Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

21.03.2020 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
30
Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä mies voisi seuraavaksi ottaa retrosteluun!

Half-Life 2 on kenties historian yliarvostetuin peli. Se nauttii vielä nykyään hämmentävän korkeaa arvostusta, ja lisäksi sen merkitystä ja vaikutusvaltaa pelaamisen historiassa yliarvostetaan suunnattomasti.

Ennen kuin mellakoiva faniporukka polttaa Pelaaja.fin maan tasalle ja ajaa minut maanpakoon, antakaa minun perustella väitteeni. En välttämättä onnistu muuttamaan niillä kenenkään mieltä, mutta ehkä joku ainakin ymmärtää, miksi esitän näin kummallisia väitteitä.

Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Valven vuonna 2004 julkaisema Half-Life 2 on yleisen mielipiteen mukaan eräs pelihistorian parhaista ja merkittävimmistä peleistä. Henkilökohtaisesti olen eri mieltä molempien näiden väitteiden kanssa. Ilmestyessään Half-Life 2 oli kyllä vaikuttava peli. Se yhdisteli vielä vuosituhannen alussa ensimmäisen persoonan räiskintäpeleissä verrattain harvinaista tarinankerrontaa uudenlaisiin teknologioihin kuten simuloituun fysiikkaan, sekä aikanaan todella vaikuttavaan vihollisten tekoälyyn.

Kuten pelaamisen maailmassa on tapana, nämä paikkansapitävät lähtökohdat on sittemmin paisuteltu aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Vielä nykyäänkin Steamin foorumeilla vierailemalla voi nähdä ihmisiä, jotka vuonna 2020 julistavat, että Half-Life 2:ssa on paras pelitarina ikinä. Ilkeämpi mies voisi kysyä, että ”mikä tarina”, mutta itse en toki lähde tälle tielle.

Aika oli selvästi kullannut minunkin muistoni, sillä kun palasin pelaamaan Half-Life 2:n läpi ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen tätä juttua varten, yllätyin siitä, miten vähän tarinaa pelissä lopulta oli. Toki muistin ne tarinan huippukohdat – kuten ahdistavan ja jännittävän Ravenholmin kaupungin – mutta yleisesti Half-Life 2 tuntui kuin tarinan luurangolta. Yhden virkkeen persoonallisuuksilla varustetut hahmot pitävät pelaajalle vuorotellen lyhyitä puheita, sitten on aika juosta läpi harmaiden tunneleiden kohti seuraavaa puhepaikkaa.

Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Jos ollaan ihan rehellisiä, Half-Life 2 ei myöskään ollut ihan niin merkittävä tarinapioneeri kuin voisi kuvitella, sillä tarinalla varustettuja ja siihen suuresti nojaavia räiskintäpelejä oli nähty jo useita. Esimerkiksi No One Lives Forever -pelejä oli julkaistu jo kaksi Half-Life 2:n ilmestymiseen mennessä.

Myös ne muut Half-Life 2:n suuret myyntiargumentit – vihollisten tekoäly ja fysiikalla leikkiminen – ovat nykyperspektiivistä paljon vähemmän vaikuttavia. Sen myönnän, että vuonna 2004 fysiikkalelut, kuten moneen muuhunkin peliin sittemmin kopioitu painovoimapyssy – fysiikkalelu, jolla pystyi sieppaamaan ja heittelemään esineitä pelin maailmassa – olivat siisti ja uudenlainen juttu. Fysiikkapyssyllä leikkiminen oli edelleen todella hauskaa, ja miksi muka ei olisi? Jos ei pysty repimään viihdettä siitä, että murhaa zombeja ampumalla metrin kokoisia sirkkelinteriä niiden torsojen läpi, on itsekin kuollut.

Silti: jälleen rehellisyyden nimissä on todettava, että Half-Life 2:n fysiikat ovat todella alkeelliset. Monet pelin puzzleista ovat kankeita ja kömpelöitä, koska fysiikat eivät toimi aivan kuten voisi olettaa ja ilmeisesti Combine-sotilaat ammuskelevat noin 80 kiloa painavia luoteja, koska ammusten osumat heittelevät Gordon Freemania ympäriinsä kuin muovipussia hirmumyrskyssä.

