Retrostelussa Forbidden Forest – Kukapa nyt yöuniaan kaipaisi?

Lehtoselle iski inspiraatio, minkä seurauksena tämän sunnuntain retrostelussa on Paul Normanin kehittämä C64/Atari-peli Forbidden Forest.

26.11.2017 07:59

Alustat: C64, Atari
Kehittäjä: Paul Norman
Julkaisija: Cosmi Corporation

Kukapa nyt yöuniaan kaipaisi?

En ole koskaan ollut se maailman urhein peluri, vaan perinteisesti kartan kauhupelejä kuin kissa kylpyammetta. Muistan myös tarkalleen, mistä kaikki sai alkunsa. Ensimmäinen peli, joka vei yöuneni oli Commodore 64:n Forbidden Forest.

Kaverin luona pelattu C64-klassikko teki minuun välittömän vaikutuksen. Pelin grafiikka oli todella alkukantaista, mikä antoi tietenkin mielikuvitukselle vallan jyllätä kunnolla. Samaan aikaan kotistereoista mylvi ahdistava soundtrack, joka sai sydämen hakkaamaan – ja saa muuten vieläkin.

Peli itsessään on hämmentävä. Pelaaja on jousimies, joka jostain syystä on saapunut kiellettyyn metsään. Kimppuun puskee jos jonkinlaisia vihollisia, joita pitäisi sitten ammuskella. Suurin vastus löytyy kuitenkin käsistä, sillä kontrollit eivät ole hirveän loogiset. Jousen tähtääminen on hidasta eikä aikaa tai tilaa tunnu koskaan olevan tarpeeksi.

Turhauttavasti usein olevinaan suoraan viholliseen tähdätty nuoli lentää harmittomasti ohi, mikä tekee pelaamisesta melkoista arpomista. Mihin hittoon tätäkin vihollista muka pitäisi ampua, että osuu? Ai tuohon paikkaan, johon osuin jo kuusi kertaa ilman tulosta? Tämä selvä.

Kontrollien kanssa kyllä kestää elää, sillä peli ei ole 34 vuoden aikana hukannut tehoaan. Paul Norman on saanut aikaan pienoisia ihmeitä, sillä nykysilmin tarkasteltuna ne alkeelliset grafiikat ovat itse asiassa aika hyvät. Metsä tuntuu pelottavalta ja ahdistavalta paikalta, jousimies on yllättävän hyvin animoitu – siis olosuhteet huomioiden – ja se äänimaailma… voi pojat! Wizard of Worin ohella Forbidden Forest on niitä C64-pelejä, joiden kanssa tekee vain mieli vääntää stereoihin lisää volyymiä, jotta jokaisesta brutaalista nuotista pääsisi nauttimaan täysillä.

Vaikka nyt aikuisiällä pelattuna Forbidden Forest ei vienytkään yöunia, ymmärrän kyllä edelleen hyvin, miksi peli tehosi minuun niin hyvin ja toi uniini minua raatelevia hämähäkkejä ja varjoista vaanivia aaveita. Kyseessä on vähemmän tunnettu C64-klassikko, joka sai myöhemmin myös asiallisen jatko-osan, Beyond the Forbidden Forest. Ehkä tutustumme siihen tulevaisuudessa, mutta sitä odotellessa itse kunkin kannattaa heittää emulaattori tulille ja lähteä kiellettyyn metsään.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä uudistuneessa Pelaajalehti.comissa joka sunnuntai!.

Lisää luettavaa