Nykyään pelien jakelun tapahtuessa joko Blu-ray-levyillä tai puhtaasti digitaalisesti, kehittäjillä ei ole enää mitään realistisia kapasiteettirajoitteita. Toisin oli 1990-luvulla, jolloin pelit jaeltiin disketeillä. Yksi ”korppu” veti sisäänsä 1,44 megatavua – kyllä, megatavua, eli gigatavun tuhannesosaa – tietoa, joten esimerkiksi digitaalista ääntä saati sitten videota ei peleissä nähty.
90-luvun puolivälissä tapahtui vallankumous, kun CD-ROM-asemat alkoivat tehdä tuloaan. Yhdelle CD-levylle mahtui käsittämättömät 700 megaa tavaraa, ja romppujahan pystyi kätevästi lyömään pakettiin useampia. Kaikki Hollywood-pyrkyrit ja D-elokuvilla maineensa tehneet rosmot hyökkäsivät saman tien apajille tehtailemaan erilaisia interaktiivisia elokuvia. Näiden teosten pelattavuus oli yleensä täysin olematonta ja näyttelijäsuoritukset kamppailivat kulissien kanssa siitä, kummat olivat puisempia.
CD-levyjen alkupäivinä myyntejä siivittivät kolme aika erilaista peliä: itsensä Lucasfilm Gamesin tuottama Star Wars: Rebel Assault, mainetta ja palkintoja pokannut älypeli Myst sekä myös mukana kuvioissa ollut The 7th Guest.
The 7th Guest on pelinä hyvin simppeli. Pelaaja on muistinsa menettänyt nimetön sankari, joka saapuu pahan lelutehtailija Staufin kartanoon. Kartanossa odottaa pino lukittuja ovia, joita saa avattua ratkomalla puzzleja. Kehitystiimin motivaatiosta ja pelisuunnittelun tasosta kertoo paljon se, että The 7th Guestin alkuperäiset puzzlet pöllittiin häpeilemättä kopioimalla aikanaan suosittuja älypelejä. Kun joku lakimies vihdoin kertoi kehittäjille, että tämä oli teknisesti ottaen ”laitonta”, katseet suunnattiin 1800-luvulla julkaistuun aivopähkinäkokoelmaan, jonka tekijänoikeus oli aikaa sitten rauennut.
Niinpä The 7th Guest on sitten täynnä puzzleja joissa suljetaan vaikka hauta-arkkuja sillä logiikalla, että kun yhden avaa tai sulkee, kaikki ympärillä olevat aukeavat tai sulkeutuvat myös. Pystytkö sulkemaan kaikki? Jos pystyt, palkintona on minuutin verran hyvin rakeista ja usvaista videota, jossa amatööriteatterista ulos nauretut näyttelijät esittävät elämää suurempaa draamaa murhasta ja kielletystä himosta Staufin kartanossa.
Alunperin kehittäjien suunitelmissa oli rakennuttaa lavasteet, joissa näyttelijät olisivat voineet vetää roolejaan, mutta tämä osoittautui liian kalliiksi. Niinpä koko kartano on olemassa vain 3D-malleina, ja näyttelijät esittivät kohtauksiaan vihreää kangasta vasten. Ajan alkeellisesta teknologiasta johtuen vihreää taustaa ei saatu blokattua kunnolla pois, vaan hahmojen ympärille jäi väreileviä vääristymiä. Tästä saatiinkin sitten todellinen neronleimaus: mitä jos kaikki hahmot olisivatkin kummituksia? Vähän läpinäkyvyyttä kehiin ja yllättäen teknologisesta rajoituksesta tuli juonielementti! Tästä nostan kehittäjille oikeasti hattua!
Vaikka peli itse onkin nykysilmin tarkasteltuna – ja rehellisesti sanoen oli se sitä jo aikanaankin – melkoinen paske, tämä nimenomainen paske upposi 90-luvun alun pelikansaan kunnolla. The 7th Guest myi toista miljoonaa kappaletta ja keräsi ylistystä pelitoimittajilta ja jopa Bill Gatesilta itseltään. Gates kehui The 7th Guestin olevan ”interaktiivisen viihteen uusi virstanpylväs”, ja koska Gatesin Microsoft valmisti pelin vaatimaa Windows-käyttöjärjestelmää, hänellä ei varmasti ollut mitään motivaatiota liioitella tai valehdella.
Itse muistan kimmonneeni The 7th Guestista kovaa jo aikanaan. Idea interaktiivisesta kauhutarinasta vetosi minuun kovasti, mutta totuus oli karu. Pelin ”kauhu” olisi sopinut järkyttävyydeltään telkkarin iltapäiväohjelmiin, ja olisi todennäköisesti näyttänyt pliisulta Pelottaako?-tason nuortenohjelmien rinnalla. Kun pelattavuuskaan ei oikein tehnyt Lucasfilmin ja Sierran seikkailupelien kanssa kasvaneeseen pelaajaan vaikutusta, voidaan todeta, että minä en koskaan ollut pelin fani. Nyt se tuli pelattua läpi kiitos tuoreen 25. juhlavuoden kunniaksi julkaistun erikoispainoksen, ja oikeassa olin 25 vuotta sitten: kehno peli. Jos ihan pakko on, kannattaa katsoa pelin valitut parhaat palat YouTubesta ja naureskella sille, mitä pidettiin 25 vuotta sitten huipputason teknologisena saavutuksena.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaajalehti.comissa!