Retrostelussa The Lion King – ja tämäkö muka oli lapsille suunniteltu peli?! / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa The Lion King – ja tämäkö muka oli lapsille suunniteltu peli?!

19.09.2020 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
8
Retrostelussa The Lion King – ja tämäkö muka oli lapsille suunniteltu peli?!

The Lion King

Joulukuussa 1994 Disney voitti lotossa. Tämä lottovoitto tunnetaan myös nimellä Leijonakuningas, sillä alkujaan pienenä sivuprojektina alkanut elokuva putsasi pöydän palkintogaaloissa ja tuotti firmalle noin 581236 miljardia voittoa lipputulojen ja myöhemmin kotivideoiden muodossa. Kokonainen sukupolvi rakastui söpöön mutta urheaan leijonaprinssi Simbaan ja eläytyi täysillä tämän tarinaan.

Sopivasti Leijonakuningas-buumiin ehti mukaan myös todella suurella budjetilla ja vaivalla tehty virallinen lisenssipeli, joka oli aikaisekseen aivan uskomattoman näköinen ja kuuloinen. Sekin myi todella hyvin, mutta siinä sivussa todennäköisesti myös traumatisoi tämän samaisen kokonaisen sukupolven. The Lion King -peli kun on vaikeustasoltaan aivan täyttä siansontaa.

Retrostelussa The Lion King – ja tämäkö muka oli lapsille suunniteltu peli?!

Ei ole sinänsä mikään ihme, että The Lion King näyttää upealta. Pelin kehityksestä vastasi Westwood Studios, joka teki itselleen aikanaan maineen upeiden pelien kehittäjänä. Firma panosti valtavasti aikaa ja resursseja grafiikkateknologiaansa, mikä myös kannatti. The Lion King meni kuitenkin vielä askelta pitemmälle, sillä se kehitettiin tiukassa yhteistyössä Disneyn elokuvastudion kanssa.

Westwoodin graafikot saivat Disneyltä alkuperäisen elokuvan teossa käytettyjä animaatioruutuja, joiden pohjalta kelpasi sitten tehdä peligrafiikkaa. Tuloksena oli eräs Mega Driven (ja Super Nintendon) kauneimmista peleistä. Yhteistyö Disneyn kanssa tarkoitti myös sitä, että kehittäjät eivät joutuneet repimään hihastaan tarinaa ja sisältöä peliinsä, vaan kehitysjakson aikana katseltiin myös elokuvan työversioita tasaiseen tahtiin. Näin Simban tarina viekin tämän elokuvasta tuttuihin kohtauksiin, jotka myös jälleen huokuvat sitä elokuvan tunnelmaa. Esimerkiksi alkupään ”Can’t Wait to be King” -kentässä psykedeeliset värit ja svengaava musiikki tuovat välittömästi mieleen elokuvan tunnelmat.

The Lion Kingillä oli kaikki ainekset olla valtava hitti myös videopelinä, mutta jostain käsittämättömästä syystä pelin vaikeustaso on aivan naurettava. Pelin kehittäjien on täytynyt ymmärtää, että vaikka Leijonakuninkaalla toki oli faneja kaikissa ikähaarukoissa, valtaosa sen suurimmista ystävistä ja pelin kohdeyleisöstä oli lapsia.

Retrostelussa The Lion King – ja tämäkö muka oli lapsille suunniteltu peli?!

Kun eteen lyödään tasohyppelypeli, jossa eteneminen vaatii pikselintarkkaa ohjausta, useiden todella haastavien kohtauksien hiomista kymmeniä kertoja sekä aivan naurettavan vaikean taistelun hallitsemista, ei voi kuin ajatella jonkun sössineen hommansa kunnolla. Olin itsekin ehtinyt jo unohtaa, miten paljon halpoja ja turhauttavia kerrasta poikki -kuolemia The Lion Kingissä onkaan, sekä myös sen, miten vähän elämiä ja jatkoyrityksiä pelaaja saakaan. Kun ne muutamat elämät ja yksi jatkoyritys on käytetty, edessä on paluu ensimmäiseen kenttään – eikä sieltä eteneminen ole jatkossakaan mitenkään ilmiselvää!

