Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Tämän viikon retrostelussa Half-Life 2, josta Lehtosella on omanlaisensa näkemyksensä!

21.3.2020 08:55

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä mies voisi seuraavaksi ottaa retrosteluun!

Half-Life 2 on kenties historian yliarvostetuin peli. Se nauttii vielä nykyään hämmentävän korkeaa arvostusta, ja lisäksi sen merkitystä ja vaikutusvaltaa pelaamisen historiassa yliarvostetaan suunnattomasti.

Ennen kuin mellakoiva faniporukka polttaa Pelaaja.fin maan tasalle ja ajaa minut maanpakoon, antakaa minun perustella väitteeni. En välttämättä onnistu muuttamaan niillä kenenkään mieltä, mutta ehkä joku ainakin ymmärtää, miksi esitän näin kummallisia väitteitä.

Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Valven vuonna 2004 julkaisema Half-Life 2 on yleisen mielipiteen mukaan eräs pelihistorian parhaista ja merkittävimmistä peleistä. Henkilökohtaisesti olen eri mieltä molempien näiden väitteiden kanssa. Ilmestyessään Half-Life 2 oli kyllä vaikuttava peli. Se yhdisteli vielä vuosituhannen alussa ensimmäisen persoonan räiskintäpeleissä verrattain harvinaista tarinankerrontaa uudenlaisiin teknologioihin kuten simuloituun fysiikkaan, sekä aikanaan todella vaikuttavaan vihollisten tekoälyyn.

Kuten pelaamisen maailmassa on tapana, nämä paikkansapitävät lähtökohdat on sittemmin paisuteltu aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Vielä nykyäänkin Steamin foorumeilla vierailemalla voi nähdä ihmisiä, jotka vuonna 2020 julistavat, että Half-Life 2:ssa on paras pelitarina ikinä. Ilkeämpi mies voisi kysyä, että ”mikä tarina”, mutta itse en toki lähde tälle tielle.

Aika oli selvästi kullannut minunkin muistoni, sillä kun palasin pelaamaan Half-Life 2:n läpi ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen tätä juttua varten, yllätyin siitä, miten vähän tarinaa pelissä lopulta oli. Toki muistin ne tarinan huippukohdat – kuten ahdistavan ja jännittävän Ravenholmin kaupungin – mutta yleisesti Half-Life 2 tuntui kuin tarinan luurangolta. Yhden virkkeen persoonallisuuksilla varustetut hahmot pitävät pelaajalle vuorotellen lyhyitä puheita, sitten on aika juosta läpi harmaiden tunneleiden kohti seuraavaa puhepaikkaa.

Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Jos ollaan ihan rehellisiä, Half-Life 2 ei myöskään ollut ihan niin merkittävä tarinapioneeri kuin voisi kuvitella, sillä tarinalla varustettuja ja siihen suuresti nojaavia räiskintäpelejä oli nähty jo useita. Esimerkiksi No One Lives Forever -pelejä oli julkaistu jo kaksi Half-Life 2:n ilmestymiseen mennessä.

Myös ne muut Half-Life 2:n suuret myyntiargumentit – vihollisten tekoäly ja fysiikalla leikkiminen – ovat nykyperspektiivistä paljon vähemmän vaikuttavia. Sen myönnän, että vuonna 2004 fysiikkalelut, kuten moneen muuhunkin peliin sittemmin kopioitu painovoimapyssy – fysiikkalelu, jolla pystyi sieppaamaan ja heittelemään esineitä pelin maailmassa – olivat siisti ja uudenlainen juttu. Fysiikkapyssyllä leikkiminen oli edelleen todella hauskaa, ja miksi muka ei olisi? Jos ei pysty repimään viihdettä siitä, että murhaa zombeja ampumalla metrin kokoisia sirkkelinteriä niiden torsojen läpi, on itsekin kuollut.

Silti: jälleen rehellisyyden nimissä on todettava, että Half-Life 2:n fysiikat ovat todella alkeelliset. Monet pelin puzzleista ovat kankeita ja kömpelöitä, koska fysiikat eivät toimi aivan kuten voisi olettaa ja ilmeisesti Combine-sotilaat ammuskelevat noin 80 kiloa painavia luoteja, koska ammusten osumat heittelevät Gordon Freemania ympäriinsä kuin muovipussia hirmumyrskyssä.

Vihollisten tekoäly ei myöskään vakuuttanut, enkä muista sen vakuuttaneen minua suunnattomasti myöskään vuonna 2004. Ne vaikuttavimmat hetket ovat ennakkoon tiukasti skriptattuja, eikä ”viholliset osaavat huutaa ’kranaatti’ ja juosta karkuun räjähteiltä” ole mitään maatamullistavaa kamaa.

Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Väitänkö siis, että Half-Life 2 on täyttä roskaa? En suinkaan. Pelasin pelin tosiaan läpi ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen ja yllätyin myös siitä, miten toimiva kokonaisuus se edelleen on. Ajan hammas on nakertanut sitä pahasti muutamista kohdista, mutta pelaaminen oli silti ihan kivaa. Se ei ole huono saavutus peligenressä, joka nojaa vahvasti teknologiseen loistoon ja kikkailuun – teknologia kun on kehittynyt valtavasti viimeisten 16 vuoden aikana.

Mutta en allekirjoita väitettä siitä, että Half-Life 2 olisi historian parhaita pelejä, tai edes mitenkään maatamullistavan vallankumouksellinen. Sen kaikki elementit olivat vuonna 2004 jo pelinkehittäjien työkalupakeissa ja miltei kaikkien elementtien kohdalla ne todelliset pioneerit löytyvät jostain aivan muualta.

Tämän kaiken jälkeen voi olla hieman yllättävää kun sanon, että Half-Life 2 oli kaikesta huolimatta merkittävä peli yhdestä suuresta syystä: se oli valtavan kunnianhimoinen teos. Kaikki elementit olivat todellakin muualta tuttuja, mutta aniharva peli oli yrittänyt yhdistää ne kaikki samaan pakettiin. Muut FPS-pelit olivat sisältäneet tarinaa, jopa parempaa tarinaa, mutta Valve oli silti rohkea yrittäessään kertoa koko tarinan pelihahmon perspektiivistä. Ei välianimaatioita, ei elokuvamaista kamera-ajoa, vaan immersiota.

Retrostelussa Half-Life 2 – historian yliarvostetuin peli

Juuri tämä kunnianhimoisuus on myös syy sille, miksi Half-Life 2 vaikuttaa vuoden 2020 perspektiivistä niin pliisulta peliltä. Tekniikka ei yksinkertaisesti ollut vuonna 2004 sillä tasolla, mitä Half-Life 2 olisi vaatinut. Valve on itse palannut päivittämään peliin parempia heijastuksia, vesiefektejä ja muuta kivaa vuosien varrella, mutta pinnan alta paistavat silti esimerkiksi fysiikkaefektit, jotka täytyi saada pyörimään vuoden 2004 rupuraudalla.

Mielipiteeni voisi siis tiivistää ehkä näin: olen kiitollinen siitä, että Valve julkaisi Half-Life 2:n ja se on mielestäni hyvä ja pelaamisen arvoinen peli. Sille on myös paikkansa pelaamisen historiankirjoissa. Mutta jos joku vuonna 2020 oikeasti väittää, että Half-Life 2 on yksi maailman parhaista peleistä, se kertoo mielestäni lähinnä siitä, että väittäjä ei ole ehkä pelannut hirveän monta muuta peliä.

Lisää luettavaa