Kun minä olin nuori, eräs television paheksutuimmista ohjelmista oli MTV:llä esitetty Beavis and Butt-head. Valtayleisö oli juuri toipunut Simpsonien aiheuttamasta järkytyksestä, kun Music Television alkoi esittää Suomessakin ohjelmaa, joka suorastaan tihkui moraalista rappiota.
Todellisuudessa Beavis & Butt-head ei tietenkään ollut sisältönsä puolesta kovinkaan karmea. Se vain antoi yhtenä ensimmäisistä ohjelmista äänen niin kutsutulle X-sukupolvelle, jolla ei stereotyypin mukaan ollut hirveästi pyrkimyksiä tai kunnianhimoa. Vanhemmat ja kansankynttilät järkyttyivät siitä, miten kaksi täysin luupäistä teiniä syljeskeli ja hekotteli tiensä läpi toinen toistaan typerämpien (siis hyvällä tavalla) tarinoiden, me X-sukupolven edustajat taas hullaannuimme.
Valtavan suosion saattelemana Beavis & Butt-head nähtiin lukemattomien T-paitojen ohella myös valkokankaalla, sekä muutamassa videopelissä. Puhutaanpa siitä valikoiman paremmasta teoksesta, Beavis & Butt-head in Virtual Stupiditystä.
Rehellisesti sanoen en vieläkään täysin ymmärrä, miten koko peli on edes syntynyt. Idea sinänsä on helppo ymmärtää: kakarat tykkäävät Beavis & Butt-headista ja videopeleistä, tehdään Beavis & Butt-head -videopeli. Tuttu tarina kaikkien muidenkin lisenssipelien taustalta. Mutta se ei selitä, miten aiheesta on tehty hyvin perinteinen point & click -seikkailupeli, vieläpä erittäin hyvä sellainen!
Se ei sinänsä ole yllättävää, että peli on hyvä, sillä sen kehityksestä vastasi ICOM Simulations, joka oli vuonna 1995 kehittänyt seikkailupelejä jo 10 vuoden ajan. Alkuperäisen TV-sarjan luonut Mike Judge oli itse myös aktiivisesti mukana pelin kehityksessä ja projektiin palkattiin muutkin TV-sarjasta tutut äänet. Lopputuloksena onkin kiistatta yksi parhaista lisenssipeleistä ikinä, sillä Virtual Stupidity ei ole vain hyvä seikkailupeli, se on myös hyvä Beavis & Butt-head -peli.
Tarina on simppeli. Pikaruokalassa työssä oleva kaksikko saa turpiinsa kaupungin kovimmalta kaverilta, Toddilta. Tästä vaikuttuneena he päättävät liittyä Toddin jengiin, mikä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä ensin kahden täydellisen ääliön täytyisi tehdä Toddiin ja tämän hulttiokavereihin vaikutus.
Peli tykittää pelaajan silmille vitsejä kuin liukuhihnalta. Miltei kaikki interaktiot tuottavat hauskoja animaatioita tai dialogeja, joissa sarjan hengen mukaisesti alatyylin huumori rehottaa parhaimmillaan. Jos sarjan tyyli ja huumori iskivät, myös peli todennäköisesti naurattaa usein ja kunnolla. Hei, vaikka olenkin hienon brittihuumorin suuri ystävä, joskus on vain hauska nähdä, miten Beavis hyppää perhekalleudet edellä pukkihevosen reunaan!
Laatua selittää osaltaan myös se, että peli ei venytä vierailuaan turhan pitkäksi. Puzzlet ovat enimmäkseen sangen yksinkertaisia ja tarinatilan pelaa läpi muutamassa tunnissa ilman läpipeluuohjeitakin. Vaikka neljän tunnin peli voikin tuntua huonolta sijoitukselta, otan itse kyllä mielummin tiiviin ja viihdyttävän pelikokemuksen paljon mielummin kuin pitkitellyn.
Beavis & Butt-head julkaistiin vain CD-levyllä ja tilasta on otettu kaikki hyöty irti. Jo mainittujen puheiden ohella pelistä löytyy runsaasti videota, joka on tietenkin alkuperäisen animaatiotiimin tuottamaa. Sarjan tavoin Beavis ja Butt-head voivat myös istahtaa sohvalleen katselemaan musiikkivideoita, joiden päälle heitellään sitten vitsejä ja kommentteja kuin Mystery Science Theater 3000:ssa konsanaan. Valikoima ei tietenkään ole kovin suuri, mutta kolmekin videota on parempi kuin ei mitään!
Pelasin itse peliä viimeksi sen julkaisun aikaan ja oli hauska huomata, miten hyvin se toimi edelleen, miltei 30 vuotta myöhemmin. Hyvä pelattavuus on tietenkin ajatonta, mutta sitä en olisi ehkä arvannut, että huumorikin iski vielä täysillä. Voi toki olla, että se ei sano mitään kovin positiivista henkisestä kypsyydestäni, mutta tässä sitä kuitenkin ollaan.
Pelaaminen on myös erittäin sujuvaa, sillä vaikka alkuperäinen peli onkin sidottu tiiviisti jo kuolleeseen Windows XP:hen, mainio ScummVM-seikkailupelimoottori pyörittää myös Beavis & Butt-headia moderneillakin koneilla täysin ilman ongelmia. Jos keskenkasvuinen huumori yhtään kiinnostaa, suosittelen!
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka viikonloppu Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.
Kommentit
Tästä on jäänyt jostain syystä parhaiten mieleen Hock-A-Loogie minipeli, missä räittiin koulun katolta ohikulkijoita. Kaikkea sitä on tullutkin pelattua...😂