Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

21.03.2020 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
30
Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä mies voisi seuraavaksi ottaa retrosteluun!

Half-Life 2 on kenties historian yliarvostetuin peli. Se nauttii vielä nykyään hämmentävän korkeaa arvostusta, ja lisäksi sen merkitystä ja vaikutusvaltaa pelaamisen historiassa yliarvostetaan suunnattomasti.

Ennen kuin mellakoiva faniporukka polttaa Pelaaja.fin maan tasalle ja ajaa minut maanpakoon, antakaa minun perustella väitteeni. En välttämättä onnistu muuttamaan niillä kenenkään mieltä, mutta ehkä joku ainakin ymmärtää, miksi esitän näin kummallisia väitteitä.

Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Valven vuonna 2004 julkaisema Half-Life 2 on yleisen mielipiteen mukaan eräs pelihistorian parhaista ja merkittävimmistä peleistä. Henkilökohtaisesti olen eri mieltä molempien näiden väitteiden kanssa. Ilmestyessään Half-Life 2 oli kyllä vaikuttava peli. Se yhdisteli vielä vuosituhannen alussa ensimmäisen persoonan räiskintäpeleissä verrattain harvinaista tarinankerrontaa uudenlaisiin teknologioihin kuten simuloituun fysiikkaan, sekä aikanaan todella vaikuttavaan vihollisten tekoälyyn.

Kuten pelaamisen maailmassa on tapana, nämä paikkansapitävät lähtökohdat on sittemmin paisuteltu aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Vielä nykyäänkin Steamin foorumeilla vierailemalla voi nähdä ihmisiä, jotka vuonna 2020 julistavat, että Half-Life 2:ssa on paras pelitarina ikinä. Ilkeämpi mies voisi kysyä, että ”mikä tarina”, mutta itse en toki lähde tälle tielle.

Aika oli selvästi kullannut minunkin muistoni, sillä kun palasin pelaamaan Half-Life 2:n läpi ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen tätä juttua varten, yllätyin siitä, miten vähän tarinaa pelissä lopulta oli. Toki muistin ne tarinan huippukohdat – kuten ahdistavan ja jännittävän Ravenholmin kaupungin – mutta yleisesti Half-Life 2 tuntui kuin tarinan luurangolta. Yhden virkkeen persoonallisuuksilla varustetut hahmot pitävät pelaajalle vuorotellen lyhyitä puheita, sitten on aika juosta läpi harmaiden tunneleiden kohti seuraavaa puhepaikkaa.

Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Jos ollaan ihan rehellisiä, Half-Life 2 ei myöskään ollut ihan niin merkittävä tarinapioneeri kuin voisi kuvitella, sillä tarinalla varustettuja ja siihen suuresti nojaavia räiskintäpelejä oli nähty jo useita. Esimerkiksi No One Lives Forever -pelejä oli julkaistu jo kaksi Half-Life 2:n ilmestymiseen mennessä.

Myös ne muut Half-Life 2:n suuret myyntiargumentit – vihollisten tekoäly ja fysiikalla leikkiminen – ovat nykyperspektiivistä paljon vähemmän vaikuttavia. Sen myönnän, että vuonna 2004 fysiikkalelut, kuten moneen muuhunkin peliin sittemmin kopioitu painovoimapyssy – fysiikkalelu, jolla pystyi sieppaamaan ja heittelemään esineitä pelin maailmassa – olivat siisti ja uudenlainen juttu. Fysiikkapyssyllä leikkiminen oli edelleen todella hauskaa, ja miksi muka ei olisi? Jos ei pysty repimään viihdettä siitä, että murhaa zombeja ampumalla metrin kokoisia sirkkelinteriä niiden torsojen läpi, on itsekin kuollut.

Silti: jälleen rehellisyyden nimissä on todettava, että Half-Life 2:n fysiikat ovat todella alkeelliset. Monet pelin puzzleista ovat kankeita ja kömpelöitä, koska fysiikat eivät toimi aivan kuten voisi olettaa ja ilmeisesti Combine-sotilaat ammuskelevat noin 80 kiloa painavia luoteja, koska ammusten osumat heittelevät Gordon Freemania ympäriinsä kuin muovipussia hirmumyrskyssä.

Vihollisten tekoäly ei myöskään vakuuttanut, enkä muista sen vakuuttaneen minua suunnattomasti myöskään vuonna 2004. Ne vaikuttavimmat hetket ovat ennakkoon tiukasti skriptattuja, eikä ”viholliset osaavat huutaa ’kranaatti’ ja juosta karkuun räjähteiltä” ole mitään maatamullistavaa kamaa.

Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Väitänkö siis, että Half-Life 2 on täyttä roskaa? En suinkaan. Pelasin pelin tosiaan läpi ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen ja yllätyin myös siitä, miten toimiva kokonaisuus se edelleen on. Ajan hammas on nakertanut sitä pahasti muutamista kohdista, mutta pelaaminen oli silti ihan kivaa. Se ei ole huono saavutus peligenressä, joka nojaa vahvasti teknologiseen loistoon ja kikkailuun – teknologia kun on kehittynyt valtavasti viimeisten 16 vuoden aikana.

Mutta en allekirjoita väitettä siitä, että Half-Life 2 olisi historian parhaita pelejä, tai edes mitenkään maatamullistavan vallankumouksellinen. Sen kaikki elementit olivat vuonna 2004 jo pelinkehittäjien työkalupakeissa ja miltei kaikkien elementtien kohdalla ne todelliset pioneerit löytyvät jostain aivan muualta.

Tämän kaiken jälkeen voi olla hieman yllättävää kun sanon, että Half-Life 2 oli kaikesta huolimatta merkittävä peli yhdestä suuresta syystä: se oli valtavan kunnianhimoinen teos. Kaikki elementit olivat todellakin muualta tuttuja, mutta aniharva peli oli yrittänyt yhdistää ne kaikki samaan pakettiin. Muut FPS-pelit olivat sisältäneet tarinaa, jopa parempaa tarinaa, mutta Valve oli silti rohkea yrittäessään kertoa koko tarinan pelihahmon perspektiivistä. Ei välianimaatioita, ei elokuvamaista kamera-ajoa, vaan immersiota.

Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Juuri tämä kunnianhimoisuus on myös syy sille, miksi Half-Life 2 vaikuttaa vuoden 2020 perspektiivistä niin pliisulta peliltä. Tekniikka ei yksinkertaisesti ollut vuonna 2004 sillä tasolla, mitä Half-Life 2 olisi vaatinut. Valve on itse palannut päivittämään peliin parempia heijastuksia, vesiefektejä ja muuta kivaa vuosien varrella, mutta pinnan alta paistavat silti esimerkiksi fysiikkaefektit, jotka täytyi saada pyörimään vuoden 2004 rupuraudalla.

Mielipiteeni voisi siis tiivistää ehkä näin: olen kiitollinen siitä, että Valve julkaisi Half-Life 2:n ja se on mielestäni hyvä ja pelaamisen arvoinen peli. Sille on myös paikkansa pelaamisen historiankirjoissa. Mutta jos joku vuonna 2020 oikeasti väittää, että Half-Life 2 on yksi maailman parhaista peleistä, se kertoo mielestäni lähinnä siitä, että väittäjä ei ole ehkä pelannut hirveän monta muuta peliä.

Kommentit

Käyttäjän mur72 kuva
mur72

Ehkä tässä hieman pelimaut vaikuttavat. Minulle Systemshock2 ja Deus Ex olivat huomattavasti parempia pelejä kuin HL1 ja HL2. Puhtaista räiskinnöistä ensimmäinen Unreal taitaa olla ainut joka on oikeasti kolahtanut tosi kovaa.

Käyttäjän Balnazzard kuva
Balnazzard
Lainaus mur72

Ehkä tässä hieman pelimaut vaikuttavat. Minulle Systemshock2 ja Deus Ex olivat huomattavasti parempia pelejä kuin HL1 ja HL2. Puhtaista räiskinnöistä ensimmäinen Unreal taitaa olla ainut joka on oikeasti kolahtanut tosi kovaa.

Jännä miten taas omalla kohdalla System Shockit, Deus Ex ja Unreal jäivät aikoinaan täysin välistä (enkä ainuttakaan Quakea ole myöskään pelannut) 😄. Ja vaikka vanhempia pelejä onkin tässä viimeisen 12 vuoden ajan tullut pelattua mitä aikoinaan tuli missattua (GTAt, Diablot, Baldurs Gatet, Thiefit jne.), niin edelleen nuo kyseiset pelit on kokematta. System Shockit tulee varmaan pelattua jos/kun nuo remaket joskus valmistuvat, mutta alkuperäisen Deus Exin taidan jättää väliin ja hypätä suoraan näihin kahteen uudempaan peliin, jotka nekin on vielä kokematta.

