Grand Theft Auto
Kehittäjä: DMA Design
Julkaisija: Take-Two Interactive
Julkaisu: lokakuu 1997
Alustat: PC, PlayStation, Game Boy Color
Ennen vuotta 1997 pikkuinen DMA Design tunnettiin lähinnä Lemmings-peleistään, sekä Super Nintendon mainiosta Unirallysta. Lokakuussa kirjoitettiin pelihistoriaa, kun tiimi julkaisi Grand Theft Auton. Toisin kuin nykyään, tapahtumaa ei hirmuisesti noteerattu, eikä arvostelumenestystkään ollut kovin kummoinen. Pelin vaikutukset kuitenkin tuntuvat vielä tänä päivänäkin.
Muistan itse vielä hyvin tarkkaan, missä pelasin ensimmäistä kertaa Grand Theft Autoa. Kuten meillä tuolloin oli tapana, pidimme kaverini ja tämän serkun kanssa pieniä LAN-pippaloita vanhempieni keittiössä. Jollain oli kovalevyllään Grand Theft Auto, jota hän ei itsekään ollut vielä ehtinyt testaamaan. 15 minuutin päästä seisoimme jo kaikki jonkun koneen ympärillä tuijottamassa ruudulla hirmuista väkivallan orgiaa.
Nykysilmin tarkasteltuna Grand Theft Auto on melkoinen paske. Se näyttää rujolta kuin mikä, eikä pelissä ole vielä kuin hienoisia vihjeitä tulevasta Rockstar-huumorista. Sen tilalla on kunnon alatyylin kieltä ja rivoutta, mutta paistaa se päivä välillä risukasaankin. Muistan elävästi, miten joku onnistui päräyttämään varastamallaan bussilla kadulla kiertelevän Hare Krishna -letkan yli, jolloin ruudulle paukahti suuri ”GOURANGA!”-teksti. Olimme myytyjä ykkösellä.
Pelaaminen jatkui säännöllisesti ja aktiivisesti kuukausien ajan. Joskus jaksoimme suorittaa pelin tehtäviä, jotka olivat suurilta linjauksiltaan samanlaisia kuin nykyäänkin, vaikka pelin runko olikin erilainen. Oletettavasti laitteistorajoituksista johtuen Grand Theft Auto oli jaettu kolmeen isompaan lukuun, joissa vierailtiin Liberty Cityssä, Vice Cityssä ja San Andreaksessa. Kaupunkien välillä ei voinut liikkua, vaan valinta tehtiin päävalikosta samalla kun valittiin, mitä tehtäväkokonaisuutta halusi pelata.
Sitten varasteltiin autoja, asennettiin poliisipäällikön autoon autopommeja ja niin edelleen. Tehtävät olivat yksinkertaisia, eivätkä suoraan sanoen kovin hauskoja. Paljon viihdyttävämpää oli vain riehua ja aiheuttaa pahennusta.
Koska vuonna 1997 kukaan ei ollut vielä keksinyt myydä huijauskoodeja mikromaksuja vastaan, Grand Theft Auto tietenkin sisälsi vinon pinon koodeja, joilla sai itselleen vaikka kaikki aseet ja loppumattomat elämät. Vakioviihdettä oli hankkia itselleen sinko ja sitten vain katsoa, kauanko pystyi säilymään hengissä alati kasvavan poliisipaineen uhkaamana. Sama juttu on muuten edelleen vakioviihdettäni joka ikisessä Grand Theft Autossa.
Grand Theft Autoa kehitettiin Race’n’Chase-prototyyppinimellä, ja alkuperäisissä visioissa se oli nopeatempoinen ajopeli, jossa kaahattiin karkuun poliiseilta laista piittaamatta. Kenties tästä johtuen peli keskittyy lopullisessa muodossaankin enimmäkseen autojen ympärille. Jalankin voi liikkua, mutta se tuntui aina kömpelöltä sivujutulta.
Nykyään Grand Theft Auto alkaa olla jo hieman hankala tapaus pelata. Huomasin itse omistavani ihan laillisen kopion pelistä Steamissa, mutta sen pelaaminen olikin sitten hankalampaa. Kukaan ei ole nimittäin jaksanut kamalasti huolehtia siitä, että peli olisi hirveän yhteensopiva modernien tietokoneiden kanssa.
Eipä silti, että tässä kamalasti menettäisi, sillä aika ei ole ollut Grand Theft Autoa kohtaan kiltti. Se näyttää karulta, on kiikkerä pelata ja kärsii lukuisista ongelmista. Aikanaan harvinainen roima väkivalta kuitenkin riitti nostamaan pelin myyntilistoille sen verran hyvin, että jatko-osia saatiin markkinoille.
Grand Theft Auton maailmanvalloitusta saatiin odottaa vuoteen 2001 asti, mutta se on toisen päivän juttu.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä Pelaajalehti.comissa joka lauantai!