Jos pelin naurettavasta vaikeustasosta pitäisi nostaa esiin yksi erityispiirre, oma valintani olisi taistelu hyeenoita vastaan. Pelissä hyeenat ovat eräs yleisimmistä vihollisista ja myös aivan naurettavan turhauttavia sellaisia. Hyeenoilla on kolme erilaista hyökkäystä: ne raatelevat Simbaa hampaillaan, hyppäävät tämän päälle tai hyppäävät harhautuksena suoraan ilmaan. Ainakaan itse en parhaista yrityksistäni huolimatta huomannut mitään ennakkovaroituksia hyökkäyksistä vaan hyeenat yllättäen paukauttavat yhden niistä pelaajan niskaan. Hyökkäysten väistäminen on todella vaikeaa eikä Simba kestä kuin pari osumaa ennen kuolemaansa. Niinpä jokainen taistelu edes yhtä hyeenaa vastaan o, hiuksia raastavan turhauttavaa puuhaa – joten luonnollisesti ne perkeleet tulevat kimppuun laumoissa.

Retrostelussa The Lion King – ja tämäkö muka oli lapsille suunniteltu peli?!

Kaikkein hauskinta koko jutussa on, että vaikeustaso ei ollut vahinko, vaan tarkoituksenmukaista rahastusta. Disney ei halunnut, että pelaajat pystyisivät pelaamaan pelin läpi yhden vuokrajakson aikana, jolloin vanhemmat joutuisivat joko vuokraamaan pelin uudelleen (ja uudelleen) tai saman tien ostamaan sen.

Omat edelliset kokemukseni The Lion Kingistä olivat 1990-luvun puolivälistä, joten oli tavallaan lohdullista huomata, että peli oli oikeasti aivan naurettavan vaikea. En nyt toki väitä olevani mikään 420 MLG No Scope -ammattipelaaja, mutta kun edes useamman kymmenen vuoden pelikokemuksella koko touhusta ei tullut ilman loputtomia elämiä kuin hampaiden kiristelyä ja otsasuonen tykytystä, pystyin vihdoin hyväksymään, että ehkä vika ei ollutkaan minussa. Ehkä se peli vain oikeasti oli niin naurettavan vaikea.

Niin – ja edes loputtomilla elämillä peli ei vieläkään mennyt läpi, koska hermot paloivat loputtomiin uudelleenyrityksiin jo puolivälissä.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata  retrosteluun.

Kommentit

Käyttäjän Bloodborne kuva
Bloodborne

Itse pääsin pentuna muutaman kerran loppukahakkaan Scaria vastaan, mutta en koskaan päässyt peliä läpi kun ilmeisesti siinä piti tehdä joku näppäinyhdistelmä tms oikeassa paikassa, jotta se lopetusliike triggeröityy ja Scar lentää kalliolta niin kuin leffassa. Tai näin ainakin luulin kun en voittanut Scaria tavallisilla iskuilla, en sitten millään, joten olemattoman pienet aivoni alkoivat luoda vaihtoehtoisia tapoja päihittää Scar siinä onnistumatta :D en tiedä vielä tänä päivänäkään mitä siinä olisi pitänyt tehdä 🤷🏻‍♂️

Käyttäjän Nelia19 kuva
Nelia19
Lainaus Bloodborne

Itse pääsin pentuna muutaman kerran loppukahakkaan Scaria vastaan, mutta en koskaan päässyt peliä läpi kun ilmeisesti siinä piti tehdä joku näppäinyhdistelmä tms oikeassa paikassa, jotta se lopetusliike triggeröityy ja Scar lentää kalliolta niin kuin leffassa. Tai näin ainakin luulin kun en voittanut Scaria tavallisilla iskuilla, en sitten millään, joten olemattoman pienet aivoni alkoivat luoda vaihtoehtoisia tapoja päihittää Scar siinä onnistumatta :D en tiedä vielä tänä päivänäkään mitä siinä olisi pitänyt tehdä 🤷🏻‍♂️

