellus käytännössä pakotti pelaajansa sijoittamaan kannettaviin USB-virtalähteisiin, joiden kysyntä ampaisi äärimmilleen pelin julkaisua seuranneina kuukausina. Toisekseen liikkuminen laajennetussa todellisuudessa herpaannutti käyttäjiensä keskittymisen liikenteessä sekä jalankulkijoiden että autoilijoiden keskuudessa aiheuttaen merkittävän määrän liikenneonnettomuuksia. Poliiseja työllistettiin maailmanlaajuisesti urakalla, sillä innokkaimmat pokémon-kouluttajat eivät välittäneet, murtautuivatko saaliin perässä yksityistonteille tai muutoin kielletyille alueille.
Sivuvaikutuksistaan huolimatta Pokémon GO on yhä menestys ja ilmeisen suosittu myös uusien älypuhelinomistajien keskuudessa, joista tietenkin suurin osa on myös varsin nuorta pelaajakuntaa. Alkujaan hieman liiankin yksinkertainen peli on myös päivittynyt alkutaipaleensa jälkeen huomattavasti, eivätkä julkaisun aikaan peliä pelanneet välttämättä edes ymmärrä, kuinka monipuolinen ja virtaviivainen kokemus nykyään on. On korkea aika ottaa selvää, minkälainen peli reilun puolentoista vuoden tauon pitänyttä pokémon-kouluttajaa odottaa, mikäli hyppy takaisin kävelemällä kuoriutuvien munien, pyörivien pokéstop-kylttien ja taskuista roikkuvien USB-kaapelien kiehtovaan maailmaan kiinnostaisi.
Käsitellään suurimmat puutteet alta pois ensin. Keväällä 2018 pelissä ei vieläkään ole kunnollista pelaajien välistä taistelutilaa, jossa kouluttajat voisivat selvittää paremmuutensa kouluttamiaan hirviöitä käyttämällä. Lähinnä tällaista toimintaa ovat pelin alusta asti arveluttavasti toimineet pokémon-salit, joissa pelaajat voivat otella saliin päivystämään jätettyjä pokémoneja vastaan ja ne voitettuaan asettaa omat pokémoninsa haastettaviksi. Yksitoikkoisen tylsä taistelumekaniikka ei ole vieläkään edes Game Boylla nähtyjen Pokémon-pelien kamppailujärjestelmien veroinen.
Pokémon GOn suurin viehätys piilee edelleen äärimmäisen koukuttavassa keräilymekaniikassa, johon jo seitsemänteen sukupolveen jatkuneen käsikonsolipelisarjankin menestys on perustunut. Tutut otukset ovat tällä hetkellä komeamman näköisiä ilmestyksiä kuin julkaisun aikaan, ja niitä on myös enemmän kuin koskaan aiemmin. Tarjolla on tällä hetkellä vajaa puolet kaiken kaikkiaan reilun 800 tunnetun taskuhirviön valikoimasta.
Toinen keskeinen pokémoneihin yhdistettävä pelimekaniikka on omien lempihirviöiden kehittäminen kouluttamalla. Tämä toiminta on Pokémon GOssa valitettavasti edelleen varsin yksitoikkoista otuksen voimatason eli taistelupistesaldon nostamista.
Tietyt vahvimmat pokémonit ovat mahdollisesti uutteran kehittämisen ja kallisarvoisten resurssien arvoisia, mikäli salien valloittaminen tuntuu yksitoikkoisuudestaan huolimatta kiinnostavalta. Erityiset raid-tapahtumat puolestaan kokoavat pelaajat tekemään yhteistyötä erityisen vaikeita legendaarisia pokémoneja vastaan, joiden kukistaminen vaatii usean kouluttajan lisäksi myös erittäin vahvaksi kehitettyjä pokémoneja. Suurin osa kaikkein harvinaisimmista pokémoneista on napattavissa vain raid-tapahtumien yhteydessä.
Uusimpien päivitysten myötä pokémonien nappaamista ja omasta kokoelmasta puuttuvien yksilöiden löytämistä on helpotettu huomattavasti. Erilaiset ajastetut tapahtumat nostavat tietyn pokémon-tyypin esiintymistahtia huomattavasti, joten ajan kanssa suurin osa harvinaisistakin otuksista ilmaantuu nappausetäisyydelle tai ainakin lyhyen kävelymatkan päähän. Pelimaailmassa ja samalla oikeassa maailmassa liikkumista kannustetaan myös tutkimustehtävillä, joita jakeleva professori Willow palkitsee esimerkiksi tarpeeksi hienoilla heitoilla pokémoneja nappaavat tai tarpeeksi pokéstop-pisteitä käyttävät pelaajat harvinaisemmilla käyttöesineillä. Niitä sai aiemmin vain hitaasti kertyvällä pelinsisäisellä valuutalla, oikeaa rahaa sijoittamalla tai oman kouluttajan kokemustason noustessa tarpeeksi pyöreille luvuille.
Pokémon GO on uudelleentutustumisen perusteella vihdoin se tasapainoinen ja helposti omaksuttava mobiiliviihdepaketti, jota sen olisi alun perinkin pitänyt olla. Peli toimii juohevasti ja vakuuttaa visuaalisesti, eikä peliä pitkään julkaisun jälkeen riivanneisiin pahoihin yhteysongelmiin törmätty viikon testin aikana kertaakaan. Uusien pokémonien löytämisestä ja nappaamisesta tuli palaavalle kouluttajalle ilahduttavasti jokapäiväinen rutiini, sillä peliin saapuneet reilut parisataa uutta taskuhirviötä ovat nykyisin hyvin edustettuna aiemmin vain Pidgey-parvia ja Rattata-laumoja kuhisseilla lenkkeilypoluillani. Vaihtelevat tutkimustehtävät ja niiden palkintopaketit edistävät varusteiden kertymistä ja lisäävät pelinautintoa entisestään. Pokémon GO on helppo ottaa takaisin jokapäiväiseksi peliksi, vaikkei likimainkaan julkaisuhuuman kaltaista pokémon-kuumetta enää uudelleen nousisikaan.