Tombi! (1997)
Meillä jokaisella on omat pelimieltymyksemme. Minun kirjoissani parhaat pelit ovat miltei aina olleet niitä, jotka yhdistelevät erilaisia elementtejä yllättävillä tavoilla. Kyllä, minä olin se paatumaton pervertikko, joka piti Final Fantasy X:n Blitzball-minipelistä, koska olin aikanaan fanittanut NESin pitkälti samalla periaatteella toimivia jalkapalloroolipelejä.
Tämä mielessä onkin yllättävää, että Tombi! – tai amerikkalaisittain Tomba! – meni minulta aikanaan niin totaalisesti ohi. Kenties huomioni oli jo muissa pelikoneissa tai sitten pelin länsimainen markkinointikampanja ei vain onnistunut alleviivaamaan, miten hurmaavan erikoisesta ja oudosta pelistä onkaan kyse. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä vaivaiset 25 vuotta myöhemmin voin todeta, että Tombihan on pahuksen hyvä peli!
Tombin pahuksen hyvyyden ei pitäisi olla yhtään yllättävää, jos asiaa pysähtyy yhtään pohtimaan. Pelin kehittänyt Whoopee Camp ei studiona sano paljon mitään, eikä sen perustajan nimikään välttämättä hirveän paljon. Tokuro Fujiwara ei ole yleisessä pelitietämyksessä Shigeru Miyamoton tai Hideo Kojiman tapainen tunnettu nimi, vaikka hänen kyllä pitäisi olla. Kaverin meriittilistalta kun löytyy Commandon, Ghosts ‘n’ Goblinsin, Bionic Commandon ja Sweet Homen kaltaisia pelejä, jotka olivat aikanaan aivan hillittömiä hittejä tai aloittivat kokonaan uusia peligenrejä.
Tombi tuntuukin kieltämättä heti Fujiwaran peliltä, sillä se on sivuttain vierivä tasohyppelypeli, jossa villi viidakkopoika Tombi taistelee pahoja sikoja (siis kirjaimellisia sikoja) vastaan yrittäen saada näiltä takaisin isoisänsä rannekorun. Tämä kuulostaa vielä suhteellisen normaalilta, mutta mitä jos mukaan heitetään runsaasti hurttia huumoria, roolipelimäisiä elementtejä ja jopa pieniä avoimen maailman elementtejä? Nythän tämä kuulostaa todella erikoiselta tapaukselta!
Sitä Tombi! todellakin on, erikoinen. Peliin on ammennettu lainauksia, viittauksia ja ideoita ties miten monista lähteistä. Ensisilmäyksellä kokonaisuus näyttää siltä kuin joku olisi räjäyttänyt pommin Unity-pelimoottorin assettikaupassa ja kokonaisuus tuntuu yhtä yhtenäiseltä kuin värikäs sillisalaatti. Mutta pienen totuttelun jälkeen tämä kaaos on vain pelin eduksi, sillä kokonaisuus tuntuu jatkuvasti tuoreelta, yllättävältä ja viihdyttävältä.
Pidän myös kovasti siitä, että mukaan on haettu uusia elementtejä, joita ei perinteisesti nähty 2D-tasohyppelypeleissä. Tombi voi esimerkiksi siirtyä kentän syvyystasojen välillä vaikka kiipeämällä taustalla olevan talon katolle ja hyppäämällä sieltä maisemien taakse. Hauskaa! Ennakkoluulottomalla etsimisellä löytää myös paljon sivutehtäviä ja haasteita, sekä uusia reittejä pitkin pelimaailmaa.
Tuntuu hieman siltä, kuin minun Tombi!-kokemukseni olisi se tyypillinen. Aikanaan peli sai hyviä arvosteluja, mutta tämä positiivinen näkyvyys ei tuottanut hyviä myyntilukuja. Tästä huolimatta Sony näytti vihreää valoa muutamaa vuotta myöhemmin julkaistulle jatko-osalle, joka tuotti niin ikään sen verran kehnosti rahaa, että koko Whoopee Camp -studio jouduttiin sulkemaan.
Cthulhun tavoin pelimaailmassa mikään ei ole kuitenkaan lopullisesti kuollutta ja Whoopee Campkin avattiin uudelleen 19 vuotta myöhemmin. Joten miten olisi, Sony? Jos kerran Crash Bandicootkin tuotiin takaisin haudastaan, miksei myös Tombia?
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.
Kommentit
Ai että. Olisin kyllä todella onnellinen Tombin paluusta. Nyt kun Bandai Namcokin tuo vihdoin Klonoan kadonneeksi luullut seikkailut uudemmalle raudalle kesällä, niin kai tässä uskaltaa pitää toivoa yllä? Edes pientä?
Itse kuulun siihen (ilmeisesti) yltiöharvinaiseen sakkikuntaan, joka pääsi pelaaman tämän pelin kokonaan läpi tossa 90-luvun lopulla. Useimmat peliin silloin tutustuneet ovat kuulemma pelanneet vain sen demoa joltain kokoelmalevyltä. Ja meiltäkin tuo demo itse asiassa löytyi. Mutta uutukaista Tombi ykköstä en koskaan nähnyt kauppojen hyllyillä, joten voin vain arvailla sen silloista markkinointia taikka saatavuutta.
Miten sitten pystyin pelaamaan sen läpi? No, kaverin perheessä oli joku modattu PS1 viritelmä, jossa oli joku hitsin palikkakin kiinni laitteen takanurkassa. Ja osa peleistä tais olla NTSC-versioita, niin että konsolin kansi piti jättää osittain auki hammastikulla tms. niitä pelattaessa. Heidän Tombinsa oli kuitenkin ihan legitti PAL-versio.
