Nykyään suomalainen Remedy on pelimaailman suuria nimiä. Jokainen julkistettu peli on suuri tapaus, mistä esimerkkinä mainittakoon vaikka tämän kesän E3-messuilla julkistettu Control. Lyhyt hypevideo ja suljettujen ovien takana järjestetyt demotilaisuudet saivat niin pelaajat kuin lehdistön edustajat innostumaan urakalla.
Tämä ei toki ole ihme, sillä kun Remedy julkaisee pelin, se on yleensä vähintään hyvä ja usein myös suorastaan erinomainen. Monella tiimillä tällaisen tason saavuttaminen vaatii useita yrityksiä, mutta jotenkin hämmentävästi Remedyn tyypit osuivat napakymppiin jo ensimmäisellä pelillään, Death Rallylla.
Vuonna 1996 PC:lle julkaistu Death Rally on ylhäältä kuvattu huristelupeli. Aluksi pelaaja saa alleen vain kuplavolkkarin, jolla sitten röpötellään pitkin sorateitä muita kuskeja vastaan irtohilujen toivossa. Rahoilla ostellaan autoihin parempia osia ja aseita, sekä sabotoidaan kilpakumppaneita. Kun tilille on kertynyt kunnolla massia, voi ostaa alleen paremman auton, jossa on enemmän tuunausvaraa.
Kisoista saavutetut voitot kerryttävät pistepottia yksinkertaisella ”mitä vaikeampi kisa, sitä enemmän pisteitä” -logiikalla. Perusteet ovat siis hyvin yksinkertaiset, ja niin on pelattavuuskin. Peli ei edes yritä simuloida mitään fysiikkaa tai sen kummempia ajomalleja, vaan autot ohjautuvat kovin yksinkertaisesti, kuin legendaarisessa Super Sprint -kolikkopelissä konsanaan. Tämä tosin sopii Death Rallyyn kuin nakutettu, sillä radat ovat ahtaita ja nopeus huima, joten realistinen ajomalli vain haittaisi peliä.
Kisojen aikana on myös runsaasti muuta tekemistä kuin vain yrittää ajaa puhtaita kierroksia tai löytää oikeita ajolinjoja. Kuten nimestäkin voi päätellä, pelaaminen on veristä. Muita kuskeja tönitään (tarvittaessa puskureihin asennetuilla piikeillä) pitkin pientareita, ammuskellaan keulaan istutetuilla konetykeillä ja häiritään perästä pudotettavilla miinoilla. Onkin ihan hyväksyttävää yrittää voittaa kisa vain tuhoamalla muut kuskit, jolloin saa Kuolemalta vielä bonuksen hyvästä suorituksesta.
Kuten Remedyn peleiltä on sittemmin ollut tapana odottaa, Death Rally on viimeisen päälle hyvin tehty peli. Se oli aikanaan erinomaisen nätti. Vektorigrafiikasta tehdyt maisemat yhdistettynä 2D-taustaan ja -autoihin toivat peliin erikoista tunnelmaa. Ruudunpäivitysnopeus oli tietenkin huima, kuten oli vauhtikin. Välillä tuntui kuin olisi saanut kotiinsa oikean kolikkopelikabinetin.
Death Rally nousi hyvin nopeasti suureksi hitiksi PC-pelaajien keskuudessa. Erityisen lämpimästi peli jäi muistoihin LAN-pelinä. Death Rally tarjosi mahdollisuuden kisata kavereiden kanssa lähiverkon välityksellä. Kisoissa nähtiin aina välillä hieman vähemmän urheiluhenkisiä suorituksia: kaksi kuskia kiilasivat sarjaa johtavaa pelaajaa eri suunnista pusikkoon samalla kun neljäs kuski kaahasi kohti maalia yrittäessään kuroa pistetilannetta tiukemmaksi.
Vaikka Death Rallylle ei toistaiseksi ole jatkoa saatukaan, peliä ei suinkaan ole hylätty. Vuonna 2009 koodari Jari Komppa käänsi Remedyn luvalla pelin moderneille Windows-käyttöjärjestelmille. Erinomainen käännös pyörii pehmeästi ja toimii hyvin jopa Windows 10:llä, joten peukkua Kompan suuntaan. Moninpeli tosin puuttuu Windows-käännöksestä, sillä antiikkisen verkkoarkkitehtuurin modernisointi olisi ollut turhan hintava ja hankala operaatio. Nykyään Death Rally Classicina tunnettu originaaliversio on ostettavissa Steamista muutamalla eurolla, joten laillisia keinoja lapsuusmuistojen lämmittelylle löytyy.
Vuonna 2011 julkaistiin myös uusintaversio, jonka kehitti suomalainen Mountain Sheep. Alkujaan mobiililaitteille kehitetty versio julkaistiin lopulta myös Steamin välityksellä PC:lle. Myös Mountain Sheep ansaitsee peukkua, sillä uusintaversio on alkuperäiselle uskollinen ja toimii oikein hyvin.
Death Rally on vielä nykyään kiinnostava peli monellakin tavalla. Historiallisesta perspektiivistä tarkasteltuna se on merkittävä virstanpylväs suomalaisessa pelihistoriassa. 90-luvulla suomalaisia pelejä ei kauheasti nähty suurten julkaisijoiden listoilla, joten Death Rally oli yksi tienraivaajista. Se myös raivasi Remedylle tien pelimarkkinoille ja antoi heille tilaisuuden kehittää suuremalla budjetilla Max Paynen, jonka myötä loppu olikin historiaa.
Kaiken tämän lisäksi se oli myös pahuksen hauska ja toimiva arcade-rällästys, ja jos onnistuu pääsemään ylitse nykyään hieman karuilta näyttävistä grafiikoista, se on sitä edelleen.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä. Pelaajalehti.comissa joka lauantai!