Vihollisten tekoäly ei myöskään vakuuttanut, enkä muista sen vakuuttaneen minua suunnattomasti myöskään vuonna 2004. Ne vaikuttavimmat hetket ovat ennakkoon tiukasti skriptattuja, eikä ”viholliset osaavat huutaa ’kranaatti’ ja juosta karkuun räjähteiltä” ole mitään maatamullistavaa kamaa.

Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Väitänkö siis, että Half-Life 2 on täyttä roskaa? En suinkaan. Pelasin pelin tosiaan läpi ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen ja yllätyin myös siitä, miten toimiva kokonaisuus se edelleen on. Ajan hammas on nakertanut sitä pahasti muutamista kohdista, mutta pelaaminen oli silti ihan kivaa. Se ei ole huono saavutus peligenressä, joka nojaa vahvasti teknologiseen loistoon ja kikkailuun – teknologia kun on kehittynyt valtavasti viimeisten 16 vuoden aikana.

Mutta en allekirjoita väitettä siitä, että Half-Life 2 olisi historian parhaita pelejä, tai edes mitenkään maatamullistavan vallankumouksellinen. Sen kaikki elementit olivat vuonna 2004 jo pelinkehittäjien työkalupakeissa ja miltei kaikkien elementtien kohdalla ne todelliset pioneerit löytyvät jostain aivan muualta.

Tämän kaiken jälkeen voi olla hieman yllättävää kun sanon, että Half-Life 2 oli kaikesta huolimatta merkittävä peli yhdestä suuresta syystä: se oli valtavan kunnianhimoinen teos. Kaikki elementit olivat todellakin muualta tuttuja, mutta aniharva peli oli yrittänyt yhdistää ne kaikki samaan pakettiin. Muut FPS-pelit olivat sisältäneet tarinaa, jopa parempaa tarinaa, mutta Valve oli silti rohkea yrittäessään kertoa koko tarinan pelihahmon perspektiivistä. Ei välianimaatioita, ei elokuvamaista kamera-ajoa, vaan immersiota.

Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Juuri tämä kunnianhimoisuus on myös syy sille, miksi Half-Life 2 vaikuttaa vuoden 2020 perspektiivistä niin pliisulta peliltä. Tekniikka ei yksinkertaisesti ollut vuonna 2004 sillä tasolla, mitä Half-Life 2 olisi vaatinut. Valve on itse palannut päivittämään peliin parempia heijastuksia, vesiefektejä ja muuta kivaa vuosien varrella, mutta pinnan alta paistavat silti esimerkiksi fysiikkaefektit, jotka täytyi saada pyörimään vuoden 2004 rupuraudalla.

Mielipiteeni voisi siis tiivistää ehkä näin: olen kiitollinen siitä, että Valve julkaisi Half-Life 2:n ja se on mielestäni hyvä ja pelaamisen arvoinen peli. Sille on myös paikkansa pelaamisen historiankirjoissa. Mutta jos joku vuonna 2020 oikeasti väittää, että Half-Life 2 on yksi maailman parhaista peleistä, se kertoo mielestäni lähinnä siitä, että väittäjä ei ole ehkä pelannut hirveän monta muuta peliä.

Kommentit

Käyttäjän Ananaz kuva
Ananaz
Lainaus Balnazzard

Jokatapauksessa onhan meistä jokaisella mielipide asiaan kuin asiaan siitä mikä on yliarvostettua. Jos vain asian osaa jollain tavalla perustella niin eihän tuossa mitään väärää ole tuoda oma mielipide esiin.

Eri mieltä saa ja pitääkin olla, kyse on vain siitä kuinka sen mielipiteensä ilmaisee. Yleinen puhekieli ja satunnaiset sutkautukset jossain foorumeilla ja kommenttipalstoilla on oma asiansa, mutta itse saan syyhyn aina kun näen termiä "yliarvostettu" käytettävän keskustelunavauksena tämän kaltaisessa ns. kriittisessä julkaisussa.

