Super Nintendolle julkaistiin monia legendaarisia JRPG-pelejä, joista monet lasketaan yleisesti kaikkien aikojen parhaiden pelien joukkoon. Chrono Triggerien ja Final Fantasyjen takana piileskelee kuitenkin myös peli, josta monet eivät ole kuulleetkaan, mutta jonka kunniaa sen fanit ovat valmiit puolustamaan vaikka nyrkit pystyssä, jos tarvis on.
Tuo peli on Earthbound, ja se on helposti pienen painiottelun arvoinen.
Moni Pelaajan lukijoista ei ole välttämättä edes tunne Earthboundia muutamaa Super Smash Bros. -hahmoa paremmin, ja siihen on parikin hyvää syytä. Ensinnäkin peli julkaistiin vuonna 1995, ja lisäksi sitä ei koskaan nähty virallisesti Euroopassa. Muistan napanneeni sen itse kesätyörahoilla mukaan paikallisesta peliliikkeestä lähinnä sen suurikokoisen ja oudon laatikon takia, ja koska peli mainosti sisältävänsä raaputettavia tarroja, joiden avulla pystyi haistamaan, mitä hahmotkin pelissä haistoivat.
Jos tämä kuulostaa oudolta, siihen on syynsä. Earthbound kun on yksi hämärimpiä pelejä ikinä. Se on osa Japanissa – ja Internetin syövereissä – suuren suosion saanutta Mother-pelisarjaa, joista valtaosaa ei ole ikinä julkaistu Japanin ulkopuolella fanien innokkaasta metelöinnistä huolimatta.
Earthbound on arkinen JRPG maailmasta, joka on yllättäen tuhon partaalla. Pieni Ness-poika saa avaruudesta tulleelta ampiaiselta, Buzz Buzzilta, varoituksen hirmuisesta Giygas-olennosta, joka tuhoaa koko maailman, ellei muutama natiainen käy tätä pysäyttämässä. Ihan peruskamaa, siis.
Kuten niin moni muu rakastettu japanilaisklassikko, myös Earthbound on todella persoonallinen ja outo tapaus. Oudosta perspektiivistä kuvattu maailma on väritetty retrohenkisillä pastellisävyillä, ja säveltäjät Keiichi Suzuki ja Hirokazu Tanaka hakivat soundtrackilleen vaikutteita muun muassa Beach Boysin rautalankapopista.
Myös sisältö on yhtä hämärää. Vastaan tulee karanneita koiria, vihaisia vanhuksia, pilvessä heiluvia hippejä ja raivostuneita ankkoja. Jokaisen hahmon inventaariotila on äärimmäisen rajoitettu, mutta siitä huolimatta yhdelle hahmolle on annettu pelin alusta saakka mukaan viivoitin, jonka ainoa tehtävä on ”mitata tarkasti esineiden pituuksia”. Sillä ei siis tee pelissä yhtään mitään. Tällaiset samanlaiset oudot ”kuka hitto tällaista edes tekisi” -tason vitsit ja keksinnöt värittävät koko peliä sitä vihoviimeistä pomotaistelua ja sen jälkeistä jäähdyttelyäjaksoa myöten.
Toisin kuin moni muu 90-luvun SNES-julkaisu, Earthbound oli myös erinomaisesti lokalisoitu. Pelin kääntäjänä toiminut Marcus Lindblom sai Nintendolta ja HALilta hämmentävän paljon vapautta ilmaista itseään ja kääntää pelin sisältöä luovasti. Tämä tuli varmasti tarpeeseen, sillä käännösprosesi on varmasti ollut valtavan haastava. Pelin kehittäjät kun yrittivät alkujaan tehdä tarinan tyypillisistä amerikkalaisista ihmisistä ja tilanteista ikinä Yhdysvalloissa käymättäkään.
Lindblom on myöhemmin kertonut yrittäneensä vangita tämän tunnelman myös käännöksessään, joskin mukaan on lisäilty myös omia sisäpiirin vitsejä. Tulos on erinomainen, ja monet pelin lentävistä lauseista ovat jääneet elämään spoony bardien ja muiden Final Fantasy -käännöskukkasten rinnalle.
Earthbound on kulttiklassikko, ja minulle valtavan rakas peli. On suunnaton harmi että se julkaistiin jo vuonna 1995, jolloin pelaajat noin yleisesti eivät olleet kovin avoimia oudoille ja erilaisille peleille. Herran vuonna 2018 hämärä, persoonallinen ja juuriaan myöten ylpeästi outo Earthbound olisi aivan kotonaan Donut Countyjen, Katamari Damacyjen ja Untitled Goose Gamejen seurassa. Muutaman vuoden takainen indie-hitti Undertale taas on tyyliltään ja tunnelmaltaan selvästi Earthboundin sukua ja mitenkään Toby Foxin kykyjä väheksymättä väitän, että ilman Earthboundia emme olisi koskaan koko Undertalea nähneetkään.
Mikäli peli on aikanaan jäänyt kokematta, sille kannattaa antaa tilaisuus. Muutaman vuoden takainen Wii U -digijulkaisu on laillinen ja helppo tapa kokea pelin riemut uudelleen, ja jos kotoa sattuu jo löytymään SNES Mini, peli löytyy senkin valikoimista.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaajalehti.comissa!