Me lainasimme pelejä usein ristiin toisillemme; minä lainasin heille mm. Disneyn PS1-lisenssipelejä sekä Harry Pottereita ja itse otin yleensä Tombin lainaan. Sen innoittamana osasin toivoa Tombi kakkosenkin joululahjaksi, kun se aikoinaan saapui Suomeen ja löytyi tyyliin jostain pelikaupasta, joka sekin lakkautettiin muutaman vuoden sisään. Monia vuosia myöhemmin, kaveri antoikin ekan Tombinsa minulle ihan ilmaiseksi, sillä heillä ei ollut enää Pleikkaria (olivat siirtyneet jo Xbox-leiriin) ja olen siitä tänä päivänäkin hyvin kiitollinen. Valitettavasti pelin ohjekirja oli jo siinä vaiheessa hävinnyt, mutta eipä sillä olisi ollut enää muuta kuin lähinnä keräilyllistä arvoa.
Tombi onkin ehdottomasti PS1-kauden syntisen aliarvostettuja helmiä. Kielitaidottamana mukulana eteneminen oli toki välillä kohtuu haasteellista, kun tehtävänannosta ei ymmärtänyt mitään (kakkosessa tämä oli vielä pahempaa). Tästä huolimatta, yrityksen ja erehdyksen (sekä perheenjäsenten vastahakoisten tulkkipalveluiden) myötä, pelissä pääsi aina päivä päivältä pidemmälle.
Tombi 2 on siihen nimeen aika erikoinen tapaus, että siihen sävellettiin uusi soundtrack yksistään länsimaalaisiin versioihin, toisin kuin ykkösessä. Ja siitä soundtrackista vastasi Ashif Hakik, joka sävelsi myöhemmin myös ekan Sly Cooperin soundtrackin. Youtubesta löytyy myös alkuperäinen Tomba 2:n japanilainen soundtrack. Rehellisesti sanottuna, se ei ole minusta läheskään yhtä hyvä kuin ykkösen soundtrack (josta vastasi eri japanilainen säveltäjä), saatikka Hakikin länsimaalainen soundtrack, joka paria ärsyttävää biisiä lukuun ottamatta on oikein mainio kokonaisuus.
Ymmärtääkseni Tomba muutettiin PAL-versiossa Tombiksi, sillä "tomba" tarkoitti italiaksi hautaa tai jotain sinne päin. Tombi 2:n PAL-versiossa on myös hyvin puutteellinen ääninäyttely, sillä vain kaikkein oleellisimmat keskustelut pääjuonen kannalta ovat ääninäyteltyjä. Yllätykseni olikin suuri, kun selvisi ettei näin olekaan NTSC-versiossa, vaan siinä jok'ikinen sivutehtävän NPCkin puhuu asiansa ääneen. Oletettavasti syy PAL-version rajauksiin oli kaikkien niiden muiden eurooppalaisten pääkielien ujuttaminen mukaan samalle levylle ja PS1-levyjen varsin rajallinen kapasiteetti. Joskin Tombi 2:n dubbi on parhaimmillaankin vain "ok" ja pahimmillaan sangen hirveä, varsinkin sivuhahmojen kohdalla, joten pitäisin tätä muutosta lähinnä siunauksena.
Tombi 2 muuten palkitsee ykkösen pelanneita pelaajia ylimääräisillä tehtävillä, mikäli näiltä vain löytyy Tombi 1-tallennustietoja muistikortiltaan. Ja näissä tehtävissä, ylläri pylläri, vilahtaa juuri ykkösestä tuttuja hahmoja, joista osaa ei voi muuten edes nähdä kakkosessa. Pelin lopullisessa arviossa, 100 % lopetus on hieman erilainen sen perusteella onko pelaaja voinut suorittaa nämä tehtävät vaiko ei.
Tomb voi juma :D tätä tuli pelattua ps1 demona yli 20 vuotta sitten :D
Unohtanut koko pelin olemassaolon🤣 tätä tuli aikoinaan pelattua suht paljonkin.
No nii, tuli tämäkin esille! Aikoinaan demoa pelasin, jälkeenpäin 2000-luvulla sattumalta löysin 10 eurolla paikalliselta kirpputorilta. Kaverilta ostin jatko-osan samalla hinnalla. Tämän kirjoituksen innoittamana taidan kaivaa pelin kaapista ja pelata taas pitkästä aikaa.
Perskutarallaa, nehän on lähteneet halvalla! Kumpaakaan Tombia, varsinkaan ykköstä, ei ole saanut enää vuosikausiin alle satasella, ei ainakaan PAL-versioina! Omakin kakkoseni maksoi aikoinaan reilusti enemmän vanhempieni kukkarolle, oliko muistaakseni n. 280 markkaa.
Pelasin itsekin nämä peräkanaa läpi tässä parin vuoden sisään. Oli varsin nopea urakka, kun muistin yhä suurin piirtein kaikki oleellisimmat asiat. Joskin netistä tuli luntattua mm. sellaista, missä kaikkialla kannattaa käyttää kalanruokaa ykkösessä, niin ettei tarvi kerätä niitä erivärisiä "puremaenergioita" sillä kaikista hitaimmalla metodilla.
NES kauhuklassikko Sweet Home pitäisi saada Lehtosen retrosteluun.
Ollos hyvä: https://pelaaja.fi/artikkelit/retrostelussa-viisi-unohdettua-kauhupeliklassikkoa