Se on huomiohakuinen ja ylimielinen ilmaisu, jolla kirjoittaja väheksyy konsensusta ja asettaa itsensä ja mielipiteensä lähtökohtaisesti muita korkeammalle. Sitä melkein aina (nytkin!) seuraava "kyllä nyt fanipojat suuttuu, kjeh kjeh.." tuntuu sekin lähinnä raukkamaiselta tavalta vähätellä kirjoitusta vääjäämättä seuraavaa kritiikkiä jo etukäteen.

Selvyyden vuoksi sanottakoon vielä, että minulla ei ole sen suurempaa tunnesidettä Half-Life 2:n, enkä ole koskaan tainnut edes pelata sitä läpi asti, ja sinänsä on aivan sama vaikka kirjoituksen aiheena olisi ollut esimerkiksi FF7, Ocarina of Time tai vaikkapa itselleni rakas MGS2. Pelin ongelmien tiedostaminen ja kritisoiminen on ihan hyväksyttävää, eikä edes niin uutta ja radikaalia kuin artikkelissa yritetään esittää.

"Historian yliarvostetuin" nyt vain on aika... joopa joo.

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus

Yliarvostetuin todellakin. Resident Evil 4 heti perässä hyvänä kakkosena.

Eka Half-life oli sentään hyvä. Tästä kakkosesta en tykännyt edes silloin.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski
Lainaus Turbomuna

@Haerski, yleensä äijältä tulee analyyttisiä ja loppuun mietittyjä puheenvuoroja, mutta nyt taidat suoltaa tekstiä vähän turhankin paljon tunnepohjalta. Lehtosen teksti oli mielestäni ihan asiallinen, ja hänen esittämänsä mielipiteet ovat hyvin perusteltuja. Se, että joku kritisoi sattumoisin sinulle rakasta peliä ei ole mitenkään henkilökohtainen hyökkäys sinua vastaan, eikä tästä pidä loukkaantua. Mielestäni on hiukan lapsellista leimata Pelaaja roskamediaksi heti jos toimittajan mieltymykset eroavat sinun mieltymysten kanssa.

Jos kyse olisi vain Half-Life 2:n kritisoinnista, niin tuskin olisin vaivautunut edes kommentoimaan. Kyllä peli saa minunkin mielestäni paljon ylistystä, jota en allekirjoita. Ei esimerkiksi se tarina ole missään nimessä mikään maata mullistava mestariteos, mutta Lehtonen vain näyttää unohtavan sen, ettei kovin moni pelin faneista näin ole koskaan väittänytkään. Tarinassakin on tosin puolensa: Aika vähilläkin eväillä saa aikaan eläviä hahmoja, joiden kohtaloista aidosti välittää. Se on loppujen lopuksi minulle henkilökohtaisesti pelissä tärkeämpi elementti, kuin ne varsinaiset tarinan kiemurat.

En myöskään leimaa Pelaajaa roskamediaksi. Kaikki tekevät virheitä ja tämä on nyt Pelaajalta ja Lehtoselta yksi sellainen. Nyt lähdettiin avoimesti kommentoimaan ja tulkitsemaan lukijoiden ajatuksia ja esittämään väitteitä siitä mitä näiden päässä liikkuu. Vihjaillaan mm. sillä, että jos Half-Life 2 on mielestäsi yksi maailman parhaita pelejä, niin olet todennäköisesti kokemusmaailmaltasi jotenkin rajoittunut yksilö. Vaikea tuota on oikein lukea minään muuna kuin matalaotsaisena provosointina.

En ole perumassa Pelaajan tilaustani, enkä ala boikotoida Lehtosen kirjoituksia tai pudota häntä pois arvostamieni pelitoimittajien listalta. Annan vain palautetta, kun palautteelle mielestäni on sijaa. Tämäkin artikkeli on 90% ihan käypää tavaraa, mutta näissä parissa kohtaa läikkyy aika pahasti yli.

Käyttäjän Balnazzard kuva
Balnazzard

Kieltämättä tuo Lehtosen viimeinen lause meni kyllä yli...oliko sitten tarkoituksella heitetty provo vai ei, mutta jokatapauksessa olisi tuon voinut jättää kirjoittamatta ja hiettää herjaa/väittää että Half-Life 2:sta ylistävät eivät paljon muita pelejä ole pelanneet.

