Retrostelussa Bucky O'Hare – en ihmettele lainkaan, miksi tätä muistellaan lämmöllä / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Bucky O'Hare – en ihmettele lainkaan, miksi tätä muistellaan lämmöllä

5.03.2022 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
4
Retrostelussa Bucky O'Hare – en ihmettele lainkaan, miksi NES-toimintaloikkaa muistellaan lämmöllä

Bucky O'Hare (1992)

Nintendon  8-bittisen NESin aikakaudella muutama firma onnistui ylitse muiden tehtailemaan laitteelle tyylikkäitä ja näyttäviä pelejä. Nintendon itsensä lisäksi Capcom ja tietenkin myös Konami onnistuivat kerta toisensa jälkeen ja loivat itselleen omat talon sisäiset tyylinsä. Vaikka pelien lajityypit saattoivat vaihdella, kädenjäljestä tunnistaa helposti kunkin firman pelit melkeinpä ensisilmäyksellä.

Tällä kertaa tarkasteluun osui verkkopäätoimittaja Arvekarin pyynnöstä Bucky O’Hare, jonka olisin voinut nimetä Konamin peliksi jo muutaman sekunnin musiikinkuuntelun perusteella. Tarjolla on taas kerran armotonta mutta näyttävää tasohyppelyä.

Siltä varalta, että Bucky O’Hare ei ole lisenssinä tuttu, kyseessä on 1980-luvun sarjakuvasankari, joka vuosikymmenen kaikkien muiden vähänkään lupaavien sarjakuvien tavoin sai 1990-luvun vaihteessa piirrossarjansa. Kaikki myös tietävät, että piirrossarjojen äärimmäisenä tarkoituksena oli myydä lapsille leluja ja oheiskrääsää, joten luonnollisesti Bucky O’Harekin sai oman videopelinsä.

Retrostelussa Bucky O'Hare – en ihmettele lainkaan, miksi NES-toimintaloikkaa muistellaan lämmöllä

Bucky O’Hare on selvästi kotoisin samasta talosta kuin vaikka vuoden 1989 Teenage Mutant Ninja Turtles. Suurikokoiset ja sarjakuvamaiset spritet sekä erityisesti taustalla soiva letkeä musiikki ovat niin Konamia kuin olla voi.

Itse peli on sivuttain ja ajoittain pystysuoraankin vierivä tasohyppelypeli, jossa Bucky yrittää pelastaa avaruuslaivansa miehistöä rupikonnien vankiloista. Kukin neljästä vangista on lukittu omalle planeetalleen, jotka noudattavat videopelien perustuslakiin kirjattua jääplaneetta/tuliplaneetta-luokittelua.

Bucky O’Hare erottuu tyypillisistä NES-tasohyppelyistä muutaman mainion idean avulla. Ensinnäkin Buckyn pelastaessa kavereitaan nämä liittyvät pelattavien hahmojen valikoimaan, eikä hahmon vaihto ole sen suurempi juttu kuin Select-napin painaminen vaikka kesken hypyn. Kaikilla hahmoilla on omat erikoiskykynsä, joiden avulla monet hyvin vaikeilta tuntuvat kohtaukset muuttuvat paljon helpommiksi. Mukana on myös hyvin kevyttä hahmonkehitystä, sillä jokaisen hahmon erikoiskykyä voi kehittää entisestään keräämällä kenttiin sijoiteltuja esineitä.

Retrostelussa Bucky O'Hare – en ihmettele lainkaan, miksi NES-toimintaloikkaa muistellaan lämmöllä

Tällaiset mainiot ideat eivät ole lainkaan yllättäviä kun tajuaa, että monet Bucky O’Haren kehittäjistä perustivat muutamaa vuotta myöhemmin Treasure-yhtiön, joka puolestaan kehitti Gunstar Heroesin ja Ikarugan kaltaisia klassikkopelejä.

Eroista huolimatta Bucky O’Hare jakaa yhden erittäin merkittävän piirteen monien NES-pelien, kuten sen jo mainitun Teenage Mutant Ninja Turtlesin, kanssa. Se on sadistisen vaikea. Tasohyppely itsestään ei ole suunnattoman haastavaa, vaikka taitoa kysytäänkin useissa kohtauksissa. Paljon hankalampaa on se, että kaikki kentät on ladattu täyteen kieroja kerrasta poikki -kuolemia, joista valtaosaa ei voi väistää lennosta, vaan ne täytyy opetella kuolemalla ja yrittämällä uudelleen.