Käyttäjän Kornholic kuva
Kornholic

Half-Life 2:ssa aseet ja niillä ampuminen tuntuu erittäin ei-miltään. FPS-pelissä tämä on erittäin vakava ongelma. HF2 oli ilmestyessään tylsä, enkä ole saanut sitä tähän päiväänkään mennessä pelattua läpi useista yrityksistä huolimatta. Yritetty on sekä PC:llä että PS3:n Orange Boxilla. Jos Valve porttaa current gen/next gen -konsoleille, voisin harkita läpäisyä vielä kerran ihan kulttuurisyistäkin.

Käyttäjän rautahuilu kuva
rautahuilu

Osallistutaas HL2 hakkaamiseen
Ei ehkä niin mullistava kuin osa väittää hyvä mutta väittäisin että on ehkä jopa turhan tarkkaan hiottu vaikeus ja etenemistahti joka alkaa kyllästyttämään.
Väittäisin että far cry, doom 3 ja HL2 ovat vuoden pyhä kolminaisuus jos teknologiasta puhutaan eikä yhtä voi nostaa muiden yli.

Käyttäjän Ananaz kuva
Ananaz

"Ovatko Pelaaja.fi:n kävijämäärät niin pahasti laskussa, että täytyy turvautua näin laiskaan klikkiotsikointiin ja väsyneeseen provosointiin? Lue lisää..."

"Yliarvostettu" on lähtökohtaisesti niin typerä käsite, että tälläisen artikkelin yhteydessä sen näkeminen aiheuttaa silkkaa myötähäpeää.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski
Lainaus mur72

Ehkä tässä hieman pelimaut vaikuttavat. Minulle Systemshock2 ja Deus Ex olivat huomattavasti parempia pelejä kuin HL1 ja HL2. Puhtaista räiskinnöistä ensimmäinen Unreal taitaa olla ainut joka on oikeasti kolahtanut tosi kovaa.

System Shock 2 ja Deus Ex ovat kumminkin hyvin erilaisia pelejä, eikä kumpikaan mene ainakaan ihan puhtaasti pelkän räiskinnän kategoriaan. Sen verran olen molempia pelannut, että ei ne räiskintänsä puolesta olekaan mitään HL2:n veroista. Niiden viehätys onkin niiden muissa ansioissa.

Lainaus rautahuilu

Osallistutaas HL2 hakkaamiseen
Ei ehkä niin mullistava kuin osa väittää hyvä mutta väittäisin että on ehkä jopa turhan tarkkaan hiottu vaikeus ja etenemistahti joka alkaa kyllästyttämään.
Väittäisin että far cry, doom 3 ja HL2 ovat vuoden pyhä kolminaisuus jos teknologiasta puhutaan eikä yhtä voi nostaa muiden yli.

Far Cry, kuten myös Crysis myöhemmin kaatui omalla kohdalla siihen hirviöiden ilmaantumiseen taistelutantereelle. Siihen asti peliä voisi varmaan kehuakin aikansa parhaaksi räiskinnäksi tuntumaltaan. Aseissa oli potkua ja etenemisessä mukavasti vapautta valita oma lähestymistapa, mutta kun loppupuoli oli minulle täyttä tervanjuontia, jota ei jaksanut vetää edes läpi asti, niin en sanoisi, että peli on kokonaisuutena HL2:n veroinen.

Doom 3:a en ole pelannut, joten siitä en voi sanoa varsinaisesti mitään. Teknisenä saavutuksena se on kai merkittävä, mutta pelillisistä ansioista olen kuullut vähän vähemmän kiitosta.

Käyttäjän Balnazzard kuva
Balnazzard
Lainaus Ananaz

"Ovatko Pelaaja.fi:n kävijämäärät niin pahasti laskussa, että täytyy turvautua näin laiskaan klikkiotsikointiin ja väsyneeseen provosointiin?

No ainakin saatiin jotain keskustelua tännekkin 😄. Valitettavan hiljaista täällä yleensä on ja aina vain samat muutama vakionaamaa kommentoimassa.

Jokatapauksessa onhan meistä jokaisella mielipide asiaan kuin asiaan siitä mikä on yliarvostettua. Jos vain asian osaa jollain tavalla perustella niin eihän tuossa mitään väärää ole tuoda oma mielipide esiin.

Kun niinkin arvostetusta ja monta vuoden/kaikkien aikojen peli tittelin voittanutta pelistä on kysymys niin sanomattakin on selvää että monien mielestä Half Life 2:n hehkutus on täysin ylimitoitettua.