Käyttäjän kukkomestari kuva
kukkomestari

Kerrassaan mielenkiintoinen keskustelu. Half-lifeja en ole pelaillut, joten en osaa ottaa kantaa siihen, onko yliarvostettu vai ei, mutta keksin kyllä oman henkilökohtaisen vastineen; Final Fantasy VII.

Itselleni ehken kaikkein rakkain peli, jonka olen useasti pelannut läpi, ja uutta remake-versiota odotan kieli pitkällä. Vaikka en ole tyytyväinen kaikkiin ratkaisuihin uusioversion kohdalla (episodipohjainen pilkkominen), niin silti otan pelin avosylin vastaan, koska haluan saada edes pienen palasen sitä tunnelmaa, mikä vallitsi kun lapsena peliä pelasin.
Tunnistan myös mielestäni sen, että tuo FF7 omalla esimerkillään muovasi mahtavan polun muillekin lajityypin peleille, sekä Square-enixin omille teoksille. Ehken FF7 ei myöskään periaatteessa sisältänyt mitään mullistavaa uutta, vaan käytti ihan samoja kikkoja, joita oli nähty muissa peleissä, mutta teki niistä mukiinmenevän kokonaisuuden.
Minulla on edelleen hauskaa, kun palaan teoksen äärelle, ja se on joskus yksinkertaisuudessaan se tärkein kysymys, kun arvioin peliä.

Mutta..... Voinko vakavalla naamalla sanoa esim kahvipöydän äärellä uudelle työkaverilleni, että:
"Hei, kun kerran tykkäät JRPG-peleistä, niin pelaappa FF7, on paras peli ikinä". En pysty siihen. Ajan hammas ei ole kohdellut sitä hyvin kovinkaan monella osa-alueella. Henkilökohtaisesti minulle ehken yksi parhaimpia pelejä ikinä, ja kykenen nauttimaan siitä tänäkin päivänä, mutta kun vakavissaan laitetaan kaikki pelit samaan riviin, ja unohdetaan hetkeksi, että oliko teos nyt aikoinaan mullistava, taikka jotenkin aaa-luokkaa, tai henkilökohtaiset tunnesiteet laitetaan syrjään, ja keskitytään siihen, mitä pelaaminen on tänäpäivänä ja millaisia nykyajan pelit ovat, niin noh..... olen jo ehken puhunut jo tarpeeksi. Sattuu sieluun, kun olen rehellinen minulle itselleni todella tärkeästä pelistä. Sniff.

Ps/EDIT:

Ei mielestäni satuta lehden imagoa tuo artikkelin viimeinen lause. Itselleni nämä verkossa julkaistut fiilistely-artikkelit/videot ovat ihan oma lukunsa, kuten vaikka iltapäivälehdissä välillä "asiallisetkin" toimittajat latovat suorapuheisia artikkeleita "omana itsenään", jotka ovat tavallaan irrallisia lehden yleisistä uutisista ja tavasta kirjoittaa.... tai sitten olen ymmärtänyt jotain väärin, ja vertauskuvassa ei ole päätä eikä häntää, mutta joo.
Toki jos uutiset päättyisivät ihan painetussa lehdessä noihn sanoihin, niin voisivat omatkin kulmakarvani kohota.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

@kukkomestari

En minäkään koskaan menisi suosittelemaan edes Half-Life 2:ta kenellekään, jos en tiedä näillä olevan pelien suhteen minkäänlaista retroharrastuneisuutta. Siinä on silti kyse eri asiasta, kuin pelien parhauksista. Jos operoisimme tämän "kahvipöytätestin" perusteella, niin parhaat pelit pitäisi aina kaivaa ehkä maksimissaan viimeisen kahden vuoden sisältä... paitsi jos kyse on Link to the Pastista. Sitä kehtaa suositella koska vaan, kenelle vaan.