Oman soppansa sotkuun tuo myös se, että kun pelaaja ottaa osumaa, pelihahmo lamautuu hetkeksi. Tämä pysäyttää liikkeen ja keskeyttää kaikki toiminnot. Joten jos oli vaikka juuri hyppäämässä, hyppy jää tekemättä. Jos oli jo lennossa, hyppy loppuu kuin tiiliseinään juosten. Kehittäjät tietävät nämä seikat itsekin ja hyödyntävät niitä härskisti heittelemällä juuri oikeisiin paikkoihin yllättäviä vihollisia, jolloin jälleen kuollaan ja kiroillaan.

Retrostelussa Bucky O'Hare – en ihmettele lainkaan, miksi NES-toimintaloikkaa muistellaan lämmöllä

Kuten oheisesta videosta näkee, kolme pelin neljästä peruskentästä tyssäsi siihen, että en jaksanut enää rassata uudelleen läpi pitkiä kohtauksia, joissa täytyy palanen kerrallaan opetella ulkoa vaikka sokkeloa, jossa perässä virtaa juoksuvauhdilla valuvaa laavaa ja jossa ei koskaan ole aikaa harkita seuraavaa siirtoaan. Lähditkö väärään suuntaan? Nyt on hyvä hetki arvioida, paljonko se kädessä oleva ohjain maksoikaan ja onko sen seinään heittämisestä saatava hetkellinen tyydytys rahan arvoista.

Ymmärrän silti hyvin, miksi Bucky O’Hare nauttii niin legendaarisesta maineesta niiden keskuudessa, jotka pelasivat sitä aikanaan. Se on komea ja erittäin hyvillä musiikeilla varustettu peli, jonka pelattavuus on myös enimmäkseen todella toimivaa. Aikaisekseen piristävän rohkeat ideat auttavat sitä myös erottumaan massasta ja tekevät piraattijäniksen seikkailusta yhä pelaamisen arvoisen kokemuksen.

Haluatko itse suositella jotain oman lapsuutesi klassikkoa tai altistaa minut jollekin aivan karmealle kidutuspelille? Peliehdotuksia otetaan vastaan kommenteissa!

Kommentit

Käyttäjän Samirai kuva
Samirai

Tämä on oman lapsuuden ykköspelejä. Varsinkin tuo hahmojen pelastaminen ja niiden saaminen joukkoon mukaan oli tajunnanräjäyttävää settiä pikku naperolle. Sitä en tosin muista että peli olisi ollut erityisen vaikea (ainakaan muihin aikalaisiinsa verrattuna), mutta tässä voi kyllä omakin muisti pätkiä reilun 20 vuoden tauon jälkeen. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mahtava peli, joka ei häviä laadussa paremmin historian kirjoihin jääneille Turtleseille ja Megamaneille

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

Ei tämä mikään todella vaikea peli ollut, läpäissyt niin lapsena kuin aikuisenakin muutama vuosi sitten mitään suurempia ongelmia. Huomattavasti helpompi kuin mahdottomaksi osoittautunut Turtles NES:llä. Nuo äkkikuolemapaikat muistan, mutta ei niissä kamalasti tarvinnut uudelleen yrittää, kun muisti missä piti kääntyä ja edetä. Ninja Gaiden vaatii oikeasti sitä että muistaa viholliset ja paikat melkeinpä kokonaisuudessaan. Bucky O'Hare myös helpottuu sitä mukaan kun uusia hahmoja saa mukaansa.

Hieno peli unohdetusta lisensistä.

Käyttäjän Akkelin Kipuraha kuva
Akkelin Kipuraha

Tätä tullut varmaan pelattua NES peleistä eniten. Jotenki lapsena upposi parhaiten tarjonnasta.

Käyttäjän Fwank_91 kuva
Fwank_91

Ostin tämän kokoelmaani 10 v sitten, ja alkuunsa se vaikealta tuntuikin. Ei tähän siitä huolimatta tarvinnut tuhlata montaa iltaa että osasi ne äkkikuolema kohdat pelata. Musiikki on kyllä loistava 👌

Jos jotain suosittelisin muisteltavaksi niin se olisi Tombi (jos ei ole jo ollut).

Nostoja