Retrostelussa The Curse of Monkey Island – maailman paras seikkailupeli / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa The Curse of Monkey Island – maailman paras seikkailupeli

8.08.2020 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
9
Retrostelussa The Curse of Monkey Island – maailman paras seikkailupeli

The Curse of Monkey Island

Nuorena miehenä niin kutsutut graafiset seikkailupelit, eli käytännössä ensin Sierra On-Linen ja myöhemmin Lucasfilm Gamesin pelit, olivat suuria suosikkejani. Varsinkin Lucasfilmin seikkailupelit toimivat täysillä, koska ne sekoittivat oikeasti hauskaa huumoria hyvään pelisuunnitteluun – siinä missä Sierran pelit olivat täynnä ”koska et tajunnut silittää rottaa pelin toisessa ruudussa, et voi edetä eteenpäin viimeisessä kohtauksessa, aloita uudelleen” -haistattelua sekä todella epäloogisia pähkinöitä.

Koska lapsuuden suuri intohimoni olivat merirosvot, Lucasfilmin (sekä LucasArtsin) peleistä kaikkein rakkaimpia olivat Monkey Island -pelit. Guybrush Threepwoodin matka pelätyksi merirosvoksi ei ollut helppo, mutta sitäkin viihdyttävämpi. Väittäisin myös, että Lucasfilm-tyyliset seikkailupelit saavuttivat oman huipentumansa vuonna 1997, jolloin julkaistiin sarjan kolmas osa The Curse of Monkey Island.

Retrostelussa The Curse of Monkey Island – mailman paras seikkailupeli

The Curse of Monkey Island on monen pelaajan mielestä se viimeinen ”oikea” Monkey Island -peli, minkä tavallaan ymmärrän. Sarjan seuraava osa Escape From Monkey Island oli melkoinen pannukakku ja myös Telltalen viihdyttävät Tales of Monkey Island -pelit jäivät hieman vajaaksi alkuperäisen trilogian loistosta. Mutta voi pojat, mikä trilogia!

Lucasfilm Gamesin juttu oli aina tehdä elokuvamaisia pelejä, mikä on toki ihan loogista. Olihan kyseessä kuitenkin George Lucasin Lucasfilm-elokuvastudion alaisuudessa pyörivä pelistudio. Firma oli aivan ensimmäisiä CD-ROM-kelkkaan hypänneitä pelistudioita, mutta toisin kuin moni muu 1990-luvun pelistudio, se ei täyttänyt omia CD-pelejään kehnolla koko ruudun animaatiolla ja muilla turhakkeilla (Rebel Assaultista puhutaan joku toinen kerta, nyt leikitään ettei sitä ollut olemassakaan) vaan ammattitaitoisten ääninäyttelijöiden esittämillä puheilla ja digitoidulla musiikilla.

Juuri tämä progressio saavutti huipentumansa The Curse of Monkey Islandissa, joka tuntui vuonna 1997 kuin pelattavalta piirroselokuvalta. Upeat käsin piirretyt grafiikat, komeat animaatiot, uskomattoman hyvä soundtrack ja jälleen ääninäyttelijöiden hyvät suoritukset nostivat pelin sinne aikansa komeimpien joukkoon. Minun kirjoissani aivan kärkisijoille.

Retrostelussa The Curse of Monkey Island – mailman paras seikkailupeli

The Curse of Monkey Island on kaikkien aikojen suosikkipelejäni ja yksi niistä seikkailupeleistä, joita suosittelisin aivan kenelle tahansa. Guybrush Threepwood joutuu jälleen kerran eeppiselle seikkailulle muutettuaan vahingossa kihlattunsa kultapatsaaksi. Ainoa toivo on etsiä vähintään yhtä arvokas vastike kirousta kantaneelle jättimäiselle timanttisormukselle, ja tarujen mukaan ainoa sellainen sijaitsee myyttisellä Blood Islandilla, jonka sijaintia kukaan ei tiedä. Ja luonnollisesti myös korvaava sormus on kirottu. Ei ole helppoa, ei.