Itse siis en tuota Lehtosen mielipidettä täysin allekirjoita koska HL2 oli kuitenkin kiistatta oman aikansa parhaimpia pelejä, mutta toisaalta kuten todettu itse koen samoin Bioshockin olevan helvatan yliarvostettu, koska monet vieläkin jaksavat hehkuttaa sitä yhtenä kaikkien aikojen merkkiteoksista Half Life 2n tapaan.

Jokaisella meillä on eriävä näkemys näihin ja mielipiteet sallittakoon. Hyvin mielestäni Lehtonen onnistui oman näkemyksensä perustelemaan, samoin kuin aiemmin WoW: Classicin kohdalla mistä monet taisivat tulla antamaan negatiivista palautetta kun kehtasi mennä väittämään että Classic oli aikansa elänyt jota "et halua pelata v.2019".

Käyttäjän Balnazzard kuva
Balnazzard
Lainaus

Far Cry, kuten myös Crysis myöhemmin kaatui omalla kohdalla siihen hirviöiden ilmaantumiseen taistelutantereelle. Siihen asti peliä voisi varmaan kehuakin aikansa parhaaksi räiskinnäksi tuntumaltaan. Aseissa oli potkua ja etenemisessä mukavasti vapautta valita oma lähestymistapa, mutta kun loppupuoli oli minulle täyttä tervanjuontia, jota ei jaksanut vetää edes läpi asti, niin en sanoisi, että peli on kokonaisuutena HL2:n veroinen.

Doom 3:a en ole pelannut, joten siitä en voi sanoa varsinaisesti mitään. Teknisenä saavutuksena se on kai merkittävä, mutta pelillisistä ansioista olen kuullut vähän vähemmän kiitosta

Ymmärrän kyllä että monilla Far Cryn viehätys kaatui kun ylikestävät mutantit astuivat kuvioon, mutta toisaalta itselleni peli olisi tuntunut todella tylsältä jos palkkasotilaisiin lisäksi ei muita vihollisia pelissä olisi ollut. Kun mutantit etenkin vaikeammilla tasoilla olivat vielä varsin tappavia vastustajia niin kyllähän vastaan tappeleminen tai mahdollisuuksien mukaan väistäminen toivat pelin toiselle puolikkaalle aivan omanlaisensa tunnelman. Eli itse en tuota nähnyt huonona asiana ollenkaan.

Doom 3 tosiaan loisti aikansa parhailla varjo/valo efekteillä ja oli tunnelmansa puolesta kenties vakuuttavin, mutta kenttäsuunnittelussa Far Cry ja Halffis 2 hakkasivat sen mennen tullen ja toki nykyisten Doom pelien fanit sanovat että Doom 3 oli liian hidastempoinen ja liiaksi "jump scare" kauhuun nojaava peli.

Tosiaan haluaisin näiden rinnalle nostaa v.2004 räiskintävuodesta tietenkin Halo 2:n jonka vahvuudet taas olivat (ainakin omasta mielestä) tarinankerronnassa cliffhanger lopusta huolimatta ja tietysti myös moninpelissä.

Yksinpelin puolella Half-Life 2 oli kuitenkin kenties kokonaisuutena näistä se paras.

Käyttäjän Turbomuna kuva
Turbomuna

@Haerski, yleensä äijältä tulee analyyttisiä ja loppuun mietittyjä puheenvuoroja, mutta nyt taidat suoltaa tekstiä vähän turhankin paljon tunnepohjalta. Lehtosen teksti oli mielestäni ihan asiallinen, ja hänen esittämänsä mielipiteet ovat hyvin perusteltuja. Se, että joku kritisoi sattumoisin sinulle rakasta peliä ei ole mitenkään henkilökohtainen hyökkäys sinua vastaan, eikä tästä pidä loukkaantua. Mielestäni on hiukan lapsellista leimata Pelaaja roskamediaksi heti jos toimittajan mieltymykset eroavat sinun mieltymysten kanssa.

Käyttäjän ripulisaasta kuva
ripulisaasta
Lainaus

Mutta jos joku vuonna 2020 oikeasti väittää, että Half-Life 2 on yksi maailman parhaista peleistä, se kertoo mielestäni lähinnä siitä, että väittäjä ei ole ehkä pelannut hirveän monta muuta peliä.

Nää on taas näitä aivopieruja, joiden jälkeen ei kyllä lehden tilauksen lopettaminen ole paljoa kaduttanut. Aika ulalla saa olla toimittaja, jos tällaista kirjoittaa naama vakavana - ja aivan se ja sama mitä mieltä on HL2:sta, se ei tähän enää edes liity.

Nostoja