Red Dead Redemption 2:n lähestyessä ja villin lännen taas kutsuessa innokkaita länkkärifaneja, on ehkä aika suunnata katse historian hämäriin ja kohti aikansa parasta länkkäripeliä. Accoladen julkaisema Law of the West oli todellinen pioneeri ja kenties ensimmäinen peli, jossa oli haarautuvaa dialogia.
Peli asettaa pelaajan pienen kaupungin sheriffin rooliin. Edessä on päivän partiokierros kaupungin kaduilla, ja vastaan tulee jos jonkinlaista väkeä. Law of the West etenee kohtaus kerrallaan sheriffin kiertäessä kaupungin neljän lokaation välillä. Paikalle saapuu aina joku pelin hahmoista, jonka kanssa sitten jutustellaan.
Aikanaan todella vallankumouksellisesti dialogi on todellakin haarautuvaa ja vaikuttaa suuresti siihen, miten peli etenee. Saluunasta saattaa vaikka hoiperella ulos voimiensa tunnoissa oleva karjapaimen, jota huvittaisi urheilujuoman vaikutuksen alaisena ottaa kaksintaistelu sheriffin kanssa. Tilanne voi päättyä joko hyvin tai huonosti, riippuen pelaajan valinnoista ja tilanteenlukutaidosta.
Tarjolla olevat neljä vaihtoehtoa antavat aina tilaisuuden pienoiseen roolipelaamiseen. Yrittääkö sheriffi vietellä tuhmia puhuvan saluunan omistajattaren, vai meneekö hän punastuksissaan sanattomaksi? Saako omistajattarelta tietoa tulevasta pankkiryöstöstä vai lyijymyrkytyksen? Jos haluaa olla täysi nestepää, voi myös vetää aseensa esiin ja ampua kaikki vastaantulijat – oli kyse sitten kännäävästä tohtorista, hermostuneesta apulaissheriffistä tai räkänokkaisesta pikkupojasta – vaikka saman tien näiden ilmestyttyä ruudulle.
Valinnoilla on myös kauaskantoisempaa vaikutusta. Jos on vaikka onnistunut pilaamaan välinsä kaupungin tohtorin kanssa, tämä ei välttämättä tule auttamaan pelaajaa, mikäli tämä on saanut osuman tulitaistelussa. Tällöin peli päättyy tietenkin ennen aikojaan.
Tällainen valinnanvapaus ja tarinan muokkautuminen pelaajan valintojen mukaan on edelleen peleissä kova ominaisuus – kuten esimerkiksi koko Telltalen viime vuosien tuotanto osoittaa – mutta aikanaan? Law of the West oli vallankumouksellinen peli.
Monen muun avoimen pelin tavoin myös Law of the West kärsii hieman siitä, että jos altaasta tehdään leveä, siitä tulee pelinkehityksen realiteettien johdosta myös kovin matala. Yksi peli kestää maksimissaan 11 kohtausta, joiden jälkeen lasketaan pisteet ja joko yritetään uudelleen tai lähdetään vaikka pihalle pelaamaan pesäpalloa.
Muistan, että lapsena emme juuri koskaan tainneet päästä peliä läpi sen lyhyydestä huolimatta. Osittain tämä johtuu siitä, että vaikeustaso on kohtalaisen korkea – eikä niinkään hyvällä tavalla. Aseen käsittely on hyvin hidasta ja jos epäröi taistelun alkaessa tippaakaan, tulee varmasti kuolemaan. Ehkä tämä selittää myös osaltaan, miksi peli on niin lyhyt. Jos se olisi pitempi, vielä harvempi tulisi pääsemään sitä läpi.
Silti – ehdottomasti tutustumisen ja pelaamisen arvoinen kokemus vielä edelleen, yli 30 vuotta julkaisunsa jälkeen.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä. Pelaajalehti.comissa joka lauantai!