Jos lähdetään puhumaan taktiikkaroolipeleistä, niin genren kiistaton klassikko – ainakin useimpien mielestä – löytyy niinkin kaukaa kuin 26 vuoden takaa. Squaren julkaisema Final Fantasy Tactics nappasi kruunun itselleen eikä ole sittemmin siitä päästänyt irti.
Vaikka kyseessä olikin se ensimmäinen Final Fantasy -sarjan nimeä kantanut taktiikkapeli, kyseessä ei suinkaan ollut oikeasti se tiimin ensimmäinen yritys, sillä Square harrasti projektia varten hieman kilpakalastelua.
Final Fantasy Tacticsin tarina alkaa paljon kauempaa kuin sen vuoden 1997 julkaisusta. Jo vuonna 1993 Final Fantasy -sarjan isä, Hironobu Sakaguchi, visioi pelisarjaan taktiikkapeliä, koska oli itse fanittanut sen tyylisiä pelejä jo pitkään. Sakaguchin kädet olivat kuitenkin niin täynnä pääsarjan pelien kanssa, ettei hän koskaan saanut projektia aloitettua. Mikä olisikaan parempi ratkaisu ongelmaan kuin palkata kilpailijalta kehitystiimi, jolla oli runsaasti kokemusta tämän tyylisistä peleistä?
Juuri näin Square myös teki, sillä firma houkutteli Yasumi Matsunon jättämään entisen työpaikkansa ja hyppäämään roolipelijätin leipiin. Matsuno oli tiimeineen kehittänyt Ogre Battle -pelisarjan, jonka tuorein osa, Tactics Orgre: Let Us Cling Together, oli julkaistu juuri ennen maisemanvaihdosta. Matsuno toi mukanaan useita entisen tiiminsä avainkehittäjiä, jotka tuntuivat olevan päätöksestään hyvillä mielin, sillä he kuvailivat Squarea paljon Quest Corporationia avoinmielisemmäksi työympäristöksi, jossa projektin kaikki jäsenet saivat tuoda omia ideoitaan ja ajatuksiaan peleihinsä.
Enemmän taktiikkapelejä pelanneet tietävät varmasti, että Final Fantasy Tactics ja Ogre Battle -sarja ovat monilta osin hyvin erilaisia pelejä. Tämä ei ole sattumaa, vaan tietoinen valinta. Matsuno oli jo pitkään halunnut kehittää taktiikkapelin, joka olisi helposti lähestyttävä ja viihdyttävä.
Suunnitelma sopi hyvin myös Squarelle, sillä Final Fantasy -nimi toi mukanaan paljon huomiota ja odotuksia, joten sitä kantava taktiikkapeli saisi mielellään olla sellainen, että suuri yleisökin voisi viihtyä sen parissa. Tavoite oli kunnianhimoinen, mutta Matsuno tiimeineen onnistui siinä erinomaisen hyvin. Final Fantasy Tactics on yksi historian lähestyttävimmistä taktiikkapeleistä samalla kuitenkaan uhraamatta syvyyttä tai monipuolisuutta.
Pelaaja ohjastaa nuorta ritaria, joka joutuu keskelle poliittista mullistusta. Kuinkas muuten, kun kyse on Matsunon pelistä. Ympärille kertyy pin muitakin seikkailijoita ja onnenonkijoita, joiden historian unohtamista saavutuksista Leijonien sodassa peli sitten kertoo. Kuten jo tämän kuvauksen perusteella voi ehkä arvailla, hahmojen kehitys on pelissä merkittävässä roolissa. Final Fantasy V:n hengessä pelistä löytyy monipuolinen ammattijärjestelmä, jonka avulla hahmot voivat vaihtaa hahmoluokkaansa, oppia uusia kykyjä, tuoda vanhoja mukanaan ja näin kehittyä monipuolisiksi tappokoneiksi.
Taistelut itse käydään kolmiuloitteisilla taistelukentillä, jotka muistuttavat pienen kokonsa, perspektiivinsä ja tyylinsä ansiosta dioraamoja. Taiteellinen tyyli oli alunperin teknisten vaatimusten sanelema ratkaisu. Kehitystiimi halusi, että PlayStation pyörittäisi peliä pehmeällä 60 FPS:n ruudunpäivitysnopeudella, koska pelaajat odottivat sitä Squaren peleiltä. Suuremmat pelialueet olisivat vaatineet liikaa optimointia, joten onnekkaasti tiimi päätyi ratkaisuun, joka on sittemmin saanut paljon ylistystä pelin faneilta.
Eikä niitä faneja todellakaan puutu. Final Fantasy Tactics myi pelkästään Japanissa yli 1,2 miljoonaa kopiota ensimmäisen vuotensa aikana ja löysi maailmanlaajuisesti pitkälti yli kahden miljoonan pelaajan yleisön. Sittemmin suosio on vain kasvanut ja nykyään Final Fantasy Tacticsia pidetään yhtenä pelihistorian parhaista peleistä. Tämä ei jäänyt Squarelta huomaamatta, sillä Matsuno tiimeineen palasi Ivalicen maailmaan uudelleen Vagrant Storyn, Final Fantasy Tactics Advancen ja Final Fantasy XII:n myötä.
Kovaa suosiota nauttiva Final Fantasy XIV -massiivimoninpelikin sai omat Matsunon kirjoittamat tarinansa, joista yhdessä palattiin takaisin Ivaliceen raidien ja seikkailujen myötä. Hauskasti Final Fantasy XIV:n “Return to Ivalice” -tarina tarjoili vaihtoehtoisen version Tacticsin tarinasta, joka Matsunon mukaan perustui pelaajien vääriin tulkintoihin pelin tarinan merkityksestä ja päätöksestä.
Nykyään Final Fantasy Tactics on pelattavissa emulaattorien ja harvinaisen originaaliversion ohella PSP:llä ja mobiililaitteilla kiitos mainion Final Fantasy Tactics: The War of the Lions -uusintaversion myötä. Mutta Tactics Ogre -uudelleenjulkaisun ja Triangle Strategyn myötä taktiikkapelit ovat taas nostaneet päätään ja profiiliaan siinä määrin, että ehkä aika olisi taas kypsä Final Fantasy Tacticsille. Vaikka Matsuno onkin jo vuosia sitten lähtenyt Squarelta, välit hänen uuden firmansa ja roolipelijätin välillä ovat selvästi aika hyvät, joten kenties alkuperäinen tiimi voisi vielä kerran palata Ivaliceen.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.