Pillars of Eternity II: Deadfire -katsaus, osa 2:
hahmonluonti
- Osa 1: Pelimaailma ja lore
- Osa 2: Hahmonluonti
- Osa 3: Taistelu
- Osa 4: Keskustelujärjestelmä
- Osa 5: Meriseikkailu
- Adam Brennecke -haastattelu, osa 1
- Adam Brennecke -haastattelu, osa 2
Roolipeleissä kaikki lähtee hahmostasi, joten tutustaan seuraavaksi siihen, millaisia sankareita Deadfiressa voi luoda. Luvassa on syväluotaava lista suuremmista ja pienemmistä uutuuksista.
Tarina jatkuu Mass Effect -tyyliin ykkösosan tapahtumista, joten olet tarinassa siis pahisten juonet jo kaatanut sieluja hallitseva Watcher. Deadfiren introssa sielusi imetään kuitenkin melkein pois ruumistasi, mikä on näppärä syy tiputtaa sankari takaisin ykköstasolle. Alkuperäisessä Pillarsissa tasokatto oli 12, White March -laajennuksessa 16 ja nyt kakkososassa 20, joten levelöimistä on siis edessä.
Ensimmäisenä uudessa hahmonluonnissa kiinnittää huomion se, että hahmoilla on nyt ihmeellisen yksityiskohtaiset 3D-mallit. Se on melkoista hifistelyä pelissä, jossa tyyppejä tuijotetaan kymmenen metrin korkeudella roikkuvasta lentävästä kamerasta koko pelin ajan, mutta ei pidä katsoa lahjahepoa suuhun.
Hahmoluokkia on ykkös-Pillarsin tapaan 11: barbarian, chanter, cipher, druid, fighter, monk, paladin, priest, ranger, rogue ja wizard. Toisin kuin ykköspelissä, pelaaja ei valitse tasonnousun yhteydessä niille kykyjä monesta eri talent-valikoimasta. Sen sijaan joka luokalla on nyt ikioma kykypuunsa, jollaiset ovat tuttuja Diablon kaltaisista peleistä. Hahmot ovat siis huomattavasti erikoistuneempia. Joka luokalla on nyt myös chantereilta, monkeilta ja ciphereilta tuttu ns. power source eli taistelussa kertyvä valuutta, joista esimerkiksi käy barbaarien rage.
Joka hahmoluokalla on lisäksi kuitenkin vähintään kolme eri alaluokkaa, jotka tarjoavat vahvoja plussia ja miinuksia. Paladiineilla ja papeilla eri filosofiat ja jumalat tarjoavat jopa viisi eri alaluokkaa. Ne mahdollistavat melko massiivisen muutoksen pelityyliin. Esimerkiksi mysteerijumala Waelin papit voivat oppia käyttämään loitsuja velhojen illuusio-osastolta. Velhosta voi taas tehdä ns. generalistin, joka osaa kaikkea, tai yhteen koulukuntaan erikoistuneen spesialistin. Esimerkiksi näistä käy muodonmuutostaikoihin erikoistunut Transmuter-velho, jonka heittämät transmute-loitsut ovat tehokkaampia ja joka osaa muuttua halutessaan ogre-jätiksi. Spesialisti ei voi kuitenkaan heittää taikoja kahdesta ”vastakkaisesta” koulukunnasta. Järjestelmä on tuttu kaikille D&D:tä pelanneille.
Lisää valinnanvaraa syntyy siitä, että ensimmäisestä Pillarsista tuttujen yksiluokkaisten hahmojen lisäksi voi luoda multiclass-hahmoja, joilla on samaan aikaan kaksi eri perus- tai alaluokkaa. Esimerkiksi perus-rangerilla on jousipyssyn tai musketin apuna eläinlemmikki, mutta ghost heart -alaluokkaan kuuluvan samoojan karvaturri on jo kuukahtanut. Sen voi kuitenkin kutsua hetkeksi taisteluun aineettomana haamueläimenä, mutta vastapainoksi se ei ole paikalla normaalisti.
