Vuonna 1981 julkaistu Donkey Kong on valtavan merkittävä peli monellakin tavalla. Ensinnäkin se on Marion ensimmäinen peliesiintyminen, vaikka kaveria ei pelissä vielä sillä nimellä tunnetukaan. Se oli lisäksi myös Nintendon todellinen läpimurtohitti, joka nosti firman välittömästi pelimaailman suurten nimien joukkoon ja teki saman tempun myös suunnittelijalleen, ensimmäistä peliään kehittävälle Shigeru Miyamotolle. Kuten tästä saattaa päätellä, se tuotti hillittömät määrät rahaa. Kaiken tämän lisäksi se on myös ajanut pinon ihmisiä aivan totaalisen sekaisin ja saanut nämä tekemään uskomattoman typeriä asioita.
Donkey Kongin syntyhistoria on aika materialistinen. Nintendo huomasi, miten valtavia määriä rahaa Namcon kehittämä Pac-Man tuotti, ja miten se oli löytänyt valtavan suosion myös toistaiseksi Nintendon ulottumattomissa olleilla Pohjois-Amerikan markkinoilla. Niinpä firma antoi nuorelle Shigeru Miyamotolle tehtäväksi suunnitella pelin, joka tekisi saman tempun ja haastaisi Namcon megahitin.
Miyamoto, sekä projektin teknisestä puolesta vastannut insinööri Gunpei Yokoi, ammensivat projektiin inspiraatiota amerikkalaisesta kulttuurista, mikä oli toki ihan hyvä idea, kun tarkoituksena oli nimenomaan murtautua heidän markkinoilleen. King Kong ja Kippari-Kalle toimivat suurina innostajina ja vaikka kyse oli kolikkopelistä, kaksikko halusi siihen mukaan myös tarinaa. Tätä virkaa edustavat kenttien alussa ja lopussa nähtävät pienet purkitetut animaatiot, joissa Donkey Kong kuskaa vankinaan olevaa Paulinea aina ylemmäs ja ylemmäs kotipaikkanaan toimivalla rakennustyömaalla.
Todisteena siitä, että pelipomot eivät aina tunnistaisi hittiä, vaikka se purisi heitä persauksiin, Nintendon Pohjois-Amerikan toimiston väki oli ennakkoon hyvin skeptinen Donkey Kongin mahdollisuuksista menestyä. Näin kuitenkin kävi, sillä peli oli vuoden tuottoisin peli kahtena vuotena putkeen ja aloitti heti huikean huutokilpailun kotiversioiden oikeuksista. Näitä versioita nähtiinkin sitten useita, jo kauan ennen kuin Nintendon oma kotikonsoli oli edes pilke Gunpei Yokoin silmäkulmassa.
Nämä kotiversiot ovat myös se jutun varsinainen pointti, sillä Donkey Kong on hyvä esimerkki siitä, mitä olemme retrostelujen yhteydessä useaan kertaan pohtineet. Niin uskomatonta kuin se onkin vuoden 2023 perspektiivistä, aikanaan kotitietokoneiden kyvyt olivat niin onnettomat, että näinkin yksinkertainen ja alkeellisen näköinen peli oli useiden kilometrien verran niiden saavuttamattomissa.
Oheista videota katsellessaan voi pohtia, miten huikean pelikokemuksen olisi saanut upotettuaan (inflaatioon suhteutettuna) yli 90 taalaa vaikka Intellivisionin Donkey Kongiin. Mutta samalla on myös kiva huomata, miten esimerkiksi nykyperspektiivistä jälleen todella vaatimaton Nintendon oma NES-konsoli pystyi jo vuonna 1983 miltei identtiseen toteutukseen kolikkopeliversion kanssa. Tilanne ei toki kestänyt kovin pitkään, sillä jo muutamassa vuodessa kolikkopelien teknologia hyppäsi taas niin kauas edelle, että kotikonsolit eivät saaneet niitä kiinni vuosikausiin.
Donkey Kong on syystäkin yksi pelihistorian suurista legendoista. Miten Shigeru Miyamoton ensimmäinen peli, tai rakastetun Super Marion ensiesiintyminen muka voisi olla mitään muuta? Siitäkin huolimatta, että vielä Donkey Kongin aikoihin Mario tunnettiin vain nimellä ”Jumpman”. Sanoisin silti, että vuoden 2023 perspektiivistä Donkey Kong tunnetaan ensisijaisesti aivan muista meriiteistä.
Vuonna 2007 julkaistu dokumenttielokuva The King of Kong sattui vangitsemaan videolle Steve Wieben ja aikanaan todella tunnetun Donkey Kong -ässä Billy Mitchellin kovan kisan pelin maailmanennätyksestä. Jo dokumenttielokuvan aikana nähtiin, miten Mitchell turvautui useita kertoja todella arveluttaviin keinoihin ja monien mielestä suoranaiseen huijaukseen, eikä se tahti ole siitä mihinkään hiipunut.
Peliennätyksistä kirjaa pitävä sivusto Twin Galaxies ja Mitchell päätyivät oikeuden eteen, kun Mitchell jäi kiinni tulostensa väärentämisestä, Twin Galaxies poisti miehen tulokset listoiltaan ja sai palkinnokseen haasteen kunnianloukkauksesta ja ties mistä muusta. Mitchell on sittemmin haastanut myös useita toimittajia ja YouTube-persoonallisuuksia, jotka ovat puhuneet asiasta, mikä ei ole ainakaan nostanut maustekastikkeita kaupittelevan Mitchellin imagoa pelaavan maailman edessä.
Jokainen voi itse tahollaan arvioida, miten surkuhupaisaa on, että joku turvautuu tällaiseen menoon, koska hänen egonsa ei kestä sitä, että uusi pelaajien sukupolvi jättää hänen ennätyksensä ja saavutuksensa kauas taakseen – juttu, joka on väistämättä edessä jokaiselle mistään saavutuksista kisaavalle.
Tuskinpa Shigeru Miyamoto ja Gunpei Yokoikaan arvasivat, että näin tässä vielä käy.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä viikottain Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.
