Pelaajan lukijat saattavat muistaa vielä muutaman vuoden takaisen Pommiryhmä-palstan, jossa tutustuin joka kuukausi aivan karmeisiin peleihin. On harmi, että en jo aikanaan sattunut löytämään tätä helmeä, sillä nyt vastaan osunut Beverly Hills Cop -lisenssipeli on yksi suurimmista ikinä pelaamistani paskeista.
Peli paljastaa korttinsa jo aivan alkumetreillä, kun päävalikon taustalla ei suinkaan soi se klassinen Axel F -kappale, vaan jonkun kehittäjän kiireessä vääntämä hieman sinne päin sovitettu kopio. Eikä se meno sitten siitä enää paranekaan.
Beverly Hills Cop on kuin oppikirjaesimerkki siitä, miksi lisenssipelit olivat niin pitkään todellinen kirosana.
Beverly Hills Cop, siis se elokuva, julkaistiin vuonna 1984 ja vaikka se oli aikanaan hillitön hitti ja todellinen kultainen klassikko, vuonna 2006 julkaistu lisenssipeli tuntuu vähintään erikoiselta ratkaisulta. Jonottivatko ihmiset 22 vuotta myöhemmin kuumeisesti virallista elokuvapeliä? Tuskin.
En usko, että pelin oikeudet olivat hirveän kalliit, sillä kehittäjänä toimi Atomic Planet Entertainment, kahden brittiveljeksen perustama pelistudio. Firman yhdeksän vuoden uran varrelle mahtuu vino pino lisenssipelejä, joista käytännössä kaikki ovat arvostelujen perusteella aivan täyttä roskaa. Ideana tuntuukin olleen ostaa joku suosittu lisenssi – kuten vaikka Real Madrid -futisjoukkueen lisenssi – ja sitten tehtailla mahdollisimman nopeasti ja halvalla joku paskapeli, joka sitten myy mitä myy. Voisi jopa veikata, että lisenssisopimukset on neuvoteltu niin, että valtaosa lisenssimaksuista katetaan koreilla prosenteilla pelien myynneistä, jolloin tiimille itselleen ei tule hirveää riskiä.
Tämä tuntuu todellakin olleen homman nimi myös Beverly Hills Copin tapauksessa, sillä se on tasoltaan oikeasti huonon opiskelijaprojektin luokkaa. Kun kerran virallista biisiä ei ostettu, niin miksi myöskään Eddie Murphyn näköisoikeuksia? Pelin Axel Foley näyttää niin vähän Eddie Murphyltä, että pienessä visassa osallistujat arvailivat Vin Dieselit ja Bruce Willisit useaan kertaan ennen kuin kukaan edes harkitsi Eddie Murphyä. On hankala sanoa, ovatko kehittäjät yksinkertaisesti niin taidottomia, että edes Eddien ihon sävyä tai hiustyyliä ei ole saatu lähellekään oikeaa, vai onko taustalla yritys vedota markkina-alueisiin, joissa tummemmat ihon sävyt eivät ole suosiossa. Peli kuitenkin julkaistiin vain Euroopassa ja Itä-Euroopassa.
Oli miten oli, valkopesty Eddie Murphy ei ole edes pelin ongelmien kärkiviisikossa. Beverly Hills Cop on aivan luokattoman surkea peli. Se alkaa hiippailuosiolla, jossa vihollisten reititys ja tekoäly on suunniteltu niin päin persettä, että hakkasin itse päätäni seinään 20 minuuttia ennen kuin kaksi vihollista armeliaasti juuttui kävelemään päin toisiaan, jolloin reitti eteenpäin aukesi. Tämän jälkeen tiedossa on soluttautumistehtävä, jossa Axel kävelee ase tanassa pitkin rikollisten tukikohtaa kenenkään olkaa kohauttamatta.
Kaikki muistavat oikean Axel Foleyn tämän kuolemattomista leiskautuksista, joten tietenkin myös pelistä löytyy nokkelaa sanailua! Kun Axel joutuu puhumaan itsensä ulos hankalasta tilanteesta, ruudulla pyörii revolverin ammuspesä, joka täytyy pysäyttää oikeaan kohtaan. Tällöin palkintona on riemastuttava repliikki. Vaikka useista ammuspesien värivaihtoehdoista voisikin kuvitella, että keskustelut haarautuvat sen mukaan, mihin pelaaja mittarin pysäyttää, näin ei ole. Jos ”vastaa” väärin, peli päättyy kerrasta. Jos onnistuu, tuloksena voi olla silti epäonnistunut keskustelu, mutta skriptatusti.
Pelattavuus on siis aivan karmeaa, mutta suurin ongelma on se, että mukana ei ole minkäänlaisia checkpointeja tai uudelleenaloituspisteitä. Kun puolen tunnin rassaamisen jälkeen epäonnistuu tehtävässään (koska myös ammuskelu on aivan karmeaa), edessä on paluu tehtävän alkuun ja aloitus puhtaalta pöydältä.
Tässä kohtaa painoin itse virtanappia, sillä elämä on liian lyhyt. Beverly Hills Cop on todellakin yksi karmeimmista peleistä ikinä ja voin vain yhtyä toimittajalegenda Jeff Gerstmannin mielipiteeseen: tämä peli on kuin pelimaailman 9/11.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.