Se mikä artikkelin loppukaneetissa erityisesti loukkaa on ymmärtämättömyys siitä, että loppujen lopuksi "parhaat pelit" on hyvin syvällinen henkilökohtainen kysymys, joka todella harvoin perustuu puhtaasti logiikkaan tai faktoihin. Pelit ovat taidetta siinä missä elokuvatkin. Joskus kokonaisuus onnistuu olemaan jotain enemmän kuin osiensa summa. Miksi pelin parhaus pitäisi perustella jotenkin objektiivisin mittarein, kun ei elokuvienkaan kanssa niin yleensä tarvitse tehdä? Miksi miljoonien ja taas miljoonien ihmisten (ehkä järjetön) tunnereaktio peliä kohtaan on Lehtoselle täysin merkityksetön asia, joka voidaan sivuuttaa noin köykäisellä rationalisaatioilla, joka on lisäksi ilmiselvästi täysin perätön?

---

Ja vielä HL2:n merkittävyydestä vastauksena artikkeliin itseensä: Miten HL2:sta puhuttaessa on unohtunut täysin sen pilotoima Source-engine, jonka pohjalle rakentui aika iso osa 2000-luvun ja vielä 2010-luvun alunkin moninpelikulttuurista? Huikeiden modien määrä oli uskomaton ja niiden päälle Valve tuotti moottorilla omaa laatusisältöään: CS:Source, Team Fortress 2, Portal, Left 4 Dead... HL2:n ansiot pelinä voi kyllä halutessaan kiistää, mutta jos Lehtonen ei tunnista sen merkittävyyttä edes Source-aikakauden alkupisteenä, niin silloin alkaa ehkä olla se arvostuskin katkolla. Ilman HL2:ta tuskin olisi Sourcea ja jo pelkästään siitä syystä peli ansaitsee paikkansa historiankirjoissa.

Entäs HL2:n vaikutus pelikulttuuriin ylipäätään? Varmaan suurin osa sitä pelaamattomistakin tunnistaa hahmot ja maailman välittömästi, koska HL2 on erottamaton osa pelaamisen kulttuuria. Katsoo vaikka vain sitä määrä Garry's Modilla tuotettuja hupivideoita ja meemejä, joita itsekin tuli aikanaan kulutettua... paljonko pelkästään sitä alkeellisesta fysiikkamallinnuksesta on luotu viihdettä tähän maailmaan? Entä se määrä keskustelua ja teorioita pelin maailman ja lähes viitteellisen tarinan ympärillä? Entä ylipäätään se yleisön yleinen rakkaus peliä kohtaan, joka ei ole voinut olla vaikuttamatta lukemattomin lähes huomaamattomin tavoin siihen mitä pelit ja pelaaminen nykyään on? Pelinkehittäjien uusi sukupolvi on kuitenkin kasvanut HL2:n ja sen "jälkeläisten" parissa. Loppujen lopuksi olisi minusta aika pöhköä väittää, etteikö kyseessä olisi yksi pelihistorian merkittävimpiä teoksia. Ei ehkä pelimekaanisesti, mutta kulttuurillisesti.

Olisipa hauska nähdä pelivuosi 2020 ilman Half-Life 2:ta. Väittäisin, että saattaisi Lehtonenkin yllättyä mikä vaikutus tällä "yliarvostetulla" tekeleellä on pelaamiseen ja pelikulttuuriin ylipäätään ollut ja kuinka paljon köyhempiä kaikki olisimme ilman sitä. Pelistä itsestään voi edelleen olla aivan rauhassa eri mieltä, mutta toivottavasti olen tässä kuitenkin kyennyt perustelemaan sen kuinka merkittävästä teoksesta on siitä huolimatta kyse. Ilmiö nimeltä HL2 olisi ansainnut hieman paremmin mietityn retrostelun, koska se on myös niin paljon enenmmän kuin pelkkä peli.

Käyttäjän Topsu1 kuva
Topsu1

Aini jo silloin tuli se mulistava pelisarja joka on Rainbow six pleikkarille kakoselle aika paljon eikä kiinostunut tylsästä half-lifesta, kun ei pystynyt mennää netti räiskimään muita pelaajia. Se mulisti fps peliä, ettei tarvinut yksin olla vaan oli kokoajan kaveri rinnalla. Siinä tarina tilassa. Siinä teille half-life faneeille mietimistä.