Tämä nyt jäi kiinnostamaan minua niin nopea googletus sanoo, että ensin Scar pitää voittaa kaksi kertaa ja kolmannen viimeisen kahakan jälkeen Scar pitää heittää reunalla kallioilta alas heittoliikkeellä :D

Käyttäjän Brutal1ty kuva
Brutal1ty
Lainaus Bloodborne

Itse pääsin pentuna muutaman kerran loppukahakkaan Scaria vastaan, mutta en koskaan päässyt peliä läpi kun ilmeisesti siinä piti tehdä joku näppäinyhdistelmä tms oikeassa paikassa, jotta se lopetusliike triggeröityy ja Scar lentää kalliolta niin kuin leffassa. Tai näin ainakin luulin kun en voittanut Scaria tavallisilla iskuilla, en sitten millään, joten olemattoman pienet aivoni alkoivat luoda vaihtoehtoisia tapoja päihittää Scar siinä onnistumatta :D en tiedä vielä tänä päivänäkään mitä siinä olisi pitänyt tehdä 🤷🏻‍♂️

Olin juuri tulossa kertomaan saman tarinan, mutta sinä kerkesit ennen minua.

Nyt vanhemmalla iällä lopulta tutkin asiaa, itse pelasin peliä PC:llä, niin minun olisi pitänyt viskata Scar Shift-näppäimellä kalliolta alas. En edes ollut tietoinen että Shift tekee mitään, Ctrl saa Simban "do the roar" ja Alt-napista Aikuis-Simba lyö tassullaan, pelin pelaa läpi ilman että tietää koko Shift:istä. Heittoliikkeen voi tehdä panttereille ja Hyenoillekin, mutta ainoastaan Scaria vastaan se on pakollinen, että näkee lopun. Pelasin SNES-version emulaattorilla läpi lopulta ja näin lopun.

Suurimpia turhautumisen hetkiä tässä pelissä oli:
1. Opetella apinoiden järjestys kakkoskentässä, ne viskaavat Simban tiettyyn suuntaan ja muista eriväriset (olikohan ne pinkit) pystyi muuttamaan doing the roar. Osa näistä apinoista viskaa Simban kuolemaansa, joten raivostuttavan paljon elämiä meni nuorena hukkaan, nykyään taidan muistaa järjestyksen ulkoa.
2. Elefantien hautausmaan geysiri. Tässä kohtaa peliä Simban tulisi hypätä vasemmalta oikealle, kiveltä kivelle kunnes on päässyt lähdettä karkuun. Tuo geysiri tosin on niin epäreilu että sen on päihittänyt vaan siten että se on glitchautunut alas, eikä ole noussut ollenkaan, muuten sen päihittäminen on mahdotonta koska se on niin nopea, että sitä ei pääse karkuun, pelin oma pelimekaniikka hidastaa Simbaa liikaa. Tämä on puhtaasti huonoa pelisuunnittelua.
3. Laava maailma. Jostain kumman syystä Simba menee tähän kenttään ennen Jylhämaata, tämä on fillerikenttä ja tyhmä sellainen. Tämän kentän raivostumiset tulee laavassa lautan päällä kulkemisesta kun lepakot hyökkäävät ilmasta sinua kohti. Sinun on pakko tietää etukäteen missä lepakot on ja oikea aika hypätä ja raadella lentävät rotat, ihan vaan siksi että Aikuis-Simba on hivenen kankea liikkeissään. Jos Simbaan osuu, hän kaatuu taaksepäin laavaan ja menet takaisin checkpointiin, joka on laavavirran alussa. Muista myös katsoa alas että varmasti osut lautalle ja muista ajoittaa putoamisesi oikein, muuten menet taas virran alkuun.
EDIT: AI NIIN, meinasi unohtua! Kentän lopussa on "pomotaistelu" jossa pitää vaan väistellä laavaa kraatereista, katosta putoavia kiviä (joiden putoamiskohdat pitää muistaa yrityksen ja erehdyksen kautta) ja lopulta kraatereiden päälle putoavia kivi-korkkeja, joista yksi laukaisee sinut seuraavaan, vieläkin pahempaan kenttään...
4. Jylhämaa. Tämä kenttä on sokkelo jossa sinun pitää löytää oikeat oviaukot jotka vievät kentän loppuun. Valitse väärin ja menet suoraan alkuun, lisäksi viholliset palaavat henkiin ja joudut päihittämään ne uudestaan saadaksesi valita uudestaan. On vikatikki laittaa tälläinen kenttä toiseksi viimeiseksi kentäksi, tämä on vaan niin raivostuttava. Apinapuzzlen tapaan tämäkin on kirjoitettu aivolohkoihini ja pystyin lapsena juoksemaan tämän kentän läpi lopulta no problem.
5. Tuo loppupomo josta jo puhuttiin.

