Jalkapallopelien vallankumous
Vuosien ajan jalkapallopelien maailmassa vallitsi yksi totuus: satunnaiset seuraajat ostivat EA Sportsin FIFAn, joka tarjosi huonoa ja epärealistista jalkapalloa. Tietäjät valitsivat Konamin Pro Evolution Soccerin, joka näytti ja tuntui jalkapallolta.
Pelisarjan juuret yltävät Super Nintendon vuosille saakka, jolloin International Superstar Soccer hurmasi vielä harvalukuisempia tositietäjiä realistisella, mutta vielä hieman kankealla jalkapallokokemuksellaan. Todellinen läpimurto tapahtui vuonna 2000, jolloin julkaistiin International Superstar Soccer Pro Evolution.
Nimensä mukaisesti kyseessä oli todellinen jalkapallopelien vallankumous: Pro Evolution Soccer näytti ja kuulosti hyvältä, mutta ennen kaikkea kehitystiimi oli panostanut siihen, että se tuntui jalkapallolta.
Vuosituhannen vaihteen FIFA-pelit olivat aivan karmeaa arcade-huttua, jotka myivät puhtaasti nimensä ja virallisten lisenssiensä ansiosta. Oikean jalkapallon kanssa niillä ei ollut hirveästi tekemistä, joten markkinoilla oli selvästi tilausta realistiselle jalkapallopelille. Sellaiselle, jossa pelaaminen ei ollut pelkkää pitkien syöttöjen roiskimista kentän päästä toiseen, vaan jossa pelit voitettiin tai hävittiin keskialueen vääntöjen, syöttökuvioiden ja oikea-aikaisten juoksujen avulla.
Pro Evolution tarjosi tätä, ja paljon muutakin. Aluksi hankalalta tuntuneet kontrollit iskostuivat treenaamisen avulla selkärankaan, jolloin oppi arvostamaan olkapäänappien taakse sijoitettuja muuntimia: niiden avulla pystyi vaikka maasyötön sijaan heittämään pallon puolustajien ylitse, tai valitsemaan, halusiko vapaapotkunsa lähtevän kaaressa, vai maata pitkin ammuttuna.
Pienen harjoittelun jälkeen Pro Evolution tuntuikin paremmalta kuin mikään jalkapallopeli ennen sitä. Moni pelaaja arvosti myös Pro Evolutionin mainioita pelitiloja, joista yksi nousi ylitse muiden: Master League. Pro Evolution Soccer -pelien tavaramerkiksi nousseessa yksinpelitilassa pelaaja luo itselleen joukkueen ja täyttää sen generoiduilla rupupelaajilla. Tämän jälkeen lähdetään mutasarjasta kohti tähtiä, värväten joukkueesen parempia pelaajia ja kehittäen näitä pelistä toiseen.
Joku voisi väittää, että futispelien kampanjatiloista puhuttaessa PESien Master League on yhä omaa luokkaansa, saati sitten vuonna 1999.
Erinomaisesta pelattavuudesta ja pikkutarkasta realismista huolimatta Pro Evolution tai sitä seurannut Pro Evolution Soccer eivät kuitenkaan nousseet FIFA-sarjan haastajiksi ainakaan myyntien osalta. Arvosteluissa Konamin futispelit veivät EA:n vastaavaa kuin Saksa Brasiliaa, mutta pelaajat eivät olleet vakuuttuneita.
Osasyy oli varmasti siinä, että EA on aina painostanut peliensä näyttävyyteen. Ottelutapahtuman saaminen TV-lähetystä muistuttavaksi, sekä realistisen näköiset pelaajat, ovat olleet korkeita prioriteetteja. Pro Evolutionin puuttuvat lisenssit rapistivat myös pelaajien intoa, sillä Bekhamit, Lutmaset ja Hyppiät Manchester Redeistä ja West London Blueseista puhumattakaan eivät pärjänneet esikuvalle.
Niinpä Pro Evolutionin ja Pro Evolution Soccerin kohtalona oli olla vuosikausia se pelisarja, joka pokkaili arvosteluista kovia pisteitä, ja jota todelliset futisniilot pelasivat pienissä porukoissa. Kiva meille, mutta ehkä vähemmän kiva Konamille, sillä arvostelumenestys ei kauheasti tilipussissa tunnu.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä mies voisi seuraavaksi ottaa retrosteluun!