Retrostelussa The Legend of Zelda: Ocarina of Time – yksi pelaamisen suurimmista klassikoista, eikä suotta / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa The Legend of Zelda: Ocarina of Time – yksi pelaamisen suurimmista klassikoista, eikä suotta

2.11.2019 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
8
Retrostelussa The Legend of Zelda: Ocarina of Time

The Legend of Zelda: Ocarina of Time

Nintendo rikkoi 90-luvun loppupuolella rajoja ja keksi urakalla uutta. Super Mario 64 käytännössä valoi 3D-tasohyppelypeleille muotin, joka pitää vielä nykyäänkin. Samaan aikaan Super Mario 64:n Nintendon EAD-tiimi kehitti myös toista kokeellista peliä, joka tulisi muutamaa vuotta myöhemmin jättämään samalla tavalla jälkensä lukemattomiin myöhempiin peleihin.

The Legend of Zelda: Ocarina of Time on yleisen mielipiteen mukaan yksi pelihistorian suurista teoksista ja todellisista klassikoista. Se ei ollut ensimmäinen 3D-toimintaroolipeli, mutta Super Mario 64:n tavoin Nintendon lahjakkaat pelinkehittäjät jaksoivat vääntää ja väkertää pelinsä parissa niin pitkään, että sen mekaniikat, ideat ja ratkaisut näkyvät ja tuntuvat peleissä vielä nykyäänkin.

Ocarina of Time oli ensimmäinen The Legend of Zelda -pelisarjan 3D-peli, eikä sen kehitysprosessi ollut millään muotoa helppo. Nintendon alkuperäisten visioiden mukaan monta vuotta kehityksessä ollut peli julkaistaisiin Nintendo 64:n 64DD-levykeasemalle, jonka suurempi tallennuskapasiteetti mahdollistaisi eeppisen seikkailun vaatimien tekstuurien ja muiden assettien tallentamisen.

Retrostelussa The Legend of Zelda: Ocarina of Time

Toisin kävi, sillä vaikka 64DD:n levykkeillä olisi ollut kapasiteettia, sen lukunopeus ei riittänyt pelin vaatimaan jatkuvaan tiedon siirtämiseen. Lopullinen peli puristettiin Nintendon julkaisuhetkellä suurimmalle kasetille ikinä, mutta siitä huolimatta Ocarina of Time kärsii Nintendo 64 -pelien perinteisistä ongelmista: tekstuurit ovat kamalaa pikselimössöä ja kaikki digitaalinen ääni laadultaan tunkkaista.

Ocarina of Timen julkaisualusta ei suinkaan ollut kehitystiimin ainoa epävarmuuden kohde, sillä koko peliprojekti toteutettiin vertauskuvallisesti pimeässä hapuillen. Ocarina of Time -kehitystiimin jäsenet eivät olleet ikinä kehittäneet vastaavanlaisia pelejä, joten kaikki mekaniikat, tekniset ratkaisut ja pelisuunnittelukysymysten vastaukset täytyi kehittää lennosta useiden iteraatioiden kautta.

Peliä työsti yhtä aikaa viisi erillistä tiimiä, joista jokainen keskittyi omaan osa-alueeseensa, olipa se sitten tarina tai vaikka taistelusysteemi. Tiimien välillä tapahtui runsaasti kommunikaatiota ja ideoiden vaihtoa, mistä esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Linkin mukana matkuva Navi-keiju.

Retrostelussa The Legend of Zelda: Ocarina of Time

Taistelusysteemiä suunnitteleva tiimi huomasi nopeasti, että taistelu oli tuskallista, ellei Link pystynyt valitsemaan kohteekseen yhtä vihollista, jolloin kaikki pelaajan liikkeet tapahtuivat tämän yhden vihollisen muodostamaan kiintopisteen ympärillä. Aluksi kohteeksi valittua vihollista merkittiin vain yksinkertaisella graafisella elementillä, mutta pelin ohjaaja Yoshiaki Koizumi piti ratkaisua turhan kylmänä. Niinpä kohteen lukitsemiselle kehitettiin orgaanisempi ratkaisu, jota sovellettiin samalla moneen muunkin pelaajan huomiota vaativaan kontekstiin. Tiimi alkoi kutsua mekanismiaan Fairy Navigation Systemiksi, joka lyhennettiin lopullista peliä varten Naviksi.

