Afrikan tähti (1984)
Suomalainen pelinkehitysskene jaksaa hämmentää ja yllättää jatkuvalla syötöllä. Olemme jo tämän palstan puitteissa huomanneet, että Suomessa on kehitetty pelejä aivan tietokoneiden alkuajoista saakka ja onpa täällä nähty kotimaisten elokuvien peliversioitakin. Kyseisen Uuno Turhapuro muuttaa maalle -pelin kehittänyt tiimi on taas retrostelukeilassa, sillä samainen Amersoft kunnostautui 1980-luvun alkuvuosina myös kehittämällä yhden maailman ensimmäisistä digitaalisista lautapeleistä. Kohteena oli tietenkin suomalaisen lautapelimaailman ikuinen suosikki, Afrikan tähti.
Afrikan tähti on lautapeli, jota ainakin minun ikäluokassani pelasivat aivan kaikki ja kyllästymiseen saakka. Vahvasti tuuripohjaisen pelin tavoitteena on kiertää pitkin Afrikkaa, etsien sitä legendaarista Afrikan tähteä kääntelemällä kaupunkeihin sijoitettuja lätkiä ympäri. Lätkän kääntöpuolelta voi löytyä Afrikan tähden ohella aarteita, hevosenkenkiä tai vaikka kaikki rahat vieviä rosvoja.
Peli kehitettiin alkujaan vuonna 1951, mikä selittää aika pitkälti sen, miksi suuri osa pelistä on nykysilmin melko ongelmallista menoa. Jo pelin lähtökohta – eurooppalaiset aarteenetsijät pöllimässä Afrikan aarteita omiin taskuihinsa – on tunnustettu hieman arveluttavaksi puuhaksi. Löytyypä pelistä löytyy paljon muutakin hauskaa, kuten mahdollisuus joutua orjaksi. Ajat olivat todellakin aikanaan hieman erilaiset!
Moisista ongelmista huolimatta Afrikan tähti on vuosikymmenten aikana löytänyt yleisönsä ja peliä on myyty hyvin 16 eri kielellä. Todellinen suomalaisen pelinkehityksen menestysteos, siis. Olisi kiinnostavaa pohtia, miten sen menestys on myöhemmin mahdollistanut Eclipsen kaltaisten menestyspelien kehitystä.
Retrostelun kohteena on kuitenkin Afrikan tähden digitaalinen käännös, jonka toteutti Amersoft vuonna 1984. Tämä nimi saa niskavillat pystyyn, sillä Amersoft todellakin muistetaan myös saatanallisen vaikean Uuno Turhapuro -pelin kehittäjinä. Nykysilmin tarkasteltuna myös Afirkan tähti on aika karua katsottavaa, mutta ainakin se on uskollinen lautapelille. Tuntuu siltä, että kaikki alkuperäisen pelin säännöt on saatu mukaan digiversioon, mutta tämän varmistaminen on hankalaa, koska peli ei sisällä mitään erillistä sääntökirjaa.
Pelata voi maksimissaan neljän ihmispelaajan voimin, mutta hauskasti mukana on myös mahdollisuus antaa tekoälyn ohjastaa vaikka kaikkia pelaajia. Tällöin voi seurata vierestä, kun tekoäly pelaa Afrikan tähteä. Hei, älkää tuomitko: 1980-luvulla viihteen mahdollisuudet olivat paljon rajoittuneempia kuin nykyään! TV-kanaviakaan ei ollut kuin kaksi ja niiltä tuli enimmäkseen Urho Kekkosen puheita!
Pelaaminen on hyvin hiljaista puuhaa, sillä pelistä ei löydy esimerkiksi mitään taustamusiikkia, ellei sellaiseksi lasketa pelimerkkien kääntämistä seuraavia pieniä sävelmiä. Tämä osoittautuu lopulta armeliaaksi ratkaisuksi, sillä pelin loppumisen jälkeen näytettävä logoruutu sisältää sen verran jäätävää tilutusta, että Rob Hubbard todennäköisesti pyörii haudassaan, vaikka ei ole vielä edes kuollut.
En oikein tiedä, mitä olisin Afrikan tähdestä mieltä. Se on kyllä tosiaan sangen uskollinen käännös klassisesta lautapelistä, mutta kovin virkamiesmäinen sellainen. Suomen klassisin lautapeli kenties olisi ansainnut vähän parempaa, mutta toisaalta täytyy muistaa, että 40 vuotta sitten pelinkehitys oli aika paljon hankalampaa kuin nykyään, joten ehkä kahdelta kehittäjältä ei kannata odottaa liikoja.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.