Retrostelussa Alien 3 – olisi kiinnostavaa tietää, miten ihmeessä tämä Alien-lisenssipeli sai vihreän valon

Alien 3 on ehkä kehno elokuva, mutta sen lisenssipeli on hämmentävän hyvä.

6.5.2023 13:00

Kuten kaikki varmasti tietävät, huhtikuun 26. päivänä juhlitaan niin kutsuttua Alien-päivää. Syykin on tietenkin ilmeinen; amerikkalaisen virheellisen numerointijärjestelmän mukaan huhtikuun 26. päivä vastaa Alienista ja Aliensista tuttua LV-426-päivää. Päivä meni tänä vuonna retrostelujen perspektiivistä ohi, koska kansallinen elokuvateatteriketjumme esitti juhlan kunniaksi sarjan kaksi ensimmäistä elokuvaa erikoisnäytöksissä ja istuin itsekin teatterissa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Alien-lisenssiin perustuvia pelejä on vuosien varrella julkaistu runsaasti, joten kandidaateista ei ole pulaa. Valinta osui tällä kertaan peliin, jota kohtaan minulla on runsaasti nuoruusvuosien nostalgiaa ja joka on ehkä jäänyt monilta pelaamatta. Kun peli vielä perustuu alkuperäisen trilogian parjatuimpaan osaan, Alien 3 tuntuu oikein hyvältä valinnalta.

Heti alkuun on todettava, että Alien 3 -pelillä ja sen esikuvana toimineella elokuvalla ei ole aivan hirveästi yhteistä. Tämä on ihan ymmärrettävää, sillä kyse on kuitenkin vuoden 92 lisenssipelistä. Olisi ollut epärealistista odottaa tunnelmallista hiiviskelyä tai tarinavetoista seikkailua ja kehitystiimi tarjoileekin pelin, jossa liekinheittimet ja pulssikiväärit laulavat, kun Ellen Ripley lanaa kumoon satoja muukalaisia. Tämä siis siitä huolimatta, että elokuvassa ei muistaakseni ole ainuttakaan asetta, sillä se sijoittuu kaukaiselle vankilaplaneetalle, jonka asukkeja ei jostain syystä ole haluttu aseistaa.

Tämä ei kuitenkaan haittaa tahtia, sillä Alien 3 on mainio peli. Jos itse peruspelattavuus onkin tyypillistä lisenssipelien kamaa, niin pelin rakenne on kaikkea muuta. Suuri ja avoin pelimaailma on täynnä ovia, jotka johtavat uusille alueille, sekä ilmastointiventtiileitä, joita pitkin pystyy ryömimään esteiden ja tukkeiden ohi. Kentissä ei ole tarkoitus edetä kohti maalialuetta, vaan nappailla niihin sijoitetuilta terminaaleilta erilaisia tehtäviä, jotka täytyisi suorittaa aikarajojen puitteissa. Tehtävät ovat hyvin uskollisia Alien-elokuville. Joskus täytyy vaikka kerätä romua ja hitsata niistä esteitä avainkohtiin, käydä polttamassa munia kellareista, tai pelastaa muukalaisten uhreiksi joutuneita vankeja.

Kokemus on hyvin tunnelmallinen. Grafiikat ovat aikaisekseen todella komeat ja äänimaailma on erinomainen. Taustamusiikki on mahtipontista ja ahdistavaa kun taas ääniefektit on selvästi samplattu elokuvista itsestään. Niinpä muukalaiset ja pulssikivääri kuulostavat juuri oikeilta, mikä on tietenkin tärkeää. Vielä merkittävämmin tiimi on nappaillut elokuvista mukaan niiden tunnelmaan sopivia pelimekaniikkoja. Kentät todellakin ovat hyvin sokkeloisia, joten kartat tulisivat tarpeeseen. Karttoja ei kuitenkaan pysty katselemaan kuin sinne tänne sijoitelluilla terminaaleilla, jotka myös näyttävät hyvin samanlaisilta kuin Aliens-elokuvan karttaterminaalit.

Ruudulle saa myös näkyville Aliensista tutun liikeseuraimen, josta ei kuitenkaan ole aivan suunnattomasti iloa. Sen kantama on todella lyhyt ja lisäksi alieneja juoksee ruudulle jatkuvalla syötöllä, joten enimmäkseen sen jälleen hyvin elokuville uskollinen ilme ja ääni tuovat peliin vain lisää tunnelmaa.

Alien 3 onkin hämmentävän epätyypillinen lisenssipeli, ja kaikkein yllättävintä on, että se on Acclaimin julkaiseva peli. Firma keräsi itselleen 90-luvulla hyvin kyseenalaisen maineen, sillä se erikoistui julkaisemaan loputtomasti lisenssipelejä, jotka olivat laadultaan enimmäkseen hyvin vaatimattomia. Olisikin todella kiva tietää, mitä ihmettä on tapahtunut, että varmasti kalliin Alien 3 -lisenssin päälle peliä kehittävä tiimi on saanut tehdä hyvin avoimen ja tunnelmallisen toimintaseikkailun. Kenties firmaa tunnetusti johtanut Bob Acclaim oli päiväunilla kun päätöksiä tehtiin?

Oli miten oli, olen hyvin iloinen siitä, että peli tehtiin. Alien 3 on älyttömästi parempi ja viihdyttävämpi peli kuin olisin uskaltanut toivoa. Ostin itse sen aikanaan pienen kokeilun perusteella, enkä pettynyt. Vaikka vaikeustaso onkin välillä turhauttavan korkea, kokemus jäi silti reippaasti plussan puolelle. Eikä se nopeatempoinen toimintakaan haitannut menoa, sillä nuorena miehenä pidin tietenkin Aliensia trilogian parhaana elokuvana, eikä se mielipide kyllä ole vieläkään muuttunut. Eikä ole mielipiteeni pelistäkään, sillä se oli vielä 31 vuotta julkaisunsa jälkeen erinomainen kokemus. Kuka olisi arvannut?

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka viikonloppu Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.

Lisää luettavaa