Retrostelussa jouluiset pelit – niin kilteille kuin tuhmillekin pelaajille

Lehtonen nappasi retrostelun jouluviikon retrosteluun kasan jouluisia pelejä. Tule mukaan fiilistelemään!

26.12.2020 09:12

Ollaan ihan rehellisiä: tämän jutun alkuperäinen tarkoitus oli listata sekä hyviä että huonoja jouluaiheisia pelejä. Joululahjoja kilteille ja tuhmille pelaajille -henkisesti. Millaisia joulupelejä pukki pistäisi pakettiin kullekin porukalle?

Kävi kuitenkin ilmi, että selvästi nämä tuhmat lapset ovat se joulupelien kehittäjien pääasiallinen kohderyhmä, sillä käytännössä kaikki jouluaiheiset pelit ovat niin viheliäistä sontaa, että oksat pois. Hyviä jouluaiheisia pelejä ei löydy hakemallakaan ja jopa laajentamalla seulaa ”pelejä, joissa joulu on mukana” -tasolle löytyy parhaimmillaan vain kelvollisia pelejä.

Joten hyvää joulua meille kaikille!

Home Alone (SNES, Megadrive)

Home Alone (SNES, Megadrive)

Yksin kotona, tuo jokaisen 1980-luvun lapsen legendaarinen jouluelokuva. En ota nyt kantaa siihen, miten hyvä elokuva itsessään on, mutta sen pohjalta tehdyt pelit… voi pojat. Kamalat lisenssipelit eivät toki ole mitenkään harvinainen juttu, ja nostan kyllä hattua kehitystiimille siitä, että he ovat ainakin yrittäneet seurata elokuvan juonta ja meininkiä. Lopputulosta se ei muuta: Home Alone on karmea peli.

Pelaajan tavoitteena olisi juosta naapuruston talosta toiseen ja viritellä elokuvan hengessä ansoja taloja ryösteleville roistoille. Rosvot tyhjentävät talon kerrallaan, joten ansoilla pitäisi tuottaa tätä ennen niin paljon kipua, että kaksikko muuttaa mielensä.

Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä Home Alone on äärimmäisen sekava ja kankea peli. Ansat eivät tunnu tekevän oikein mitään, lisäansojen hankkiminen on ärsyttävää puuhaa ja lisäksi rosvot tuntuvat mielivaltaisesti liikkuvan talosta toiseen, joten on hyvin hankala edes yrittää rajallisilla työkaluillaan osua oikealle reitille.

Karmea peli, siis. Vain tuhmille pelaajille.

Batman Returns (SNES)

Batman Returns (SNES)

Kun viimeksi puhuimme Lepakkomies-peleistä, tarkastelussa oli NESin parhaimmistoon kuuluva Batman. Muutamaa vuotta myöhemmin julkaistu Batman Returns ei millään mittarilla nouse samaan kastiin, joskin on tunnustettava, että en minä peliä täysin vihaakaan.

Pelasin Batman Returnsia vuonna 1992 heti sen ilmestymisen jälkeen, jolloin suuret spritet ja komeat grafiikat tekivät minuun suuren vaikutuksen. Final Fight -henkinen sivuttain vierivä mätkyttely oli myös ihan viihdyttävää, vaikka peli ei toki toiminutkaan aivan yhtä hyvin kuin Capcomin kolikkopeliklassikko.

Eikä ajan hammas ole varsinaisesti Batmania liikaa järsinyt. Grafiikat ovat yhä komeat ja mukana on paljon sellaisia hauskoja yksityiskohtia, joista olen aina peleissä pitänyt. Kuten vaikka se, että Batman voi brutaalisti paiskata kiinni saamansa rikolliset pelikentän taustoja päin.

Suurin ongelma on, että vaikeustaso on jäätävä. Batman ei kestä kamalasti kuritusta, vihollisten iskut osuvat usein sellaisissakin tilanteissa, joissa kuvitteli itse olevansa turvassa. Kokonaisuutena peli tuntuu lasten viikkorahoja ryöväämään suunnitellulta kolikkopeliltä. Mutta jos vertailukohdaksi otetaan vaikka se Home Alone, Batman Returns liikkuu aivan eri korkeuksissa.

