Nykyään Treyarch tunnetaan kautta maailman, sillä firma on jo vuosia ollut yksi Call of Duty -pelisarjan pääkehittäjistä. Esimerkiksi hillitöntä suosiota nauttiva zombie-pelitila oli alkujaan heidän keksintönsä. Mutta Treyarch ei tietenkään aloittanut olemassaoloaan Call of Duty -sarjan myötä, vaan firman juuret yltävät 90-luvun loppuvuosille saakka.
Aivan sieltä firman julkaisukatalogin alusta löytyy eräs pelihistorian oudoimmista peleistä, joka todistaa, että hyvältä kuulostavat ideat eivät usein toimi käytännössä niin hyvin, kuin voisi toivoa.
Tuo peli on Die by the Sword.
Noin 0,5 nanosekuntia ensimmäisen peliohjaimen keksimisen jälkeen joku keksi hyvältä kuulostavan idean: “hei, mitä jos tehtäisiin miekkailupeli, jossa niinku ohjataan sitä miekkaa suoraan peliohjaimen liikkeillä”. Lukemattomat kehittäjät ovat sittemmin jahdanneet tätä ideaa ja yrittäneet saada sitä toimimaan huonolla menestyksellä.
VR-pelien ulkopuolella onnistujat ovat olleet vähissä ja jopa Nintendo joutui Skyward Swordin myötä tunnustamaan, että haasteita riittää. Palataan siis ajassa taaksepäin vuoteen 1998, jolloin Treyarchin Die by the Sword yritti ratsastaa idealla kunniaan, kauniisti sanoen vaatimattomin tuloksin.
Törmäsin itse Die by the Swordiin kaveriporukan viikonloppulaneissa, joissa piratisoidun softan vaihteleminen oli tietenkin suuressa roolissa. Joku oli hankkinut tuoreen pelin, joka kuulosti Dungeons & Dragonsin (tai oikeammin RuneQuestin) myötä kasvaneen fantasianörtin mielestä aivan huikealta: fantasiaseikkailu, jossa sankarin miekkaa ohjataan hiirtä heiluttelemalla. Lankesin siis itsekin samaan klassiseen ansaan.
Noin viisi sekuntia Die by the Swordin parissa todistaa, että kaksiuloitteinen hiiri ei pysty kovin hyvin vangitsemaan miekkailussa tarvittavia kolmiuloitteisia liikkeitä. Teoriassa kaikki on selkeää: jos heilauttaa hiirtä vasemmalta oikealle, sankari sivaltaa myös hiirellään. Jos tekee pystyliikkeen, sankari choppaa miekalla vihollista ohimoon. Käytäntö on kuitenkin paljon karumpi, sillä usein heilautuksen seurauksena on vain puolivillainen lääpäisy tai sankarin käden asennon pieni vaihtaminen. Samaan aikaan hirviöt pieksevät pelaajaa armotta, joten kuolemia tulee jatkuvalla syötöllä.
Pelin suurin ongelma on, että se on aikaansa edellä. Vuonna 1998 esimerkiksi kahden analogitikun peliohjaimet eivät vielä olleet kovinkaan yleisiä ja juuri tämä olisi voinut olla se toimivin ohjausmenetelmä myös Die by the Swordille. Ei mitään turhauttavaa “äh, liikutin hiirtä iskun aikana kaksi milliä alaspäin, joten nyt peli kuvittelee, että yritin vain siirtää miekkakäteni oikean reiden viereen” -sähellystä, vaan selkeitä iskuja ja liikkeitä, kuten For Honorissa.
Vuonna 1998 pelinkehittäjät eivät olleet muutenkaan vielä aivan päässeet sinuiksi 3D-pelien ohjausmenetelmien kautta, joten Die by the Swordissa nähdään todella erikoisia ratkaisuja. Varsinainen ohjaus tapahtuu WASD-näppäimilllä, mutta esimerkiksi kyyristyminen tehdään caps lock -näppäimellä. Esineitä käytetään numeronäppäimistön tähtimerkillä. Mitään kontrolleja ei voi määritellä uudelleen, mutta pelin sisällä voi kyllä ihastella pitkää listaa huonosti suunniteltuja näppäinsijoitteluja.
Die by the Swordin pelastus oli lopulta sen riemastuttava areena-pelitila, jossa pystyi pelaamaan normaalisti vastuksina toimivilla hirviöillä. Ei sekään toiminut yhtään sen paremmin, mutta huvitimme itseämme yhden lauantain pelaamalla peikkopesistä. Yksi pelaaja ohjasi hidasta, mutta älyttömän vahvaa peikkoa, muut taas pikkuruisia koboldeja. Koboldit hyppivät ja tökkivät peikon ympärillä tämän yrittäessä osua niihin hitaalla nuijallaan. Osumien seurauksena koboldit lensivät pitkin areenan seiniä kuin superpallot konsanaan, mikä oli todella hauskaa sen muutaman tunnin ajan.
Nykyään Die by the Sword on lähinnä historiallinen kuriositeetti. Oma versioni on GOG.comista, mutta hieman surkuhupaisasti heidän myymänsä versio ei toimi sellaisenaan, vaan vaatii fanien kehittämien päivitysten asentamista. Ne lisäävät peliin tuen moderneille näytönohjaimille ja resoluutioille, mutta nekään eivät korjaa Die by the Swordin suurinta ongelmaa, karmeita kontrolleja.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.