Doom 3
Doom 3 on id Softwaren Doom-sarjan musta lammas, eikä ihme, sillä se on melkoinen väliinputoaja niin monilla tavoilla. Siinä missä sarjan kaksi ensimmäistä osaa olivat äärimmäisen nopeatempoisia ja yksinkertaisia adrenaliiniräiskintöjä, Doom 3 halusi olla tarinallinen ja hidastempoinen kauhupeli. Kuten arvata saattaa, tämä ei ollut pelaajille hirveän mieluisa yllätys.
Doom 3:n julkaisusta on nyt vajaat 17 vuotta aikaa, joten ainakin minua kiinnosti palata takaisin aikanaan hämmennystä aiheuttaneen pelin pariin vilkaisemaan, olivatko muistoni lähelläkään todellisuutta. Rehellisesti sanoen hitaan temmon ohella en muistanut pelistä kuin ”Doom 3 on pikimusta ja pimeä lol” -meemit, joten rima ei ollut hirveän korkealla.
Paluu Doom 3:n pariin on vuonna 2021 kiinnostava paristakin syystä. Näistä ensimmäinen on se, että kun Doom 3 aikanaan ilmestyi, se vaati pelikoneilta aivan liikaa tehoja. Oma koneeni ei ollut sitä aivan tuoreinta kärkipäätä, mutta kallis huippukone kuitenkin. Doom 3 pyöri pahimmillaan samalla vauhdilla kuin tädin diakuvaesitys lomamatkalta. Nyt tällaisia ongelmia ei tietenkään enää ole, vaan Doom 3 pyörähtää vaikka 4K-resoluutiolla ja 165FPS:n nopeudella kuin heittämällä.
Kenties merkittävämpi syy fiilistelylle on se, että vaikka Doom 3 oli aikanaan dramaattinen outolintu edeltäjiinsä verrattuna, niiden parin tuoreimman Doom-pelin jälkeen se voisi tuntua enemmänkin tiennäyttäjältä. Siltä ensimmäiseltä raakileelta, jossa id Softwaren tyypit yrittivät jahdata niitä samoja ideoita ja elementtejä, jotka tekivät vuoden 2016 Doomista jättimenestyksen.
Kuten niin usein käy, totuus on siellä jossain kahden ääripään välimaastossa. Se on kiistatonta, että nyt kun Doom 3 pyörii pelin nopeudella, sen pelaaminen on aivan älyttömästi hauskempaa kuin vuonna 2004. Nostan hattua id:n tyypeille siitä, että he ovat yrittäneet todella kunnianhimoisia asioita vaikkapa valon ja varjon, sekä savun ja muiden ilmastoefektien muodossa. Mutta koska edes id Softwaren tyypit eivät ole kirjaimellisia velhoja, Doom 3 näyttää kivalta korkeintaan sillä ”aikakauden olosuhteet huomioiden” -tavalla.
Pimeä se peli kyllä yhä on. Oheinen video on Doom 3 BFG Edition -uudelleenjulkaisusta, jonka merkittävin uudistus on, että se siirsi pelaajalle pakollisen taskulampun tämän kädestä olkapäälle, joten vihdoin pelissä pystyy yhä näkemään eteensä ja ampumaan samalla. Ainakin välillä, sillä taskulampun patteri ei kauaa kestä ja kun se tyhjenee, on edessä ahdistavaa odottelua pimeydessä.
Ne parjaamani kauhuelementitkin toimivat paremmin kuin muistin, vaikka mistään psykologisen kauhun mestariteoksesta ei toki olekaan kyse. Kehitys kehittyy ja 17 vuodessa myös kauhupelien kehittäjät ovat oppineet uusia kikkoja, joilla pelaajat saa paskomaan housuunsa. Doom 3 nojaa lähinnä hyppypeläytyksiin, jotka kyllä saavat säpsähtämään ensimmäisellä kerralla, mutta eivät enää sen jälkeen. Ahdistavaa tunnelmaakin on kyllä tavoiteltu, kun pelaaja vaeltelee pilkkopimeissä tunneleissa ja käytävissä pelottavien äänten keskellä. Ihan kivaa, mutta vaikka Dead Spaceen verrattuna ei kovin jänskää.
Se kolikon toinen puoli, Doom 3 rohkeana väliaskeleena ensimmäisten ja modernien Doomien välissä, jäi vähän kauemmas oletuksistani. Yksinkertainen totuus on, että Doom 3 ei ole lähelläkään sitä mestarillista tasapainoa, jonka Doom 2016 tavoitti. Sinä missä Doom 2016 on äärimmäisen nopeatempoinen adrenaliiniräiskintä, jossa tarina on sopivassa sivuosassa, Doom 3 on hidastempoinen kauhupeli, jonka tarina on mitäänsanomattoman kehnoa. Mutta ei ironisesti.
Niinpä Doom 3 todellakin on outolintu. Se on se sarjan erikoinen tapaus, se yhteen kertaan jäänyt kokeilu. Se on temmoltaan ja pelisuunnittelultaan sen verran erilainen sekä edeltäjiinsä että seuraajiinsa, että se tuntuu miltei koko sarjan ulkopuoliselta peliltä.
Mutta tämä ei tee siitä huonoa peliä. Vaikka reaktio vuonna 2004 olikin ”lol taskulamppu”, nykyperspektiivistä Doom 3 on saanut suopeamman vastaanoton, sekä enemmän ymmärrystä ja faneja. En ole tästä tippaakaan yllättynyt, sillä vaikka moni myöhempi peli tietenkin näyttää paremmalta ja tarjoilee tiukempaa kauhua, Doom 3 on aikaisekseen kivan näköinen ja aikaisekseen kohtalaisen jännittävä kauhuräiskintä, jota pelailee ihan ilokseen.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.