Testissä Honor Play
Hinta: n. 369 euroa
Suoritin: Kirin 970
Muisti: 64 Gt tallennustilaa, 4 Gt RAM-muistia
Kamera: 16 + 2 megapikselin kaksoiskamera
Käyttöjärjestelmä: Android 8.1 Oreo
Mitat: 157,9 × 74,3 × 7,5 mm
Paino: 176 g
Nokian N-Gage oli todella aikaansa edellä, sillä pelipuhelimien aika näyttää alkaneen vasta nyt. Fortniten ja PUBG:n kaltaisten pelien myötä puhelinvalmistajatkin ovat havahtuneet siihen, että luuri voi olla joillekin pääasiassa pelikone. Toimitukseen saapui testiin Honor Play, Huawein versio pelipuhelimesta.
Honor Playn konsepti on aika yksinkertainen. Otetaan kalliista uutuuspuhelimista tehokas rauta ja karsitaan sitten asioista, joita pelaaja ei tarvitse niin paljon, kuten kamerasta. Näin saadaan keskihintainen, noin 350 euron Android-pelikone 64 gigatavun tallennustilalla. Erikoisuutena on mukana GPU Turbo -ominaisuus, joka tarkoittaa jonkinasteista optimointia tiettyjä pelejä varten. Se vaatii erityistä tukea pelikohtaisesti, mutta testikäytössä esimerkiksi ominaisuutta tukeva PUGB pyöri Playssa todella sulavasti täysillä yksityiskohdilla.
Muistia on neljä gigaa, ja sisuksissa tehoja antaa Kirin 970 -suoritin, joka luuraa myös Huawein satasta kalliimmassa Honor 10:ssä. Isokokoinen ja kirkas 6,3 tuuman näyttö 2 340 × 1 080 -tarkkuudella on venytetty laitoihin asti, joten kehykset jäävät ohuiksi. Siksi ylälaidassa on kameran sisältävä ja selkeästi erottuva näyttölovi, josta kaikki eivät innostu. Ainoat painikkeet ovat sivun virta- ja volyyminapit, joten navigointi tapahtuu ruudulla vedettävien virtuaalinappien kautta.
Metallikuori on periaatteessa mattapintainen, mutta takaosassa tuntuu kyllä liukkautta, kun kädet hikoavat kana-ateriaa metsästäessä. Lisäksi kuori imee itseensä sormenjälkiä aika ruman näköisesti. Mukana ei tule suojalasia ilmeisesti siksi, että Huawei valmistaa omaa pelaamiseen tarkoitettua suojaa, jonka pitäisi teoriassa vähentää sormien kostuessa syntyvää vastusta. Puhelin ei ole myöskään vedenpitävä tai erityisen iskunkestävä, joten erillinen suojakotelo on syytä hankkia hetimiten.
Pelipuhelin ei kuitenkaan näemmä tarkoita stereokaiuttimia, sillä puhelimessa on vain yksi kaiutin. Toisaalta pelit on tarkoitettukin pelattavaksi kuulokkeilla, jolloin käytössä on tuki virtuaaliselle tilaäänelle. Onneksi mukana on USB-C-liitännän lisäksi perinteinen 3,5 mm:n kuulokeliitäntä, joita eräät valmistajat vieroksuvat käsittämättömistä syistä. 16 + 2 megapikselin kaksoiskamera on nykymittapuulla hyvä, mutta ei heikompi kuin esimerkiksi Honor 10:ssä.
Puhelimen pelit, kuten mukana tuleva ja GPU Turbo -kiihdytystä tukeva Asphalt Nitro, saa käynnistettyä Game Suite -sovelluksesta. Siinä on mukana keskeytyksettömän pelaamisen toiminto, joka estää puhelimen soimisen tai värisemisen puhelujen tai ilmoitusten takia. Näytöllä näkyvät vain ilmoitukset ja virta vähissä -viesti. Samassa toiminnossa otetaan käyttöön tai pois käytöstä tuettujen pelien kiihdytys. Sen varoitetaan aiheuttavan nopeampaa virrankulutusta ja kuumenemista. PUBG:n kanssa puhelimen toinen laita lämpenikin tehokkaasti, mutta kuumaksi sitä ei voinut kutsua. Akku on hieman kestävämpi kuin Honor 10:ssä, mutta sen saa kyllä tyhjennettyä nopeammin kuin ”pelipuhelimelta” ehkä odottaisi, jos pelaa graafisesti vaativia pelejä kirkkaalla näytöllä.
Tällaisten keskihintaisten pelipuhelimien markkinoille saapuminen on kiva juttu pelikeskeisille puhelimen käyttäjille. Hinta–laatu-suhteessaan Honor Play onkin hyvä hankinta niille, jotka haluavat tarpeeksi tehokkaan mobiilikoneen mutta eivät halua upottaa tehojen nimissä valtavasti rahaa uusimman sukupolven kalleimpiin laitteisiin, kuten lähes tuplasti kalliimpaan Samsung Galaxy S9:een.