Retrostelussa Carmageddon – muisti pätkii, nuoruuden suosikkipeli olikin todellisuudessa karmea paske / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Carmageddon – muisti pätkii, nuoruuden suosikkipeli olikin todellisuudessa karmea paske

24.09.2022 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
1
Retrostelussa Carmageddon – muisti pätkii, nuoruuden suosikkipeli olikin todellisuudessa karmea paske

Niin se muisti vain alkaa pätkiä. Muistelin, että joskus aikanaan pelailimme porukalla Carmageddonia vanhempien keittiössä LAN-viikonloppujen aikana ja että meillä oli kauhean kivaa. Joko pelimakuni on muuttunut suuresti viimeisten 25 vuoden aikana, tai muistelinkin todellisuudessa Carmageddon II:ta, sillä kun nyt palasin filistelemään Carmageddonin parissa, huomasin, että se olikin melkoinen paske.

Mutta kuten jo kaikki varmasti tiedämme, paskuus ei tarkoita, etteikö peli voisi olla muuten puhumisen arvoinen tapaus. Näin on myös Carmageddonin tapauksessa, sillä sen historia on sangen hauska.

Carmageddon sai alkunsa, kun brittiläisen Stainless Softwaren tyypit kehittivät omaa romurallipeliään. Tiimin jäsenet pitivät autopeleistä, mutta huomasivat, että kaikkein hauskinta oli tehdä 180 asteen käännös ja ajaa muita kilpailijoita vastaan, yrittäen saada aikaiseksi mahdollisimman paljon kaaosta. Ainakin itse allekirjoitan tämän väitteen, enkä varmasti ole ainoa.

Demo oli sen verran vaikuttava, että Sales Curve Interactive päätti julkaista pelin, mutta yhdellä ehdolla, joka on niin vuoden 1995 peliskene tiivistettynä yhteen lauseeseen, että oksat pois. Sales Curve oli kiinnostunut pelistä vain, jos siitä tehtäisiin lisenssipeli, koska heidän mielestään tämä oli paras keino hankkia pelille huomiota ja menestystä. Odotan tässä kohtaa hetken, että voitte pyöritellä silmiänne rauhassa.

Kun tämä nerokas kuningasidea oli keksitty, Sales Curve yritti ostaa peliä varten Mad Max -lisenssiä, mutta joutui luovuttamaan, koska kukaan ei saanut selville, kenen hallussa elokuvien lisenssit sillä hetkellä yleensäkään olivat. Korvaajaksi ostettiin oikeudet 1970-luvun B-elokuva Death Race 2000:een ja ideana oli, että peli tulisi olemaan elokuvan virallinen jatko-osa.

Nämä suunnitelmat haudattiin myöhemmin, mutta peli itsessään oli sen verran lupaavan oloinen, että Stainless Software sai kehittää sen loppuun ilman lisenssien riippakiveä. Nimi vaihtui Carmageddoniin, mutta sisältö pysyi hyvin samanlaisena.

Huvittavana sivujuonteena brittiläinen Psygnosis julkaisi samoihin aikoihin oman romurallipelinsä, Destruction Derbyn, josta tuli ilman mitään lisenssejä yksi PlayStationin ensimmäisistä hittipeleistä.

Carmageddonin juuret Death Race 2000 -pelinä ovat selvät jo ensi metreistä saakka. Pelin introvideo on täynnä Death Race -menoa ja niin on itse pelikin. Puhtaan romurallin sijaan pelaaja (tai pelaajat LAN-moninpelissä) ajavat kilpaa suuremmilla radoilla, ainakin teoriassa. Käytännössä se suurempi pointti kuitenkin on ajella radalla kuljeskelevien jalankulkijoiden ylitse mahdollisimman verisesti. Siinä sivussa voi myös romuttaa kanssakilpailijoiden autoja, jotka vääntyvät ja hajoavat todella näyttävästi.

Paperilla Carmageddonissa onkin kaikki todella hyvän pelin ainekset, mutta siinä on myös yksi ongelma: sen pelaaminen on aivan karmeaa. Ajomalli on yksi surkeimmista ikinä ja tuntuu kuin autojen renkaat olisi ennen kisaa valeltu saippualla. Pelkästään suoraan ajaminen on hyvin haastavaa, kun autot yllättäen vain lähtevät sladittelemaan sivulta toiselle ja heittävät yleensä perään pari volttia. Jokainen kurvi on hengenvaarallinen, koska autojen kääntymiskyky on jo pelin alussa venäläisen traktorin tasoa, eikä se tilanne siitä helpotu kun autoon lyödään tehokkaampia moottoreita ja muita parannusosia.

En toki väitä olevani mikään Carmageddon-ammattilainen, mutta minusta on aika kuvaavaa, että jokainen tätä juttua varten pelaamani kisa johti ainakin kertaalleen (ja yleensä useamman kerran) putoamiseen johonkin monttuun tai rotkoon. Tämä on kuvaavaa myös sen takia, että yleensä tästä samasta montusta löytyivät myös kaikki tekoälyn kuskit, jotka olivat myös heittäneet autonsa ulos ensimmäisestä kurvista. Onneksi Carmageddon on pohjimmiltaan romurallipeli, joten tämä ei varsinaisesti hidastanut tahtia sen pahemmin, ainakaan ennen kuin autot juuttuivat mystisesti johonkin esteeseen seinään.

Kun huomioidaan, että Carmageddon todellakin on peli, jonka tarkoituksena on ajaa jalankulkijoiden ylitse ja pokata siitä pisteitä, ei ole mitenkänä yllättävää, että joutui sensuurin hampaisiin. Useampi eurooppalainen maa vaati, että värikkäästi paukahtlevat jalankulkijat korvattaisiin roboteilla tai zombeilla. Englanti, tuo kaikkien hyysääjävaltioiden isä, taas vaati, että pelistä poistettaisiin kaikki veri ennen kuin se päästettäisiin kauppojen hyllyille.

Nämä samaiset tosiasiat mielessä ei myöskään ole yhtään yllättävää, että Carmageddonista tuli suuri hitti. Pelin kehittäjien mukaan se myi lopulta yli kaksi miljoonaa kappaletta ja piraattikopioiden avulla saavutti vielä monta kertaa suuremman yleisön. Ei olekaan ihme, että tällainen menestys tuotti pikaisella tahdilla jatko-osan ja muutama vuosi sitten joukkorahoitetun rebootinkin.

Ja kaikki tämä ilman mitään elokuvalisenssiä.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.

Kommentit

Käyttäjän Augustus kuva
Augustus

Tää oli karmea paske jo ysärillä. Tee retrostelu kaikkien aikojen autopelistä Street Rodista.