Retrostelussa Dune – Dyynistä tuli erinomainen elokuva, mutta aivan karmea peli / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Dune – Dyynistä tuli erinomainen elokuva, mutta aivan karmea peli

13.11.2021 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
8
Retrostelussa Dune – Dyynistä tuli erinomainen elokuva, mutta aivan karmea peli

Dune (1992)

Frank Herbertin Dyyni-kirjoja kutsuttiin vuosien ajan kirjoiksi, joista on mahdoton tehdä elokuvaa. Tällä ajatuksella tarkoitettiin tietenkin sitä, että kirjat ovat niin monikerroksisia ja sisältävät niin paljon sisäistä monologia, että yleisen mielipiteen mukaan niille on mahdoton tehdä oikeutta elokuvamuodossa.

Tätä teoriaa testasi ensimmäiseksi David Lynch, jonka vuonna 1984 julkaistu Dyyni-elokuva ei ollut mikään varsinainen jättimenestys, eikä myöskään saanut ikinä jatkoa. Nyt 37 vuotta myöhemmin Denis Villeneuve onnistui paremmin ja teki menestyselokuvan, jonka jatko-osakin sai jo vihreää valoa. Niinpä väite ei ehkä pitänyt paikkaansa, mutta ainahan sen voi korjata hieman toisenlaiseen muotoon: Dyynistä on mahdoton tehdä hyvää videopeliversiota.

Syyttäjän todistusaineisto numero yksi on vuonna 1992 julkaistu Dune-peli, joka on vähintään erikoinen tapaus. Peli alkaa komeasti koko ruudun (no, melkein) digitoidulla elokuvamateriaalilla, kun Prinsessa Irulan selittää pelaajalle Dyyni-taustatarinan ja alustaa pelin. Hieman merkillisesti välittömästi tämän jälkeen peli toistaa kaiken saman informaation animoidussa introssa, mutta hei: 1990-luvun CD-versiot peleistä olivat usein vähän kiireessä väännettyjä, joten joku on vain pultannut alkuperäisen diskettiversion alkuun uuden videointron sen kummemmin asiasta murehtimatta. Joten ehkä meidänkään ei kannata.

Retrostelussa Dune – Dyynistä tuli erinomainen elokuva, mutta aivan karmea peli

Itse peli on todella hämmentävä yhdistelmä kankeaa seikkailupeliä ja vielä kankeampaa strategiaa. Pelaajan tehtävänä on Paul Atreidesin roolissa suhata pitkin Arrakis-planeettaa haalimassa liittolaisia sodassa Harkonnen-klaania vastaan ja sitten komentaa näitä strategiakartalla. Kuten niin usein käy, kun kehitystiimi yrittää lastata lautaselleen vähän liikaa sisältöä, siitä jää pureskelematta aika iso osa.

Seikkailuosio on todella pintapuolinen ja koostuu lähinnä siitä, että lennellään ornithopterilla paikasta toiseen puhumassa ihmisten kanssa ja toivomassa, että jossain pelin selkärangassa jokin vipu on naksahtanut toiseen asentoon ja tarina vihdoin etenee. Oma matkani tyssäsi jo alkuvaiheissa, kun ensimmäinen tehtävä osoittautui mahdottomaksi suorittaa. Olisi pitänyt muka lentää fremenien kylästä toiseen hankkimassa liittolaisia, mutta yksi fremen-porukka vain kieltäytyi yhteistyöstä. Miksi? Kuka tietää. Mitä olisin voinut tehdä eri tavalla? Jaa-a. Elämä on liian lyhyt sen selvittämiseksi.

Strategiaosio ei ole paljon syvällisempi, sillä sekin toimii lähinnä keskustelemalla. Lennetään taas paikasta toiseen, jutellaan paikallisen kihon kanssa ja komennetaan tämän alaisuudessa olevat joukot vaikka liikkumaan tai aloittamaan rohto-pölyn keräily. Toistetaan, kunnes lopputekstit pyörivät tai peli jää kesken.

Retrostelussa Dune – Dyynistä tuli erinomainen elokuva, mutta aivan karmea peli

Dunen kehittänyt Cryo Interactive tajusi ihan oikein, että kallista lisenssipeliä kehittäessä tärkeintä ei ollut se, että pelaaminen olisi ollut hauskaa, vaan että peli näyttäisi hyvältä lehtien arvostelukuvissa ja mainoksissa. Kieltämättä Dune onkin aikaisekseen todella komean näköinen. Pelihahmot ovat suuria ja hyvin animoituja, CD-versiossa miltei kaikki teksti on puhuttua ja esikuvina on vieläpä käytetty elokuvan näyttelijöitä. No, ainakin välillä.