Pillarsille esikuvan antaneet Baldur’s Gate -pelit olivat alaluokkien osalta juuri sitä, jolla pelaajat pääsivät kikkailemaan kunnolla ja luomaan supertehokkaita yhdistelmiä. Testin perusteella sama näkyy toteutuvan Deadfiressa, jossa tuplaluokkaiset hahmot tuntuvat yksiluokkaisia tehokkaammilta. Hintana on se, että multiclass-hahmot eivät voi oppia kykypuiden ylimpiä ja vahvimpia kykyjä, joten fighter/wizard ei heittele kaikkein ärtsyimpiä loitsuja edes maksimitasolla. Yhdistelmähahmot saavat lisäksi aivan oman tittelin, joten druidin ja rangerin yhdistelmä on beastmaster, kun taas wizard ja paladin yhdistyvät arcane knightiksi.
Baldur’s Gate II:ssa monien pelaajien multiclass-suosikkiyhdistelmä oli taistelijan ja maagin parhaat puolet yhdistävä kensai, joka erikoistui yhteen asetyyppiin ja buustasi itseään lähitaistelussa loitsuilla. Deadfiressa vastaavan tyypin voi toteuttaa valitsemalla devoted fighterin, joka saa yhteen ainoaan aselajiin paremman critical-mahdollisuuden sekä haarniskanläpäisyä mutta joka osuu huonommin millä tahansa muulla aseella. Lupaavalta näyttää sekin, että luokilla ja alaluokilla on ennakkotestin perusteella aiempaa useammin merkitystä myös keskusteluissa.
Pelimekaanisesti mukana on myös muita pienempiä uudistuksia. Lajin valinta kääpiön, ihmisen ja vastaavien välillä antaa nyt suoraan plussia eri ominaisuuksiin eikä kummallisia erikoiskykyjä ykkösosan tapaan – lukuun ottamatta jumalilta erikoislahjoja saaneita godlike-hahmoja. Stat-osastolla merkittävin muutos on se, että Might, joka lisäsi loitsujen ja aseiden tehoa on korvattu pelkästään hakkausta tehostavalla Strengthillä. Loitsuteho on siirretty taas mielenlujuuden eli Resolven alle. Se tarkoittaa, että ykkösosan kummallisten muskelivelhojen aika on vihdoin ohi.
Ykkösen suppeaa taitovalikoimaa on puolestaan kasvatettu merkittävästi. Nyt hahmoilla on tappelussa ja seikkaillessa vaikuttavia aktiivisia taitoja (arcana, athletics, mechanics, sleight of hand, stealth, explosives ja alchemy) sekä keskusteluun ja ongelmanratkaisuun vaikuttavia passiivisia taitoja (bluff, diplamacy, history, insight, intimidate, metaphysics, religion, streetwise ja survival). Oma hahmo ei voi osata kaikkea itse, mutta ryhmän muiden jäsenten taidot antavat bonuksia keskusteluissa. Asetyyleihin erikoistumiset eivät ole enää ykköspelin tapaan valinnaisia talentteja, vaan joka luokka saa valita tasaisin väliajoin näitä uusia ns. proficiency-kykyjä.
Deadfiren hahmonluonti on siis monipuolistunut ja hieman monimutkaistanut, ja samalla se on ottanut harppauksen kohti D&D:n toisen ja kolmannen laitoksen sääntöjä, joilla Baldur’s Gatet ja Icewind Dalet pyörivät aikanaan. Sen luulisi innostavan erityisesti retrotunnelmaa hakevia pelaajia.
Pillars of Eternity II: Deadfire -juttusarja
- Osa 1: Pelimaailma ja lore
- Osa 2: Hahmonluonti
- Osa 3: Taistelu
- Osa 4: Keskustelujärjestelmä
- Osa 5: Meriseikkailu
- Adam Brennecke -haastattelu, osa 1
- Adam Brennecke -haastattelu, osa 2
***
Tämä juttu on osa maksettua näkyvyyskampanjaa pelin kustantajan Versus Evilin kanssa. Kustantaja ei ole vaikuttanut jutun sisältöön.