Pitkätukan haulikkohippa
Kehittäjä: Blizzard
Julkaisija: Interplay
Alustat: Mac, PC, Sega 32X, SNES
Nykyään Blizzard on pelimaailman suurimpia jättiläisiä, jonka vuotuiset tulot pieksevät todennäköisesti muutamia pienempiä valtioita. 90-luvun alkuvuosina oli vähän toisin, sillä tuotot olivat aika paljon pienempiä ja nimi tuntemattomampi, mutta työn jälki oli alusta saakka huippulaadukasta.
Tälle väitteelle voisi todisteeksi esittää useampiakin pelejä – ja varmasti niitä tullaan tällä palstalla vielä näkemään – mutta jostain pitää aina aloittaa. Aloitetaan siis pelistä, joka näytti vuonna 1994 niin hyvältä, että moni muistelee sitä yhä lämmöllä.
Tuo peli oli Blackthorne, tarina vihaisesta avaruuspitkätukasta, joka lähtee haulikkonsa kera pelastamaan avaruuspitkätukkien rotua pahalta muukalaislordilta. Oletan, että Blackthornen taustatarina menee suunnilleen näin, sillä emme koskaan malttaneet katsella pelin introa. Oli liian kiire pelaamaan!
Peli itse on yhdistelmä tasohyppelyä, luolastoseikkailua ja kevyttä ongelmanratkontaa. Edessä on versiosta riippuen 16-20 kenttää, joiden aikana kuljetaan orjakaivoksista muukalaislordin linnaan. Vastaan tulee vihaisia avaruusörkkejä, joita sitten tykitetään kumoon edelleen sangen munakkaalla haulikolla. Blackthornen erikoisuus oli se, että pelissä oli kaksi tulitusnappia: toisella ammuttiin eteenpäin – lonkalta tietenkin – ja toisella olan yli sen tarkemmin tähtäämättä taaksepäin.
En muista, että pelissä olisi koskaan ollut mitään niin hektisiä kohtauksia, etteikö taistelun aikana olisi ehtinyt ihan hyvin kääntyä ympärikin ampumaan, joten oletan selän taakse ampumisen olleen pelissä mukana ihan puhtaasti sen takia, että se nyt vain on niin hiton siistiä. Hei, nyt puhutaan kuitenkin Blizzardista!
Kun palasin tätä juttua varten Blackthornen pariin, jouduin hieman yllätyksekseni toteamaan, että aika ei ollut kullannut muistojani: peli oikeasti näytti ihan hiton hyvältä. Suuret hahmot, värikäs grafiikka ja todella yksityiskohtaiset ja sujuvat animaatiot olisivat ihan kotonaan jossain paljon puhutussa vuoden 2017 indie-pelissä.
Pelattavuuskaan ei ole kärsinyt kamalasti, vaan vain nopeaksi vilkaisuksi tarkoitettu pelisessio muuttui taas kerran läpipeluuksi. Blizzardin magia oli siis mukana peleissä jo 23 vuotta sitten. Jos haluaa itse palata pelin pariin fiilistelemään, se onnistuu ainakin PC:llä helposti. Blizzard kun jakelee pelistään moderneilla koneilla toimivaa versiota vapaasti ladattavana versiona nettisivuillaan. Suosittelen, yhä hyvä peli!
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä uudistuneessa Pelaajalehti.comissa joka sunnuntai!.