Mutta näin jälkiperspektiivistä tämä ei riitä, sillä Dunen pelaaminen on karmeaa puuhaa. Kaikki dialogi on todella tönkköä, pelissä ei ole mitään varsinaisia puzzleja tai muitakaan suurempia haasteita, vaan ainoastaan pään hakkaamista virtuaaliseinään siinä toivossa, että seuraava tiili liikahtaisi millin eteenpäin.

Tämä ei ole hirveän hyvä juttu, kun 1990-luvun alussa julkaistiin monia seikkailupelejä, jotka ovat edelleen genren parhaimmistoa. Mutta toisaalta, jos nappaa mukaansa läpipeluuohjeet ja antaa palaa, ehkä Dune-pelin parissa voi viettää muutamia hauskoja hetkiä ja ainakin ihmetellä sitä, miksi esimerkiksi Duncan Idaho näyttää Babylon 5 -sarjan Londo Mollarin kadonneelta serkulta.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata  retrosteluun.

Kommentit

Käyttäjän Izmou kuva
Izmou

"Dyynistä on mahdoton tehdä hyvää videopeliversiota."?
Dune II:han on aivan klassikko, joka käynnisti rts-genren.

Käyttäjän Ville Arvekari kuva
Ville Arvekari

Mainittakoon, ettei tässä ole kyse siitä, että Lehtonen olisi tietämätön Dune II:n olemassaolosta ja merkityksestä. Se on vain on eri retrostelun paikka se.

Käyttäjän Izmou kuva
Izmou
Lainaus Ville Arvekari

Mainittakoon, ettei tässä ole kyse siitä, että Lehtonen olisi tietämätön Dune II:n olemassaolosta ja merkityksestä. Se on vain on eri retrostelun paikka se.

Joo, en näin ajatellutkaan. Tuo yksi lause vain särähti hieman korvaan.

Käyttäjän GrumpyOldMan kuva
GrumpyOldMan
Lainaus Izmou

[quote="Ville Arvekari"]Mainittakoon, ettei tässä ole kyse siitä, että Lehtonen olisi tietämätön Dune II:n olemassaolosta ja merkityksestä. Se on vain on eri retrostelun paikka se.[/quote]

Joo, en näin ajatellutkaan. Tuo yksi lause vain särähti hieman korvaan.

Sama täällä. Dune II toki ansaitsee oman retroartikkelin, mutta olisi sen ehkä voinut tuossa mainita erikseen. Se kun tavallaan kumoaa tuon alkuperäisen väitteen.

Käyttäjän Ville Arvekari kuva
Ville Arvekari
Lainaus GrumpyOldMan

[quote="Izmou"]Joo, en näin ajatellutkaan. Tuo yksi lause vain särähti hieman korvaan.[/quote]

Sama täällä. Dune II toki ansaitsee oman retroartikkelin, mutta olisi sen ehkä voinut tuossa mainita erikseen. Se kun tavallaan kumoaa tuon alkuperäisen väitteen.

Alkukappaleissahan tosiaan puhutaan juurikin kirjojen sovittamisesta, ei franchisen sovittamisesta.

Käyttäjän Izmou kuva
Izmou
Lainaus Ville Arvekari

Alkukappaleissahan tosiaan puhutaan juurikin kirjojen sovittamisesta, ei franchisen sovittamisesta.

https://www.thegamer.com/dune-movie-video-game-adaptation/
Niin onko tuo nyt sitten kirjoihin vai franchiseen perustuva? Ehkä tuo sitten on enemmän Lynchin elokuvaan perustuva, vaikka Cryon pelissäkin on kuvamateriaalia samaisesta elokuvasta.

Käyttäjän Lahis kuva
Lahis
Lainaus Izmou

Niin onko tuo nyt sitten kirjoihin vai franchiseen perustuva? Ehkä tuo sitten on enemmän Lynchin elokuvaan perustuva, vaikka Cryon pelissäkin on kuvamateriaalia samaisesta elokuvasta.

Dune RTS:t tehtiin nimenomaan elokuvalisenssillä ja sen takia niiden kaikenlainen uudelleenjulkaisu tai remasterointi on sellainen suo ettei kukaan halua siihen ryhtyä.

Käyttäjän Irezawa kuva
Irezawa

Kyllä ensimmäinen ajatus otsikosta on tosiaan se, että "eikös Dune 2 ole oikeinkin kelpo peli". No, se nyt on jo tässä kommenttikentässä hyvin käsitelty, joten ei siitä sen enempää. Voidaankin siis siirtyä siihen toiseen ajatukseen: Elokuva oli minusta huono. Hidastempoinen ja hajuton.