Retrostelussa Bonk’s Adventure – tasoloikka, joka olisi ansainnut paikkansa Marion rinnalla / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Bonk’s Adventure – tasoloikka, joka olisi ansainnut paikkansa Marion rinnalla

1.01.2022 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
1
Retrostelussa Bonk’s Adventure – tasoloikka, joka olisi ansainnut paikkansa Marion rinnalla

Bonk's Adventure / PC Kid / B.C. Kid (1989)

1980- ja 1990-luvun villeinä vuosina pelikonsolivalmistajat uskoivat, että kaikilla konsoleilla täytyi olla maskotti. Ajatus yksinoikeuspeleistä on toki edelleen ihan ymmärrettävä, mutta maskottikuume meni vielä askelta pitemmälle. Ei riittänyt, että Mega Drivellä pystyi pelaamaan Segan erinomaisia pelejä. Ehei, firmalla täytyi olla hahmo, jonka ympärille kaiken mainonnan ja identiteetin pystyi kyhäämään.

Sama ajattelu valui alaspäin maailman segoista ja nintendoista myös pienempiin firmoihin, vaihtelevin tuloksin. Tuskin kovinkaan moni muistelee lämmöllä vaikkapa Bubsy-pelejä, vaikka Accolade miten halusikin ärsyttävästä ilveksestä oman maskottinsa. Tuloksena ei toki aina ole pelkkää tuubaakaan, sillä samainen maskottiajattelu tuotti myös PC Enginellä viehättäneen ja paljon enemmän huomiota ansainneen Bonkin.

Bonk’s Adventure eli PC Kid tai B.C. Kid oli aikanaan Suomessa melkein tuntematon peli. Tämä selittyy pitkälti sillä, että Bonkin kotina toiminutta PC Engineä – tai kuten se Yhdysvalloissa tunnettiin, Turbografx-16:tta – julkaistiin vain hyvin rajoitettu määrä Euroopassa. Niinpä myös Bonk’s Adventure jäi täällä ilman ansaitsemaansa huomiota, Tämä on todella harmi, sillä pelissä olisi ollut potentiaalia nousta sinne Marioiden ja Sonicien rinnalle 16-bittisten tasohyppelypelien aateliin.

Bonk’s Adventure kantoi Japanissa todella kekseliästä ja hauskaa nimeä PC Genjin, joka on tietenkin väännös PC Engine -konsolin nimestä ja japaninkielisestä sanasta, joka tarkoittaa esihistoriallista ihmistä. Tästä kumpuavat myös Euroopassa sittemmin käytetyt PC Kid- ja B.C: Kid -nimet. Samanlainen kekseliäs ja oivaltava meno värittää muutakin peliä.

Esihistoriallisen tarinan sankarina toimii sympaattinen ja suuripäinen Bonk, joka muksii päällään dinosauruksia kanveesiin ruuan toivossa. Jalona tavoitteena on toki pelastaa pahiksen sieppaamaksi joutunut prinsessa, mutta tuntuu siltä, että se on vain tekosyy, jonka varjolla voi ahmia banaaneita ja koomisia lihavartaita.

Bonk’s Adventure oli jo aikanaan se peli, jonka kuvakaappauksia katselin kuola valuen Computer + Video Game -lehden sivuilta ja jonka perusteella päätin jo hyvissä ajoin, että minun 16-bittinen pelikoneeni tulisi olemaan nimenomaan PC Engine. Vitsi toki kolahti omaan nilkkaan, sillä koko PC Engineä ei käytännössä tuotu Suomeen edes harmaatuojien taholta, joten Bonk’s Adventuren pelaamista joutui odottamaan emulaattoreiden kehittymiseen saakka.

Odotus ei mennyt hukkaan, sillä peli on todella veikeä ja hurmaava. Suuri ja sarjakuvamaisesti ilmeilevä Bonk on mainio pelihahmo, jonka hauskojen animaatioiden ympärille on kasattu paljon hassuja ja piristäviä ideoita. Vihollisten päälle hyppiminen ei esimerkiksi sinänsä riitä, vaan Bonkin täytyy syöksyä ilmasta alas jättimäinen ja kova kallo edellä, kuin inhimillinen syöksypommittaja konsanaan. Seiniäkin kiivetään – kuinkas muuten – tarttumalla purukalustolla kallioon ja järsimällä tietään ylöspäin.

Myös muut vastaan tulevat elukat ovat veikeitä ja komeita. Kukapa ei saisi hupia irti nörttidinosauruksista, jotka vaeltelevat hirmuiset pullonpohjalasit naamallaan pitkin esihistoriallista maailmaa odottaen, että joku keksii Dungeons & Dragonsin tai vähintään fantasiakirjallisuuden?

Bonk’s Adventure sai hyvin lämpimän vastaanoton sekä Japanissa että Yhdysvalloissa, mutta Euroopassa peli tosiaan jäi vähemmälle huomiolle. Koska emokonsolia ei täällä nähty, peli käännettiin myöhemmin Amiga-kotitietokoneille B.C. Kid -nimellä varustettuna. Amiga-versio keräsi myös positiivista huomiota, vaikka ei näytä tai kuulostakaan yhtä hyvältä kuin PC Engine -originaali.  Myöskään NES-käännöksellä tai Game Boy -osalla ei täkäläisillä markkinoilla juuri mässäilty. Suomessa kunnollisempi kosketus peliin saatiinkin vasta Wii-konsolin Virtual Console -kaupan myötä vuonna 2006.

Nykyään tällainen meno tuntuu tietenkin todella oudolta, sillä globalisaatio tarkoittaa nykypelaajan arjessa sitä, että mitään ”joo ei me jakseta tätä konsolia Euroopassa julkaista” -tason pelleilyä ei juurikaan enää tapahdu. Kiitos internetin sekä digitaalisten pelien, ne kummallisimmat kuriositeetitkin saa useimmiten hankittua kokoelmiinsa pienellä vaivalla.

Yrittäkää silti muistaa myös meitä poloisia, jotka aikanaan katselimme eksoottisten pelien kuvia brittiläisistä pelilehdistä – tietäen, ettemme tulisi itse niitä ikinä pelaamaan pienessä ja merkityksettömässä maassa.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata  retrosteluun.

Kommentit

Käyttäjän Megaman kuva
Megaman

PC Enginelle on kyllä tolkuton määrä rautaisia pelejä joista täälläpäin ei ikinä kuultukkaan. PC Engine on pelaamisen viimeisiä raja-alueita, josta löytyy vielä runsaasti uutta ja ihmeellistä löydettävää.

Nostoja