Retrostelussa Manhunt – GTA-tekijöiden murhasimulaattori, joka järkytti maailmaa / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Manhunt – GTA-tekijöiden murhasimulaattori, joka järkytti maailmaa

14.11.2020 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
1
Retrostelussa Manhunt – GTA-tekijöiden murhasimulaattori, joka järkytti maailmaa

Manhunt

Rockstar Games ja kyseenalainen maine eivät koskaan ole olleet kovin kaukana toisistaan, sillä vähän väliä firman pelit tuntuvat herättävän pahennusta milloin mistäkin syystä. Bully teilattiin, koska se oli olevinaan koulukiusaukseen kannustava peli. Grand Theft Autoja syytettiin kokonaisen sukupolven turmelemisesta, kun taas Manhuntin kohdalla syyt ovat varsin ilmiselvät.

Alkujaan vuonna 2003 julkaistu Manhunt keräsi välittömästi runsaasti negatiivista huomiota puhtaasti aihepiirinsä perusteella. Peli sai maineen murhasimulaattorina, joka olevinaan opetti ja kannusti nuoria tappamaan toisiaan roskapussien ja terävien lasinsirpaleiden avulla. Kaikessa metelissä jäi huomioitta se, että yli 18-vuotiaille tarkoitetun ikärajansa ansiosta Manhuntin ei olisi pitänyt opettaa lapsille ja nuorille yhtään mitään. Toisaalta kun asialla on kaikkien haaskalintujen kuningas Jack Thompson, faktoilla ei ole paljon painoarvoa.

Mutta entä itse peli, onko siitä mihinkään? Noooooooooh...

Manhunt on synkeä hiippailupeli, jossa kuolemaantuomittu vanki vapautetaan vankilasta hetkeä ennen hänen tuomionsa täytäntöönpanoa, jotta hän voi osallistua mielenvikaisen elokuvaohjaajan snuff-elokuvien tekoon. Kameransa takana käkättävä psykopaatti pakottaa uhrinsa murhaamaan kaupungin kaduilla vaeltelevia jengiläisiä jos jonkinlaisilla aseilla, lupaillen koko ajan, että seuraavan murhan jälkeen koittaa vapaus.

Retrostelussa Manhunt – GTA-tekijöiden murhasimulaattori, joka järkytti maailmaa

Hiiviskelypelinä Manhunt ei ole kovinkaan kummoinen, sillä sen pelattavuus on hyvin rajoittunutta ja pelimäistä. Vihollisten tekoäly on luokattoman kehnoa ja ammuskeluosiot tuntuvat välillä miltei pelikelvottoman kankeilta.

Tämä ei toki yllätä tippaakaan, sillä Manhuntin suurin myyntiargumentti oli sen väkivalta, joten voin helposti kuvitella, että muuhun pelisuunnitteluun ei ole ehkä käytetty aivan suunnattomasti resursseja. Rehellisesti sanoen tämäkin kohu oli yliampuvaa, sillä ei peli todellakaan ole mikään videopelien vastine A Serbian Filmille. Se on väkivaltainen videopeliksi, mutta pahempaa kamaa on nähty mainstream-kauhuleffoissa jo 1980-luvulta lähtien. Mutta jotenkin se 18-ikäraja muuttuu merkityksettömäksi, kun kyse on peleistä.

Jos Manhuntia pitäisi johonkin verrata, niin juuri nämä grindhouse-kauhuleffat tai ehkä suosittu Saw-elokuvasarja olisivat hyviä kohteita. Voimakkaat ja tyylikkäät filtteriefektit saavat pelin näyttämään likaiselta, miltei laittomalta. Ihan kuin itsekin katselisi salaa jotain kaatopaikalta löytynyttä VHS-kasettia, johon joku psykopaatti on tallentanut murhiaan.

Kun väkivaltaan kerran nojattiin, niin siihen nojattiin sitten kunnolla. Pelimaailma on täynnä jos jonkinlaisia brutaaleita aseita, joilla kullakin on kolme eri asteen murha-animaatiota. Pelaajan vaaniessa uhrejaan tarpeeksi läheltä murhamittari alkaa täyttyä ja mitä pitempään malttaa odottaa, sitä tylympi animaatio on palkintona. Muistelen, että pelin ilmestymisen aikaan muutama Rockstarin graafikko avautui pelilehdille siitä, että näiden murha-animaatioiden tekeminen ja suunnittelu olivat henkisesti todella raskasta puuhaa, mutta kyse voi toki olla vain kyynisestä markkinointistrategiasta.

Jos näin on, se strategia todellakin kannatti.

Retrostelussa Manhunt – GTA-tekijöiden murhasimulaattori, joka järkytti maailmaa

Kuten niin usein käy, peliä ympäröinyt kohu ampui moraalisäteilijöitä omaan jalkaan. Manhunt ei aluksi meinannut oikein löytää yleisöään ja myi ensimmäisten kuukausiensa aikana todella kehnosti. Jack Thompsonin paasatessa lehdistön edessä murhasimulaattorin kamalasta sisällöstä ja haastaessa Rockstaria oikeuteen, useat pelaajat höristivät korviaan. Murhasimulaattori? Niin karmeaa menoa, että koko firma haastetaan oikeuteen? Tämä on pakko nähdä!

Manhuntin kurssi kääntyi miltei saman tien ja peli suuntasi kohun siivittämänä sen verran vahvoihin myynteihin, että jatko-osa sai vihreää valoa. Se järkytti taas kansakunnan mieliä, kohu uusiutui ja ennen pitkää Manhunt-parivaljakko oli jo myynyt pitkälti toista miljoonaa kappaletta.

Kulttiklassikon asema oli taattu ja Rockstar nauroi taatusti koko matkan pankkiin ja takaisin.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata  retrosteluun.

Kommentit

Käyttäjän Augustus kuva
Augustus

Toinen osa oli parempi. Kummastakin ottaisin remasteroinnit mielelläni.

Nostoja