Retrostelussa Michael Jackson’s Moonwalker – virallinen MJ-peli oli juuri niin hämärä kuin odottaa sopii / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Michael Jackson’s Moonwalker – virallinen MJ-peli oli juuri niin hämärä kuin odottaa sopii

9.11.2019 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
3
Retrostelussa Michael Jackson’s Moonwalker – virallinen MJ-peli oli juuri niin hämärä kuin odottaa sopii

Edesmennyt Michael Jackson oli 80-luvulla ja 90-luvun alkupuolella maailman suurin pop-tähti. Vallankumouksellisia ja kokonaisvaltaisesti ihmiset näidän iästä, ihonväristä tai kulttuurista tavoittaneet hitit nostivat Jacksonin aivan omiin sfääreihinsä. Mies tehtaili omia tieteiselokuviaan Francis Ford Coppolan kanssa, hänen musiikkivideoidensa ensi-illat olivat TV-oppaisiin ja kalentereihin merkittäviä erikoistapahtumia, ja siinä sivussa mies käytti vaikutusvaltaansa ottaakseen kantaa apartheidin kaltaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Nykyään monen kuva Jacksonista on tietenkin kovin erilainen. Hänen elämänsä loppupuolella paljastuneet moninaiset ongelmat, ja kuoleman jälkeen esiin tulleet äärimmäisen kyseenalaiset yksityiskohdat ovat väistämättä ja pysyvästi tahranneet Jacksonin nimeä ja perintöä, mutta palataan ajassa taaksepäin ennen näitä ikävyyksiä, vuoteen 1988.

Tuolloin Jackson julkaisi Moonwalker-lyhytelokuvan, joka oli lyhyistä tarinoista, musiikkivideoista ja live-esityksistä koostuva kokonaisuus. Smooth Criminal -kappaleen ympärille rakennetussa lyhytelokuvassa Jackson pelastaa viattomia lapsia pahan Mr. Bigin kourissa kokeellisen tanssin keinoin. Video on juuri niin halluinen kuin voisi kuvitellakin, mutta se ei riittänyt. Jackson kun oli intohimoinen videopelien, ja nimenomaan Segan videopelien, ystävä. Mitä jos samasta tarinasta tehtäisiin videopeli?

Niin, mitä jos?

Vuonna 1990 julkaistu Michael Jackson’s Moonwalker on hyvin erikoinen kolikkopeli. Siinä yhdestä kolmeen Michael Jacksonia – kaikki eri värisiin versioihin Smooth Criminalin musiikkivideon asusta puettuna – vaeltaa sokkeloisissa kentissä mätkimässä vihollisia turpaan ja pelastamassa näiden vangitsemia lapsia.

Moonwalker-lyhytelokuvasta tuttujen gangstereiden ohella vastaan tulee myös ihmeellisiä ja oudon fallisia robotteja. Hämärät yksityiskohdat eivät lopu siihen. Osalla vihollisista ei esimerkiksi näytä olevan lainkaan housuja kaapujen alla. Kyse voi toki olla vain palettirajoituksista, mutta päätös värittää vihollisten jalat ihonvärillä on silti erikoinen ja arveluttava.

Moonwalker on virallinen Michael Jackson -tuote, ja sen huomaa kaikkialta. Pelin lopputekstien mukaan suunnittelusta vastasi Jackson itse (sivuhuomiona lopputeksteissä ei edes mainita ketään muuta), mikä ei sinänsä ole mitenkään mahdoton ajatus. Jackson todellakin piti tiettävästi suuresti videopeleistä. Taustalla soivat kohtalaisen asialliset versiot monista Jacksonin tunnetuista kappaleista, hyökkäysnappia pohjassa pitämällä voi ladata tehokkaampaa hyökkäystä ja samalla pistää Michaelin tekemään moonwalkia. Jokaisesta kentästä löytyy myös Jacksonin oikea lemmikki, Bubbles-simpanssi, jonka keräämällä Michael muuttuu Michael Jackson -robotiksi.

Oma suosikkini on silti 90-luvun vaihteen Segan kolikkopeleistä tuttu erikoishyökkäys, joka Moonwalkerissa on puhdasta Jacksonia. Peli pysähtyy ja ruutu pimenee yksinäisen valokeilan osoittaessa kohti Michaelia, joka pistää tanssiksi, esittäen vaikka Smooth Criminalin tai Billy Jeanin tanssiliikkeitä. Tämä innostaa myös kaikki viholliset – olivatpa nämä sitten vaikka robotteja, zombeja tai koiria – tanssimaan mukana, minkä jälkeen kaikki pahikset räjähtävät kappaleiksi.

Osa ratkaisuista hämmentää. Kun nyt on kerran tehty virallista Jackson-peliä virallisine biiseineen ja kaikkineen, niin miksi ihmeessä hautausmaakentässä ei soi taustalla Thriller?

Michael Jackson’s Moonwalker ei ole mitenkään hyvä peli, mikä ei ole yllättävää. Se on kuitenkin suunniteltu kolikkopeliksi, eli tyhjentämään pelaajien taskuja kolikoista. Viralliset Michael Jackson -biisit, -grafiikat ja -tanssit tekevät siitä kuitenkin persoonallisen ja massasta erottuvan lisenssipelin.

Kolikkopelistä julkaistiin myös kotiversioita. Toisin kuin voisi olettaa, ne eivät ole vain saman pelin huonommalla audiovisuaalisella ulkoasulla varustettuja versioita, vaan alustasta riippuen enemmän tai vähemmän omia kokonaisuuksiaan. Hämmentävää tämäkin, mutta toisaalta mikäpä Michael Jacksonin elämässä nyt ei olisi ollut hämmentävää?

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä mies voisi seuraavaksi ottaa retrosteluun!

Kommentit

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus

Itse tykkään enemmän Mega Drive -versiosta, koska se on sidescrolleri eikä isometrisestä perspektiivistä kuvattu kuten tämä arcade-versio. Myös musiikki on jotenkin iskevämpää konsoliversiossa.

Siitä voi vertailla miltä peli kuulostaa Mega Drivellä Yamaha 2612 chipillä https://youtu.be/P3_eAHEdOyo ja arcade version Sega System 18, joka käyttää Ricoh RF5C68 -prosessoria PCM äänichippinä kahden Yamaha YM3438 äänigeneraattorin säestämänä https://youtu.be/vNi_rK5XneY.

Tämä peli on hyvä esimerkki siitä, että kolikkohalliversio ei aina ollut parempi.

Käyttäjän Fwank_91 kuva
Fwank_91

Muistan lapsuudesta sen ajan kun Puuhamaassa tätä pelasin. Ei mitään käsitystä mikä peli oli, kunnes sitten joskus netistä löysin tästä juttua. Jotain maagista siinä pelissä oli/on, se on jäänyt pysyvästi mieleen.

Käyttäjän mur72 kuva
mur72

Me pelattiin tätä Miikan kanssa läpällä joskus 30 vuotta sitten lintsin pelihallissa. Me oltiinkin yllättäen niin hyviä, että pelattiin joku puol tuntia. En oo muutamaa flipperikokemusta ja Tronia lukuunottamatta koskaan saanut niin pitkää peliä kolikkopeleistä.