LucasArtsin perinteiden mukaisesti The Curse of Monkey Islandin maailma on ahdettu täyteen hauskaa huumoria. Guybrushin matka alkaa sivistetyltä saarelta, jonka villit kanat elävät sulassa sovussa merirosvojen pyörittämien parturi-kampaamoiden, teatterien ja rantakerhojen kanssa. Kun tarina pyörähtää kunnolla käyntiin, parodioidaan välillä JFK:n salamurhaa, Yhdysvalloissa niin kovin yleisiä myyttejä paikallisista hirviöistä, noloja modernisoituja versioita vanhoista saduista ja näytelmistä sekä ties mitä muuta. Ja kuka voisi unohtaa ”A Pirate I Was Meant To Be” -musikaalinumeroa?

The Curse of Monkey Island hurmaa huumorillaan, koska se uskaltaa muille naureskelun ja viittausten ohella olla rehellisen hölmö ja höveli peli. Sen tarinaa ja hahmoja ei ole kääritty usean ironia-kerroksen alle, vaan se luottaa siihen, että hyväntahtoinen ja hassu huumori toimivat ja vetoavat pelaajiin. Varsinkin vuonna 2020 tällainen positiivinen huumori, joka ei pilkkaa ketään tai ilkeile kenellekään, tuntuu äärimmäisen tervetulleelta.

Vaikka peli on ehtinyt jo kunnioitettavaan 23 vuoden ikään (jessus, mihin ne vuodet katosivat?), kokemus ei ole kärsinyt pätkääkään. GOG.comista tai Steamista voi napata version, joka pyörii moderneilla tietokoneilla täydellisesti. A-luokan pulmasuunnittelu, erinomaiset näyttelijänsuoritukset ja hauska huumori ovat yllättäen yhä mestariteoksen elementtejä.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata  retrosteluun.

Kommentit

Käyttäjän Zhinarkos kuva
Zhinarkos

Mega Monkeylla tietty.

Käyttäjän Augustus kuva
Augustus

Nyt on retrosteluissa ollut kovaa settiä. Täysin samaa mieltä, kaikkien aikojen paras seikkailupeli. Voi kun tälle saataisiin laajakuva ja resoluutiopäivitys. Itse grafiikkahan on täysin ajatonta. Tässä pelissä on kanssa yksi parhaista soundtrackeistä koskaan. Kerran vuoteen tulee tämäkin pelattua. Ah, mikä nostalgia overload joka kerta.

Kova retrostelun aihe voisi olla Ultima VIII: Pagan. Pitäisi ottaa retrosteluun itsekin, on aika kauan viimeisestä läpipeluusta. Uskomattoman tunnelmallinen peli.

Lainaus Zhinarkos

Mega Monkeylla tietty.

Obviously.

Käyttäjän Pietu kuva
Pietu

Oho. Luulin olevani ainoa, joka piti tätä osaa sarjan parhaana. Itselleni varsinkin tämä Monkey Island -sarjan kolmas osa on erittäin rakas peli, josta on myös paljon hyvin lämpimiä muistoja. Kesälomaperinteisiini kuuluu myös koko Monkey Island -sarjan läpipelaaminen joka vuosi :)

Käyttäjän Sundance Kid kuva
Sundance Kid

Minulle seikkailupelien Graalin malja tulee aina olemaan Sam & Max Hit the Road. Siitä alkoi varsinainen rakkauteni genren peleihin.

Käyttäjän mecha_no_maniac kuva
mecha_no_maniac

Itselleni tämä,

Lainaus Sundance Kid

Sam & Max Hit the Road

kuin myös tuo ovat sangen nostalgisia pelejä, vaikken itse pelannutkaan niitä silloin 90-luvulla. Sen sijaan roikuin isosysterin takapiruna, joskin kielitaidottuuuteni teki tarinan seuraamisesta aika vaikeaa.

Useita vuosia takaperin, pelasin viimein neljä ekaa Monkey Islandia läpi omin nokkineni (ja noh, tarvittaessa turvautuen pelioppaisiin... nelosessa taisin sortua tähän kaikista eniten). En tosin muista, missä kohtaa pelissä vinoillaan JFK:n salamurhalle, muistuttakaa ihmeessä jos viitsitte.

