Retrostelussa Indiana Jones and the Last Crusade – historian yllättävin lisenssipeli oli upea seikkailukokemus / Artikkelit / www.pelaajalehti.com

Retrostelussa Indiana Jones and the Last Crusade – historian yllättävin lisenssipeli oli upea seikkailukokemus

23.03.2019 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
0
Retrostelussa Indiana Jones and the Last Crusade – historian yllättävin lisenssipeli oli toimiva seikkailukokemus

Historian yllättävin lisenssipeli oli upea seikkailukokemus

Elokuvien pohjalta tehdyt lisenssipelit alkavat nykyään olla hieman harvinaisempi ilmiö, mikä on kaikkien kannalta hyvä juttu. Ne kun olivat perinteisesti sitä kamalinta pelitauhkaa: kiiressä ja tiukan studiokontrollin alla väännettyä pakkopullaa.

Eivät toki kaikki, sillä joukkoon mahtui poikkeuksiakin, vieläpä tyyliltäänkin. Kovin moni ei olisi ehkä arvannut, että sen perinteisemmän tasohyppelypelin ohella Indiana Jones ja viimeinen ristiretki -elokuvasta julkaistaisiin toinenkin lisenssipeli. Tämä jälkimmäinen peli oli yllättäen graafinen seikkailupeli, ja vieläpä oikein hyvä sellainen.

Rehellisesti sanoen monikaan tuskin yllättyi kamalasti siitä, että Indiana Jones and the Last Crusade oli hyvä peli, sillä asialla oli vielä tuolloin Lucasfilm Gamesina tunnettu studio. Lucasfilm Games oli jo aiemmin hurmannut seikkailunnälkäiset Maniac Mansionin ja Zak McKrackenin kaltaisilla peleillä. Ja mikäpä siinä oli hurmatessa, kun talosta löytyi David Foxin, Ron Gilbertin ja Steve Purcellin kaltaisia nimiä.

Retrostelussa Indiana Jones and the Last Crusade – historian yllättävin lisenssipeli oli toimiva seikkailukokemus

Indiana Jones oli silti yllättävä tapaus, koska kyseessä kuitenkin oli lisenssipeli. Tämä mielessä peli seurailee elokuvan tapahtumia uskollisesti. Indiana Jones lähetetään etsimään legendaarista Graalin maljaa, jonka väitetään antavan siitä juojalle ikuisen elämän. Indyn todellinen motiivi on kuitenkin henkilökohtainen, sillä hänen isänsä on kadonnut samalle matkalle ja kaipaa nyt pelastajaa.

Ihan suoraan elokuvan tarinaa ei ole peliin käännetty, vaan toiminnallisempia kohtauksia, esimerkiksi panssarivaunutakaa-ajo autiomaassa, on jätetty syrjään. Niiden tilalla peli laajentaa monia elokuvan kohtauksia, kuten esimerkiksi ristinritarin hautaholvin etsimisen Venetsiassa. Pelissä nähdään silti toimintaakin, sillä mukana on esimerkiksi runsaasti nyrkkeilyä natseja vastaan, sekä kepeää lentokonetoimintaa matkalla Graalin lopulliselle lepopaikalle.

Miten Indiana Jones and the Last Crusade sitten pärjää yleisesti vertailussa Lucasfilm Gamesin – ja myöhemmin Lucasartsin – seikkailupelien kera? Ihan kohtalaisesti. Pelissä näkyy ja tuntuu, että tiimi on ensi kertaa tehnyt työtä toisten luomien hahmojen ja tarinoiden kanssa. Indiana Jones ja muut elokuvasta tutut hahmot eivät aivan kuulosta itseltään, eikä huumorikaan ole yhtä runsasta tai hauskaa kuin Lucasartsin peleissä yleensä.

Retrostelussa Indiana Jones and the Last Crusade – historian yllättävin lisenssipeli oli toimiva seikkailukokemus

Kyse taisi enimmäkseen olla opettelusta, sillä esimerkiksi muutamaa vuotta uudempi Indiana Jones and the Fate of Atlantis toimi paremmin. Myöhempi ikiklassikko Sam & Max Hit the Road taas hyötyi siitä, että sarjakuvahahmot luonut Steve Purcell oli itsekin töissä Lucasartsilla ja pystyi näin osallistumaan itse pelin kehitykseen.

Mutta ei The Last Crusade silti huono ole. Se sisältää paljon tiukkaa Indiana Jones -puzzleilua ja pysyy hyvin elokuvan tunnelmissa. Monet pelin kohtaukset ovat jääneet sen verran hyvin mieleeni, että vieläkin, suolaiset 30 vuotta pelin julkaisun jälkeen, niitä osasi jo ennakkoon odottaa. Todella hauskana oivalluksena elokuvastakin tuttu isän päiväkirja on pelissä tärkeässä roolissa, sillä monet puzzlet pystyy ratkaisemaan vain jos tajuaa lukea päiväkirjasta vihjeitä oikeassa kohdassa.

Tällaiset pienet elementit kielivät siitä, että The Last Crusadea ei ole tehty mitenkään pakkopullana ja George Lucas ruoskan kanssa tahtia antamassa, vaan hyvässä Lucasarts-hengessä. Päin vastoin: tiettävästi Lucas ja Steven Spielberg olivat itse mukana kehitysprojektissa ja auttoivat tiimiä ideoimalla elokuvan pohjalta uusia kohtausideoita ja vastailemassa kysymyksiin.

Peli myi aikanaan todella hyvin ja varmasti osaltaan vakuutti Lucasartsin päättäjät siitä, että lisenssipeleissä oli ideaa. Olisimmekohan koskaan mahtaneet saada esimerkiksi Sam & Max -peliä ilman Indyn menestystä? Pelottava ajatus!