Tämä kohteen lukitseminen viholliseen ja sen jälkeen tämän ympäri pyöriminen on muuten yksi Ocarina of Timen lahjoista pelaavalle maailmalle. Todennäköisesti muutkin olisivat keksineet saman idean myöhemmin, mutta eipä sitä aina muista esimerkiksi Dark Soulsia pelatessaan, että jotkin sen ideat ovat kotoisin Zelda-pelistä.

Kun Ocarina of Time ilmestyi, se oli ällistyttävän laaja peli. Ostin itse jo kertaalleen myymäni Nintendo 64:n takaisin peliä varten, ja menetin pelille seuraavat useat kuukaudet elämästäni. Linkin matka maailman pelastajaksi vei tämän lopulta läpi ajan – kuten Ocarina of Time -nimestä olisi ehkä voinut arvata – ja muistan yhä, miten usean tunnin pelaamisen jälkeen ”jokohan se peli on kohta läpi” -fiilikset vaihtuivat hämmennykseen, yllätykseen ja tajunnan räjähtämiseen, kun oletettu huipennus olikin vasta ensimmäisen luvun loppu: siihen asti pelin päähenkilönä nähty nuori Link-poika matkusti läpi ajan aikuisuuteen ja pelastus jatkui uusissa kulisseissa ja uudella menolla.

Retrostelussa The Legend of Zelda: Ocarina of Time

Ocarina of Time ajoi sisään monia sellaisia ideoita ja käsitteitä, joita nähdään peleissä edelleenkin. Vaihtuvat vuorokaudenajat, saman napin käyttäminen useiden eri toimintojen suorittamiseen kontekstista riippuen sekä niinkin yksinkertaiselta tuntuva mutta valtavan vaikutuksellinen juttu kuin avoimen maailman 3D-seikkailun kameran pudottaminen pelaajan olan taakse olivat hirmuisia innovaatioita. Kamerakulman muuttaminen sai maailman tuntumaan suunnattomalta ja kutsumaan seikkailuun, koska pelaaja näki horisontissa kaukaisia paikkoja ja kiintopisteitä, joita hän tiesi voivansa myöhemmin tutkia lähempää.

Sitä ei käy kiistäminen, että ajan hammas on puraissut Ocarinaa ja kovaa. Olin itse pelaillut alkuperäisten pelisessioideni jälkeen vain muutama vuosi sitten julkaistua 3DS-uusintaversiota, jossa esimerkiksi hahmomallit ja tekstuurit oli pistetty uusiksi. Niiden jälkeen paluu Nintendo 64 -originaalin pariin oli melko karu herätys.

Mutta vaikka grafiikat ovat karmeat ja ruudunpäivitysnopeus todella hidas, Ocarina of Time onnistui taas nappaamaan otteeseensa. Nopea testailu muuttui parin illan pelailuksi, ja 3DS:n kaivamiseen esiin kaapista. Hyvät ideat ja hyvä pelisuunnittelu kun näemmä eivät vanhene 20 vuodessa.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä mies voisi seuraavaksi ottaa retrosteluun!

Kommentit

Käyttäjän Tylor kuva
Tylor

Itse pelasin pelin läpi 3DS remastroidulla viime vuonna. Pidin kyllä paljon. Ikävästi katsoin kyllä mallia netistä joitakin kertoja. Joo ei ole täysin reilua, mutta en vaan ole sitä pelaajaa joka jää jumiin kuukausiksi ellei jopa vuosiksi, kun ei tiedä/keksi yhtään mitä tehdä. Tietäkää, että itsehän en ole pelannut Zelda lapsena kuin vain pienen hetken Adventure of Linkiä joka ei kai ole paras aloitus.

Ikävää vaan, että oon tottunut 3DS version graffikaan kun nykään kun katson N64 versiota se on niin rumaa xDD Mario 64 graffat ei myöskään ole parhaiten vanhentuneita, mutta se näytää mielestäni paremmalta. Musiikit kuitenkin on edeleen loistavia. Mesrarilista 64 bitististä ääntä. Pelatavuudeltaan Ocarinaa sanotaan huonosti vanhentuneeksi. Kaiketi ovat oikeassa, mutta kun en ole vielä muita 3D Zeldoja pelannut, niin en voi sanoa omaa mielipidettä.

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

Uskomaton suoritus ihmiskunnalta koko peli kun miettii miten tyhjästä kaikki konseptit lähdettiinkään kehittämään.