Käyttäjän Balnazzard kuva
Balnazzard
Lainaus Topsu1

Aini jo silloin tuli se mulistava pelisarja joka on Rainbow six pleikkarille kakoselle aika paljon eikä kiinostunut tylsästä half-lifesta, kun ei pystynyt mennää netti räiskimään muita pelaajia. Se mulisti fps peliä, ettei tarvinut yksin olla vaan oli kokoajan kaveri rinnalla. Siinä tarina tilassa. Siinä teille half-life faneeille mietimistä.

No olihan toki Rainbow Six aikoinaan myös monella tapaa mullistava peli/sarja, mutta jos pidät Half-Lifea tylsänä, niin se taas kertoo vain enemmän omasta pelimaustasi kuin siitä kuinka merkittäviä pelejä Half-Life ja HL2 todella olivat.

Itse taas en R6:sta koskaan perustanut, mutta en kiistä sitä etteikö etenkin se alkuperäinen v.1998 ilmestynyt peli olisi omalla tavallaan myös vienyt genreä eteenpäin olemalla se ensimmäinen (?) taktinen räiskintä.

Käyttäjän mur72 kuva
mur72
Lainaus Haerski

[quote="mur72"]Ehkä tässä hieman pelimaut vaikuttavat. Minulle Systemshock2 ja Deus Ex olivat huomattavasti parempia pelejä kuin HL1 ja HL2. Puhtaista räiskinnöistä ensimmäinen Unreal taitaa olla ainut joka on oikeasti kolahtanut tosi kovaa.[/quote]

System Shock 2 ja Deus Ex ovat kumminkin hyvin erilaisia pelejä, eikä kumpikaan mene ainakaan ihan puhtaasti pelkän räiskinnän kategoriaan. Sen verran olen molempia pelannut, että ei ne räiskintänsä puolesta olekaan mitään HL2:n veroista. Niiden viehätys onkin niiden muissa ansioissa.

Tätä juuri tarkoitin. Olen pitkän linjan ropeltaja ja wannabegrognardi. UNrealin ensimmäinen osa oli niin visuaalisesti vaikuttava, että siinä ei häirinnyt pelimekaniikan yksinkertaisuus. Jonkun WW2 räiskinnän pitkä yksinpeliosuus on toinen, jota en malttanut laskea sormistani. NOLFille myös kunniamaininta.

Ei Half Lifet huonoja ole. Ykköselle kasi ja kakkoselle seiska. (huom. Pelaajan asteikolla) Eli pelejä, jotka ovat suunnilleen pakollista sivistystä, mutteivat ylitä genrerajoja kiinnostukseltaan minun kohdallani.

ps. Oma top 3 on aika erityyppiä: Morrowind, PS: Torment ja Tie Fighter complete.

Käyttäjän W1sor1 kuva
W1sor1

Toivon, että Miikka Lehtonen lukee nämä kommentit omasta tekstistään. Meinasin ärsyyntyneenä kirjoittaa aikamoista palautetta. Toiset ovat kuitenkin jo kertoneet mikä tässä "jutussa" on pielessä. Koen tekstin provosointina, enkä ole HL sarjan suurimpia faneja. En tiedä tämän julkaisun tarkoitusta mutta tarpeeton teksti joka tapauksessa on. Voin kyllä sanoa, että viimeisin harmitus lehden tilaamisen peruuttamisesta katosi.

Miksi Miikka Lehtonen ylipäätään kirjoittaa pelistä, jonka vaikutuksesta hän ei ymmärrä laisinkaan. Koska jos ymmärtäisi, hän olisi joko muiden mielipahasta iloa saava mulkvisti tai yksinkertaisesti hän ei ymmärrä pelaamisesta yhtään mitään. Ottaen huomioon että Lehtonen on Pelaajan toimituksessa töissä, niin ilmeisesti vastaus on ensimmäinen vaihtoehto…

Miksi tehdä kiusaa HL2 faneille juuri nyt, kun sarja on vihdoin saanut uuden pelin. Erikoista toimintaa.

Nostoja