Taivaallista taktikointia ja tasohyppelyä
Kehittäjä: Quintet
Julkaisija: Enix
Vuosi: 1990
Alustat: Super Nintendo
On pienoinen ihme, että Actraiseria ikinä nähtiin Japanin ulkopuolella. Quintetin kehittämässä, hyvin persoonallisessa, pelissä ohjastetaan jumalaa, joka käy taistelua ikiaikaista vihollistaan, Saatanaa vastaan. Kun huomioidaan, että Nintendolle hautakivissä olevat ristitkin olivat liian tylyä tavaraa 90-luvulla, taivaan ja helvetin välistä sotaa käsittelevän pelin lipsahtaminen läpi sormien pienillä nimimuutoksilla tuntuu hämmästyttävältä.
Olen silti hyvin iloinen siitä, että Actraiser sai julkaisun länsimaissakin, sillä kyseessä on ollut aivan alusta saakka yksi Super Nintendon suosikkipeleistäni.
Actraiser teki minuun aikanaan vaikutuksen parillakin tavalla. Näistä ensimmäinen oli se, että uskonnollisen perheen lapsena aihepiiri kiinnosti minua kovasti, samoin kuin perhettänikin. Äitini ei koskaan juuri pelaamisesta perustanut, mutta Actraiserin pelaamista hän katseli kiinnostuneena pitkään. Merkittävämpi syy on toki se, että peli oli – ja on – ihan pahuksen hauska.
Peli jakautuu kahteen hyvin erilaiseen tilaan. Näistä ensimmäisessä lennellään taivaallisen UFOn kanssa muinaisen maailman yläpuolella. UFOsta voi jalkauta (vai siipeytyä?) ohjastamaan pientä enkeliä, jolla sitten konkreettisesti avustetaan maata asuttavia ihmisiä. Pelaajan taivaalliset käskyt määräävät, mihin suuntiin ihmiset kyliään rakentavat. Näin voi luovia asutusta kohti kentistä kerättäviä esineitä, suljettavia hirviöiden luolia ja niin edelleen. Välillä pitää kääriä hihat ja paukutella taivaasta vaikka rankkasateita, salamoita tai maanjäristyksiä erilaisten ongelmien ratkomiseksi.
Taktiikkaosioihin on saatu mukaan yllättävän paljon syvyyttä, sillä kenttiin on jemmattu paljon aarteita ja bonusesineitä, joiden löytämiseksi täytyy osata soveltaa kykyjään luovilla tavoilla.
Aina pelkkä enkelöintikään ei riitä, sillä maailmaa täplittävät todella synkeät pahuuden tyyssijat, joissa Saatanan luutnantit asustavat. Niitä putsatakseen pelaaja siirtää taivaallisen henkensä alueelle rakennettuun patsaaseen ja muuttuu taivaalliseksi esitaistelijaksi, joka miekkansa ja magiansa avulla pistää pahikset palasiksi.
Nämä tasohyppelyosiot ovat jääneet monen mieleen saatanallisella vaikeustasollaan. Varsinkin aluksi pelaaja kestää vain muutamia osumia ja kuoleman koittaessa edessä on paluu kentän alkuun. Kun jaksaa opetella, joutuu kuitenkin tunnustamaan, että Actraiser on vaikea, mutta reilu. Se ei harrasta kamalasti mitään ”hähää, tätä et voinut arvata” -tason kakkakepposia, vaan kaikki on pelaajan taidoista kiinni.
Kestämistä auttoi se, että Actraiser näytti ja erityisesti kuulosti aivan huikealta. Pelin musiikit julkaistiin jopa CD-levyllä pian pelin ilmestymisen jälkeen, mikä oli vuonna 1990 aika harvinainen käänne. Ja mikäs siinä on julkaistessa, sillä musaa kuuntelee vieläkin ilokseen.
Actraiser oli eräs Super Nintendon ensimmäisistä peleistä, mutta se toimii edelleen – miltei 30 vuotta myöhemmin – mainiosti. Muistojen verestäminen juttua varten muuttui pitkäksi pelisessioksi, joskaan läpi en peliä enää päässyt. Lopussa odottava pitkä matsi, jossa pitäisi tappaa kaikki pomot putkeen, oli turhan suuri haaste. Tällainen pitkäikäisyys kielii toki hyvästä pelisuunnittelusta ja onnistuneesta kehityksestä, mutta aihepiiri mielessä – ja pilke silmäkulmassa – voidaan pohtia, olisiko korkeammilla voimilla myös ollut osuutta asiaan.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä Pelaajalehti.comissa joka lauantai!