Minulla on pelistä vain ja ainoastaan uskomattoman hienoja muistoja, jotka ovat tärkeä osa lapsuuttani kun olin 12-vuotias. Pelin synkkyys myös yllätti, kun oli tottunut Nintendon värikkäämpään linjaan.

KLASSIKKO. Tästä olisi mahtavaa saada Majora's Maskin kanssa kunnon remake.

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Tulee tästä artikkelista mieleen se kommentti, jota usein lukee: ei niillä tehoilla mitään tee. No tämäkin peli olisi ollut parempi jos olisi ollut erilaista/parempaa rautaa alla. Nyt ollut kompromisseja suurin osa peleistä kun on pitänyt kalliille ja pienikokoisille kaseteille saada pelit tungettua halvan levyn sijasta. N64:n suhteen ongelmana tosin olivat muut kuin varsinaiset tehot mutta sama ideologia siellä argumentin takana silti on.

Eittämättä klassikkopeli, joka olisi voinut olla vieläkin parempi jollain toisella alustalla. Samaa olen sanonut myös Breath of the Wildista: olisi parempi peli tehokkaammalla alustalla siinä missä vaikkapa Shadow of the Colossuksen ja muiden pelien nykyaikaiset remasteroinnit osoittavat.

Käyttäjän Augustus kuva
Augustus
Lainaus zappah

Tulee tästä artikkelista mieleen se kommentti, jota usein lukee: ei niillä tehoilla mitään tee. No tämäkin peli olisi ollut parempi jos olisi ollut erilaista/parempaa rautaa alla. Nyt ollut kompromisseja suurin osa peleistä kun on pitänyt kalliille ja pienikokoisille kaseteille saada pelit tungettua halvan levyn sijasta. N64:n suhteen ongelmana tosin olivat muut kuin varsinaiset tehot mutta sama ideologia siellä argumentin takana silti on.

Eittämättä klassikkopeli, joka olisi voinut olla vieläkin parempi jollain toisella alustalla. Samaa olen sanonut myös Breath of the Wildista: olisi parempi peli tehokkaammalla alustalla siinä missä vaikkapa Shadow of the Colossuksen ja muiden pelien nykyaikaiset remasteroinnit osoittavat.

Et selvästikään ole tr00 g4m3r, jolle Breath of the Wild olisi ollut Nessilläkin aivan yhtä toimiva peli.

Käyttäjän Megaman kuva
Megaman

Kyllähän tämän voisi hyvin pyöristää muotoon "pelaamisen suurin klassikko"

Lainaus zappah

No tämäkin peli olisi ollut parempi jos olisi ollut erilaista/parempaa rautaa alla. Nyt ollut kompromisseja suurin osa peleistä kun on pitänyt kalliille ja pienikokoisille kaseteille saada pelit tungettua halvan levyn sijasta.

Väärin.

Juuri nimenomaan kasetin mahdollistama CD:tä nopeampi datan siirto mahdollisti Ocarina of Timen ennenkuulumattoman laajat alueet. CD:llä, ja toisella alustalla pelistä olisi tullut huomattavasti suppeampi.

Käyttäjän mur72 kuva
mur72

Kuvissa näyttäis olevan fokus pielessä. Alkoi päätä särkemään parissa minuutissa.

Käyttäjän Tylor kuva
Tylor
Lainaus mur72

Kuvissa näyttäis olevan fokus pielessä. Alkoi päätä särkemään parissa minuutissa.

Millä lailla on pielessä?

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus
Lainaus mur72

Kuvissa näyttäis olevan fokus pielessä. Alkoi päätä särkemään parissa minuutissa.

Ei niissä mikään pielessä ole. Se on vain N64 ja sen anti-aliasing, jota ei saa pois päältä kuin modaamalla/hakkeroimalla. Myöskin N64:n miniskuuliset tekstuurit käyttää bilinear-filtteröintiä, joka poisti sen pikselilookin back in the day, joka esim. PlayStation -peleissä on (joka on mielestäni ikääntynyt huomattavasti arvokkaammin), mutta saa aikaan tuon "fokus pielessä" lookin.

Tämä peli kuuluisasti myös pyörii vain 20 fps, jonka huomasin silloin heti kun siirryin Mario 64:stä tähän, joka siis on hyvä 30 fps. Sen aikaisille 3D-konsolipeleille uskomaton suoritus. En koskaan oikein nauttinut tästä tuon takia. Ikinä muutenkaan mikään suuri The Legend of Zelda -fani ollut.