Ei siis mikään vuoden kovin paketti, mutta kyllä tätä jo pelaa!

Parasite Eve (PS1)

Parasite Eve (PS1)

Parasite Eve on yksi niistä Squaren unohdetuista roolipeliklassikoista. Jouluna 1997 newyorkilaisen poliisin, Aya Brean, maailma kääntyy katolleen, kun jouluaaton oopperanäytös muuttuu kauhujen teatteriksi. Lavalla pyörivä laulaja sytyttää äänellään katsojat palamaan ja aloittaa kuusi kauhun päivää, joiden aikana Aya joutuu kohtaamaan oman synkän menneisyytensä.

Olen aina fanittanut moderniin maailmaan sijoittuvia roolipelejä, joten nykypäivän New Yorkissa pyörivä Parasite Eve päätyi odotuslistalleni jo puhtaasti sen takia. Eikä itse pelikään ollut mitenkään huono! Ajan hengen mukaisesti peli ei selitä läheskään kaikkia mekaniikkojaan pelaajalle, joten jokaisen on pääteltävä ihan itse, miksi toisinaan miltei kaikki Ayan ampumat laukaukset menevät taistelussa ohi vihollisista.

Pienten alkukankeuksien jälkeen homma kuitenkin toimii erinomaisesti. Miten en voisi olla pitämättä roolipelistä, jonka taistelusysteemi tuo vahvasti mieleen Chrono Triggerin? Miten en suunnattomana X-Files -fanina innostuisi tarinasta, joka voisi olla kotoisin Chris Carterin japanilaisen kaksoisolennon kynästä?

Parasite Eve onkin edelleen mitä mainioin peli. Toki yli 20 vuoden jälkeen pelin aikanaan niin komeat grafiikat ja esirenderöidyt videot näyttävät nykyään amatööriprojektin tasoisilta räpellyksiltä, mutta pelattavuus toimii edelleen. joulupukki sai vihdoin säkkiinsä jotain myös kilteille pelaajille!

Christmas Nights: Into Dreams (Sega Saturn)

Christmas Nights: Into Dreams (Sega Saturn)

Olemme saaneet listalle huonoja pelejä, yhden hyvän pelin – ja lopuksi yhden hyvin oudon pelin. Nights on aina ollut yksi niistä Segan hämärimmistä peleistä, joka yhtäältä nauttii monien pelaajien keskuudessa suurta arvostusta ja toisaalta työntää monet jopa niin sanotut tolkun ihmiset kauas luotaan puhtaalla outoudellaan. Ostin itsekin joskus aikanaan paikallisesta käytettyjen pelien kaupasta Nightsin Saturnilleni ja taisin itse kimmota siitä aika kovaa, koska pääasiallinen muistikuvani on ”ainakin sain diilin mukana myös analogiohjaimen”.

Christmas Nights on saman teeman ympärille rakennettu jouluaiheinen erikoisversio, joka Segan perinteiseen tyyliin ei tyydy tavanomaiseen. Pintapuolisesti mukana on vain pieni määrä pelattavaa, mikä on ihan luontevaa, kun kyseessä kuitenkin on demo. Mutta kun vähän pintaa raaputtaa, alta paljastuu järkyttävä määrä kätkettyä sisältöä. Demo muuttaa muotoaan ajankohdan mukaan ja tarjoilee uutta koettavaa marraskuussa, samoin kuin tiettyinä jouluun liittyvinä päivämäärinä.

Entä itse peli? Rehellisesti sanoen Nights ei täysin auennut minulle vieläkään, ainakaan näin kylmiltään. Siitä löytyy veikeää menoa, värikästä grafiikkaa ja persoonallista lentelyä. En ehkä edelleenkään näe sitä piilevää ”paras peli ikinä” -neroutta, mutta ainakin aiemmat mielikuvani karmeasta paskeesta tulivat nyt korjattua.

Ehkä Christmas Nights on siis peli, jonka voi antaa sekä kilteille että tuhmille pelaajille. Pelaajasta riippuen reaktio on sitten kuin olisi saanut lahjan tai vitsaa?

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata  retrosteluun.




Lisää luettavaa