Kehittäjä: Naughty Dog
Julkaisija: Sony
Julkaisu: 1999
Alustat: PlayStation
Taasko se Sony kopioi Nintendoa?
Vaikka Nintendon Mario Kart onkin ollut karting-pelien kukkulan kuningas ilmestymisestään lähtien, kilpailijoita sillä on aina riittänyt. Suurin osa niistä on ollut täyttä tuubaa, mutta muutama on noussut ihan varteenotettaviksi vaihtoehdoiksi. Yksi näistä vaihtoehdoista on kiistatta Naughty Dogin Crash Team Racing.
Vuonna 1999 julkaistu Crash Team Racing vaikuttaa ensisilmäykseltä hyvin kyyniseltä tapaukselta. Mario Kart 64 on suosittu ja myy paljon Nintendo 64 -konsoleita, joten tehdäänpä siitä suora kopio PlayStationille. Peleillä on kieltämättä paljon yhteistä ja peliä vierestä seuraava voisi helposti kuvitella Crash Team Racingin olevan pelkkää Mario-apinointia.
Kun kuitenkin sukeltaa perusteiden – ”nopeatempoinen ja sarjakuvamainen karting-peli, jossa räiskitään toisia tietynlaisilla aseilla” – alle, Crashista löytyy omaakin annettavaa. Vaikka toki useimmille se neljän pelaajan jaetun ruudun moninpeli olikin varmasti pelin pääasia, minä pelasin yksinäisenä pelurina enemmän seikkailutilaa, jossa kierrettiin kartalle sijoiteltuja kisoja keräillen mitaleita ja avaimia, joilla sai aina avattua enemmän pelimaailmaa ja haastettua pomoja kaksintaisteluihin.
Sarjassamme ”yksityiskohta, jota arvostaa vasta vähän enemmän pelattuaan”, Crash Team Racingin driftaus on myös aika erilaista kuin Mario Karteissa. Kummassakin pelissä kurvien läpi driftaamalla saa itselleen hetkellisesti tuntuvasti lisää tiikeriä tankkiin, mutta siinä missä Nintendon pelissä riittää kun vain käsijarru pohjassa ohjaa itseään kurvin suuntaisesti, Crash Team Racingissa täytyy osata oikea-aikaisesti aktivoida driftauksen antama lisänopeus, ennen kuin se menee hukkaan. Paperilla pieni ero, mutta käytännössä aika suuri!
Mutta eihän Crash Team Racingin tietenkään tarvitse paikkaansa ansaita ja olemassaoloaan perustella millään eroilla Mario Kartin kaavaan. Pelimaailmassa on alusta saakka kopioitu surutta muiden peli-ideoita, eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa. Kunhan pelattavuus on kunnossa, kaikki on OK. Ja Crash Team Racingissa näin selvästi on: pelaaminen tuntuu hyvältä, grafiikka on iloista ja veikeää ja meininki on kivaa.
Vaikka itse arvostankin ehkä lopulta Mario Karteja enemmän, suostun kyllä milloin tahansa ottamaan erän tai parikin Crash Team Racingia (ja hyvä niin, sillä nykyisissä sosiaalisissa piireissäni Crash Team Racing on se suositumpi peli) hyvillä mielin. Ja yhdessä asiassa se on selvästi Mario Kartia edellä: Mario Kartissa ei voi ajaa tiikerin tai jääkarhun poikasella.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä uudistuneessa Pelaajalehti.comissa joka sunnuntai!.