Lisäksi kun pelasin peliä PC:llä, se oli ilman ääntä, koska kone oli vanha toimistokone ja siinä ei ollut äänikorttia, eikä meillä kaiuttimia. Peliä tahkottiin niin paljon että se opittiin, pelissä on varsin korkea oppimiskäyrä ja minulla on silti positiivinen näkemys siitä tähänkin päivään asti. Aladdin on toinen Disney-peli joka oli todella vaikea, mutta sen sentään pääsin läpikin asti, siksi pidän siitä tätä enemmän.

Käyttäjän mecha_no_maniac kuva
mecha_no_maniac

Olen onnistunut läpäisemään tämän Snessilläni jopa sillä kaikista vaikeimmalla vaikeustasolla ja turvautumatta huijauskoodeihin. Tämä tosin edellytti sitä, että olin just niihin aikoihin pelannut peliä muutenkin aika paljon. Nyt jos pistäisin pelin käyntiin, ottaisin suosiolla oletus vaikeustason ja silläkin tekisi varmasti tiukkaa.

Kun eka oletus vaikeustasolla etsi mm. kaikkien salarien sijainnit sekä just nuo sokkeloiden oikeat reitit yms., touhusta tuli paljon armeliaampaa. Sen kun vaan hamstrasit mahdollisimman paljon elämiä, continue-aurinkoja sekä poweruppeja nuoremman Simban kentistä, ennen kuin peli ryhtyy rasittavaksi oikein urakalla (ja juuri tämän pelin kohdalla, se on sitten jo helvetillisen rasittava). Jylhäkalliollekin pääsin lopulta takaisin aivan naurettavan pitkällä energia- sekä karjuntamittarilla varustettuna.

Mutta juu, rehellisesti sanottuna aikuisen Simban osuudet eivät ole -ekaa kenttää lukuun ottamatta- kovin viihdyttäviä. Enemmänkin vaan puhdasta pelaajille vittuilua. Toiseksiviimeisen kentän hyena-labyrinttikin on puhasta hevonpaskaa. Varsinkin, kun jossain n. puolessavälissä kenttää on oviaukko, joka nakkaa sut IHAN ALKUUN, pakottaen sut tappamaan kaikki hyenat uudestaan. Yleensä pelaaja on tässä kohtaa jo niin nuutunut, että käytännössä on helpointa vaan tehdä itsari ja aloittaa alusta täysillä energioilla. Samaten Scar-tappelun kohdalla se oikea ohjainkombo Scarin paiskaamiseen tuntuu toimivan vähän milloin sitä itseään huvittaa.

