Retrostelussa King’s Field – unohtakaa Elden Ring ja Souls-pelit, 90-luvulla FromSoftware ei antanut armoa senkään vertaa!

Tämän viikon retrostelussa on Souls-peleistä tutun FromSoftware klassikko 90-luvun puolenvälin tietämiltä.

10.7.2021 16:07

King’s Field (1995)

Unohtakaa Elden Ring. Pöh, Elden Ring, pikemminkin George R.R. Martinin uusin tekosyy olla kirjoittamatta seuraavaa Tulen ja jään laulu -kirjaa. Ketä kiinnostaa, kun kaikki tietävät, että ennen kaikki oli paremmin? Tällä teemalla suljemme silmämme tulevalta ja katsomme jääräpäisesti menneisyyteen, FromSoftwaren ensimmäiseen peliin: King’s Fieldiin.

Kyllä, vaikka FromSoftware nousikin pelaavan kansan tietoisuuteen vasta vuonna 2008 julkaistulla Demon’s Soulsillaan, firma oli tehnyt omia outoja juttujaan jo yli vuosikymmenen ajan. Studio perustettiin aikanaan 1980-luvulla kehittämään tekstinkäsittelyohjelmia ja muuta tylsää toimistotauhkaa, mutta kun sen johtohenkilöt näkivät Wizardry-roolipelin Apple II -version, he päättivät muuttaa suuntaa ja lähteä itsekin kehittämään tietokonepelejä.

Wizardry-inspiraation jälkeen ei ole yllättävää, että heidän esikoispelinsä King’s Field on ensimmäisen persoonan roolipeli. Kun huomioidaan, että kyseessä todellakin oli tiimin esikoispeli, joka kehitettiin kovien aikataulupaineiden alla PlayStation-konsolin julkaisupeliksi, ei ole myöskään yllättävää, että peli on aivan karmeaa tuubaa.

Retrostelussa King’s Field – unohtakaa Elden Ring ja Souls-pelit, 90-luvulla ei annettu armoa senkään vertaa!

Pelaaja on sankari, joka saapuu kirotulle saarelle jäljittämään henkivartijoidensa kanssa kadonnutta kuningasta. Paljon enempää tarinaa pelissä ei sitten olekaan vaikka muutaman pelihahmon kanssa voikin vaihtaa sanan tai pari. Pääpaino on luolastoseikkailulla, ja voi pojat, mitä seikkailua tämä onkaan!

FromSoftwaren myöhempiä pelejä pelanneet tuskin yllättyvät siitä, että King’s Field on aivan jäätävän armoton peli. Siinä, missä myöhemmät Souls-kaavan pelit ovat ainakin tavallaan reilulla tavalla armottomia, King’s Field on vain armoton. On esimerkiksi oikein hauska yllätys avata ihan normaalilta näyttävä aarrearkku, jonka sisuksista ponnahtaa esiin pelin kertaiskusta päättävä luuranko.

Mitään vihjeitä tai suuntaohjeita ei tietenkään ole tarjolla. Jos alun rannikolta lähtee harhailemaan väärään suuntaan, hukkuu ja kuolee saman tien. Jos lähtee oikeaan suuntaan, kuolee hetkeä myöhemmin. Siitä pitää huolen ensimmäinen vastaantuleva hirviö, joka murhaa pelaajan sekunneissa. Tästä alkaa sitten opettelu, mikä on jälleen soulsborne-peruskamaa, mutta King’s Fieldissä on käytännössä opeteltava jallittamaan itse peliä.

Kaikki hirviöt on suunniteltu tietenkin äärimmäisen haastaviksi, mutta pelaajalla ei ole käytössään mitään väistöjä tai muita hienouksia. Näin ollen taisteleminen tarkoittaa epätoivoiselta tuntuvaa kiertelyä vihollisten selän taakse. Jos paikalla on enemmän kuini yksi vihollinen voin vain toivottaa onnea matkaan. Toivottavasti tallensit verrattain äskettäin!

Retrostelussa King’s Field – unohtakaa Elden Ring ja Souls-pelit, 90-luvulla ei annettu armoa senkään vertaa!

Kaiken kruunaa tekninen toteutus, jota voisi parhaiten kuvailla ongelmalliseksi. Esimerkiksi hirviöiden osumalaatikot tuntuvat olevan hyvin pieniä. Volkkarin kokoiseen jättietanaankin osuminen on täysin arpapeliä, koska jos sitä ei lyö silmien sivuun, iskut menevät ohi. Tämän selvittäminen on hauskaa, koska etana hengittää tulta ja tappaa pelaajan parissa sekunnissa.

King’s Fieldin pelaamista kiinnostavampaa onkin yrittää bongailla vuonna 1994 julkaistusta esikoisteoksista ideoita tai idean jyväsiä, joita on myöhemmin käytetty paremmalla menestyksellä. Hetken aikaa näytti siltä, että peli sisältäisi Souls-tyylisen ”kun lepäät nuotiolla, kaikki hirviöt palaavat henkiin” -mekanismin, mutta kyse taitaa olla enemmänkin siitä, että pelaajan lähtiessä yhdestä luolaston huoneesta sen hirviöt heräävät toisinaan henkiin. Mutta silti, kenties tästä on saatu idea myöhempiä pelejä varten?

Tämä ei olisi mitenkään yllättävää, sillä FromSoftwaren tyypit kuvailivat Demon’s Soulsia kehittäessään peliä King’s Fieldin henkiseksi perilliseksi. Niin sitä vain pyöritään ympyrää kierros kerrallaan, kehitellen henkisiä perillisiä milloin millekin pelille. Ja siinä sivussa uusia pelilajityyppejä. Ja miljoonahittejä. Mutta tällä kertaa ympyrällä on alkupisteensä, vuoden 1994 King’s Field. Ellei se sitten tavallaan ole henkinen perillinen Wizardrylle, joka on henkinen perillinen jollekin aivan muulle.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata  retrosteluun.

Lisää luettavaa