Harvester on aivan uskomattoman hämärä peli, ei siitä pääse mihinkään. Se onkin sitten kiinnostavampi kysymys, onko se hämäryys hyvä vai huono juttu. Itse kallistuisin enemmän jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen, mutta eri mieltäkin saa olla. Mutta kelataanpa ensin hieman taaksepäin.
Vuonna 1996 julkaistu Harvester näyttää aikansa tyypilliseltä seikkailupeliltä. Se otti kaiken irti useista CD-levyistä ja niiden tarjoamasta tallennustilasta, sillä peli on ladattu täyteen digitoitua puhetta, oikeista näyttelijöistä digitoituja hahmoja, melkein koko ruudun videota ja muuta silloin vaikuttavaa kamaa. Pelin päähenkilö on 18-vuotias nuorukainen, joka herää 51 asukkaan pikkukylässä, Harvesterissa ilman mitään muistoja siitä, miten hän on paikkaan joutunut.
Okei, muistinmenetys ei ole se aivan omaperäisin aloitus tarinalle, mutta pelaaja ei ehdi hirveän kauaa sitä pohtimaan, sillä jo alta aikayksikön hän törmää olohuoneessa ultraväkivaltaista länkkärisarjaa katselevaan pikkuveljeen, keittiössä tauotta pipareita leipovaan ja psykoottiselta vaikuttavaan äitiinsä, sekä 10-vuotiaaseen lehdenjakajaan, joka lahtaa pelaajan revolverillaan, jos tälle puhuu liian nokkavasti. Kyllä, Harvester on peli, jossa on runsaasti väkivaltaa ja punaväriä.
On hankala sanoa, millaista tunnelmaa Harvester tarkalleen yrittää rakentaa, sillä kokonaisuus on melkoista sillisalaattia. Runsaan verellä mässäilyn ohella se tavoittelee jonkinlaista “kivan pikkukaupungin kulissien takana piilee pahuutta” -menoa, mutta epäonnistuu siinä jo aivan alkumetreillä, sillä tarinankerronta on yhtä hienovaraista kuin lekan isku ohimoon.
On suorastaan koomista, että peli yrittää rakentaa jonkinlaista mysteeriä siitä, mitä Harvesterissa tapahtuu, kun kaupungin keskipisteessä on Skeletorin linnaa muistuttavan mystisen järjestön tukikohta, josta kaikki kaupunkilaiset puhuvat tauotta. Hmm, väitättekö, että tämä kaapuihin pukeutunut kultistiporukka muka on oikeasti paha? Järkyttynyt Pikachu!
Eikä se meno siitä hirveästi paremmaksi muutu. Kaikki tarinaelementit ovat juuri sitä, miltä ne aluksi vaikuttavat, eikä tarjolla ole mitään yllätyksiä tai järkyttäviä käänteitä, vaikka peli kuvitteleekin niitä tarjoilevansa.
Todellisuus on, että Harvester on tehty tarkoituksella olemaan järkyttävä, keräämään paheksuntaa ja sitä kautta huomiota ja myyntilukuja. Eikä tämä siis ole mikään salaliittoteoria: kun pelin julkaisun aikaan mediaväkivallasta huolestunut porukka kyhäsi listaa peleistä, joita vanhempien pitäisi erityisesti välttää, Harvesterin pääsuunnittelija yritti itse masinoida pelinsä mukaan listalle, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Tämä mielessä kaikki tuntuukin järkevämmältä. Ei ole mikään ihme, että pelin tarinassa ei ole tippaakaan järkeä ja kokonaisuus tuntuu aloittelevan kirjoittajan ensimmäiseltä kauhutarinalta, joka kirjoitettiin 48 tunnin kahvimaratonin aikana, ja johon ei sen jälkeen koskettu tippaakaan. Mitä väliä! Ketä kiinnostaa, että pelin puzzlet ovat sen verran älyttömiä, että ne saavat Gabriel Knight 3:n kissaviikset näyttämään loogiselta ja hyvältä pelisuunnittelulta? Ei kukaan tätä puzzlejen takia pelaa, vaan veren ja shokeraavaan sisällön!
Mutta onnistuuko Harvester siinäkään? Tavallaan? Voin kuvitella, että jos Harvesteria yrittäisi pelata vakavissaan läpi ilman läpipeluuohjeita, olisi kohtalaisen turhauttavaa törmätä joka kulman takana yllättäviin äkkikuolemiin. Ohjeiden ja pikatallennusten kanssa oli kuitenkin ihan hauska etsiä niitä lukuisia verisiä tapoja, joilla pelihahmon saa hengiltä.
Se muu shokeeraava sisältö onkin sitten vaihtelevampaa. Osa shokeista tulee siitä, että Harvester oli jo vuonna 1996 asenteiltaan todella vanhanaikainen peli. Kaupungin kaikki palomiehet ovat esimerkiksi räikeitä homoseksuaalistereotyyppejä, jotka pinkiksi maalatussa paloasemassaan maalailevat alastomien miesten kuvia. Onko tämä shokeeraavaa? Viihdyttävää? Minusta ei.
Nykyperspektiivistä Harvester tuntuu lähinnä pliisulta yliyrittäjältä. Rick and Mortyn tapaiset sarjat ovat jo vuosien ajan tarjoilleet paljon raflaavampaa materiaalia, usein jopa parempien vitsien kera. On toki muistettava, että Harvester on ehtinyt jo 26 vuoden ikään ja ilmestyessään se kieltämättä kuului sinne pelien pahempaan päätyyn. Mutta hyväksi peliksi sitä ei olisi voinut väittää edes silloin.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.