Suosikkikenttäni on varmaankin Hakuna Matata, eli pikku-Simban viimeinen osuus. Siellä oli niitä liukkaita penkereitä sekä se haastava, mutta silti vielä kohtuullisen reilu vesiputous, jota piti nousta ylöspäin pomppimalla tukilta toiselle. Sen kentän lopussa oleva gorillapomo on tosin myöskin täyttä hevonpaskaa; ainoa tapa vahingoittaa sitä oli paukauttaa sen itse nakkaamat kivet takaisin käyttämällä nuoren Simban pyörintäliikettä. Ok, mikäs siinä, sen kun vaan ajoitat kierintäsi oikein uusien kivien keskellä... paitsi että tuo vierintäliike vaatii kohtuusti tilaa, jota sinulle kuitenkin annettaan ala-arvoisen vähän... JA gorillalla on myös hyvin pitkälle yltävä läpsäisy, joka satuttaa Simbaa ja keskeyttää kierintäsi siihen paikkaan.

Tuon Hyena-labyrintin sekä Scarin paiskausliikkeen ohella, TÄMÄ bossi oli minusta niitä pahimpia pelaajille vittuilevia osuuksia koko pelissä, niin paljon kuin vihaankin sitä loppupään laavakenttää. Elefanttien hautuumaan geysirikään ei ole mitään tuon rinnalla, kunhan vaan osaat aloittaa hyppelysi oikeasta kohtaa ja kuroa tarpeeksi etumatkaa kertaiskusta tappavaan veteen.

EDIT: Mitä äsken katoin youtubesta, niin sen gorillan päälle pystyy hyppäämään, jopa vahingoittumatta (itse en muistaakseni ole tässä oikein onnistunut) . Eli olen nähtävästi mennyt tämän bossin aina vaikeimman kautta läpi ¯\_(ツ)_/¯.

Käyttäjän Hitman 47 kuva
Hitman 47

Hyvä peli oli lapsena leijonakuningas on paras.

Käyttäjän Kille kuva
Kille

Tätä tuli Megadrivella pelattua. Olin joskus 15-kesäsenä kaverin pikkuveljen lapsenlikkana ja tämä halusi nähdä miten peli päättyisi, hetken nikottewlun jälkeen suostuin alkaa kokeilemaan ja saatiin se loppujen lopuksi läpi. En tiedä kumpi oli suurempi saavutus, peli, vai se ilo minkä kuusivuotias siitä sai. Oli miten oli, vaikea, mutta hyvä peli MD:llä.

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Tätä ja Aladdinia tuli pelailtua penskana. En tainnut päästä ikinä kahdeksatta jaksoa pidemmäksi. Aladdinista en muista mihin pääsin, pitäisi siitäkin virkistää muistia.

Näiden retrostelujen takia on nyt tullut pelailtua jo Battletoads että tuo Lion King läpi. Molemmat ensimmäistä kertaa. Eikä muuten olisi jaksanut/onnistunut ilman "save statejen" jatkuvaa näpyttelyä.

Loistavia pelejä kuitenkin vaikeustasoa lukuunottamatta. Näistä voisi tehdä kaikista (Battletoads, Aladdin, Lion King) kunnon remaken nykyajan teokseksi niin että vaikeustaso on kohtuullisempi ja pelattavaa olisi enemmän.

Battletoadsista saatiin kyllä jo hyvä remake mutta tarkoitan senkin kohdalla enemmän vanhaan pohjautuvaa versiota, jossa mennään vanhan pelin uusiksi tehdyt pelit läpi. En valita siitäkään (oikeasti viihdyttävästä) versiosta mitä saimme mutta mieluusti ottaisin tämän toisenlaisenkin remaken vastaan.

Käyttäjän Izmou kuva
Izmou

Itse pelasin tuota lapsena PC-versiona. Oli kyllä hieno, mutta myös äärimmäisen vaikea peli.

Nostoja