Minulle yksi pelin mieleenpainuvimmista vitseistä on jo heti alkumetreillä, kun Guybrush tapaa Murrayn ensimmäistä kertaa. Murray uhoaa "Harppovansa läpi helvetin portttien, sinun pääsi seivästettynä keihääseen!"

Guybrush, ymmärrettävästi, kyseenalaistaa tämän idean onnistumisen pelkältä puhuvalta kallolta ("Stride?"), johon Murray toteaa:

"Hyvä on, minä kierin, KIERIN läpi helvetin porttien! Pitääkö sinun pilata kaikki hauskuus?" Ja sitten toki oli se kasvissyöjä, laktoosi-intolerantikko tulivuorenjumala...

Kenties merkittävin saavutukseni koko pelissä oli onnistua saamaan tavaravalikkooni pienoismalli Monkey Island 2:n Lechuckystä. Se oli eräänlainen nukke, joka hoki mm. sellaisia fraaseja kuin "Mennään hautaamaan aarre!" lapsenomaisella äänellä. Eihän sillä esineellä varsinaisesti tehnyt mitään, mitä nyt sait hieman virnistellä, kun se laahusti eestaas ja hoki noita hölmöjä repliikkejään. Mutta, kyseessä oli kuitenkin jotain, jota siskoni ei ollut ikinä onnistunut pelistä löytämään.

Käyttäjän mur72 kuva
mur72

El Pollo Diablo taisi olla tässä kolmannessa? Itselleni 2,1,3 on järjestys.

Käyttäjän Augustus kuva
Augustus
Lainaus Sundance Kid

Minulle seikkailupelien Graalin malja tulee aina olemaan Sam & Max Hit the Road. Siitä alkoi varsinainen rakkauteni genren peleihin.

The Curse of Monkey Island, Sam & Max: Hit the Road ja Day of the Tentacle on itselleni se kovin kärkikolmikko.

Käyttäjän JayeizH kuva
JayeizH

Monkey Islandin teema oli vuosia meikäläisen soittoäänenä. Varsinkin kun mentiin vanhojen nokialaisten piipityksillä. Hieno peli ja ennen kaikkea hieno trilogia (uusia ei luonnollisesti lasketa).
MI3 tutustutti meikäläisen myös PC raudan ihmeelliseen maailmaan. MI1&2 oli niin hienoja pelejä että tämä oli pakko saada. Mutta yllättäen IBM:n purkin integroitu näytönohjain ei suostunut pyörittämään pelin animaatiota. Eli peli jumahti juuri kun LucasArts karttapalan piti lähteä lentoon ruudulla. En ollut ikinä edes katsonut PC:n sisälle aikaisemmin, mutta MI3 oli pakko saada toimimaan, niin kotelo oli pakko aukaista.
Onneksi tuohon aikaan oli sentään netti jo nähnyt päivän valon (en ole vanha, en), niin sai selville missä vika, mitä piti ostaa ja miten asentaa. Muuten olisi ollut pahassa jamassa.
Mutta itse peli. En vain osaa laittaa tätä trilogiaa paremmuus järjestykseen. Joten puhun näistä yleensä käytännössä yhtenä pelinä. Ja nämä menee omaan all-time
peleihin. Meinasin laittaa top-5 peleihin, mutta BotW kiilasi sinne niin kirkkaasti, että se tekee "Top-5:stä" jo kuuden nimikkeen mittaisen: OoT, BotW, Settlers2, FF7, Bayonetta-sarja ja Monkey Island trilogia. Se on MI3:lla annettava, että Settlers2:n lisäksi, se on ehkä kestäny tai tulee kestämään aikaa eniten näistä peleistä.

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

Muistan kuinka lapsena ihastelin Pelit-lehden sivuilta tämän pelin ulkoasua ja ihmettelin voiko tällaisia tehdä. Kuin piirrosanimaatiota.

Nostoja